Hyvät lukijat, mikäli tätä lukiessanne ikkunan takana paistaa aurinko ja omistatte luistimet tai sukset, jättäkääpä kone hetkeksi virransäästölle(tai sammuttakaa energiasyystä kokonaan) ja menkää ulos! Koneen voi avata uudelleen kun aurinko laskee ja pakkanen poksahtelee nurkissa, kun itse voi istua villasukat jalassa ja nautiskella yhdestä maailman hienoimmista insinööri-innovaatioista (mikrouunin lisäksi):internetistä. Kaikki tieto nappien takana omalla kotituolilla! Tosin koko Suomen kansalaisia palvelevien tietojärjestelmien yhtenäistäminen ontuu vielä pahoin muuhun maailmaan verrattuna. Yksilön toimintakyvyn takia suosittelen edelleen kuitenkin hiihtämistä sekä kynää, paperia, postimerkkiä ja postilaatikolle juoksemista. Itellakin pitää huolen siitä, että lähin postilaatikko on yhä pidemmän matkan päässä. Tuskin ajattelivat toimintakyvyn edistämistä postipisteitä harventaessaan!

Helsingin vuoden 2011 budjettiraamista nautiskelu vaatiikin jo sitten todellisen innovatiivista otetta jo suunnitteluvaiheessa. Siksi hurjalta Helsingin menojen kasvu muuhun maahan verrattuna näyttää. Varsinainen budjettilukujen laadinta ja toimintastrategian toteuttaminen on varsinainen Aalto-yliopiston väitöskirja: tarvitaan luovuutta, insinöörimatematiikkaa ja markkinointiosaamista saada kaupunkilaiset ja virkamiehet ymmärtämään toimintomuotojen uudistukset, eri hallinnonalojen toimiva yhteistyö, toimitilojen järkevä käyttö sekä mahdollinen tarve muuttaa myös omaa käyttäytymistä henkilökohtaisten palvelukriisien välttämiseksi.

Kokoomus puolustaa kaupunginvaltuustossa sujuvaa liikennettä, helppojen kulkuyhteyksien päässä olevia lähipalveluja, yritysten toimintaedellytyksiä siellä missä ihmiset oikeasti asuvat; myös keski-kaupungilla. Haluamme, että myös virkamiesten työtapoja voidaan muuttaa nykyistä enemmän heikompia palvelunkäyttäjiä etsiviksi, aktiivisesti huomioiviksi ja heidän tarpeitaan kuunteleviksi. Jonotuslistoista kaikkialle on päästävä eroon. Sinkkuelämän ja yksinäisyyden yhdysmerkistä on voitava luopua. Varsinkin vanhana.

Kaikissa kuntalaisten peruspalveluissa järjestämisvastuu on yksiselitteisesti kunnalla. Kunta myös määrittelee ja valvoo palvelun laadun. Helsinki on kansalaisen kannalta ja palvelujen tuottajien kirjon takia monivalintaisten mahdollisuuksien kaupunki. Kaupungin hallituksen ja valtuuston tehtävä on luoda mahdollisuudet ja toimintaedellytykset myös palveluyrityksille pysyä asukkaiden käytettävissä. Ainoastaan taloudeltaan kannattava yritys voi luotettavasti, pitkäjänteisesti ja henkilöstön osaamisesta huolehtien tuottaa turvallisia palveluja. Kaupunki organisaationa ei saa toimillaan ja hankintasäännöillään estää kansalaisen vapaata valintaoikeutta. Raha ei saa pelkästään ratkaista tuottajaa eikä asukkaan mahdollisuutta hankkia palvelua sieltä missä kokee sen parhaiten vastaavan tarpeitaan. Meidän on nopeasti saatava läpinäkyvien kustannusten mukainen tilaaja-tuottajamalli, palvelusetelikäytäntö ja mahdollisuus ostopalvelutilauksiin ruuhkatilanteissa läpi kaikkien palveluiden. Kaupunki voi olla yksi asiakkaista kilpailevista tuottajista. Jonottamisen hinta yhteiskunnalle olisi myös syytä julkaista.

Elämänkaaren alkupää sekä ihmiselämän siirtymä- ja taitekohdat sekä oppimisen herkkyyskaudet ovat aikoja, joihin yhteiskunnan ja tukiverkkojen rajalliset voimavarat: raha ja ihmistyö on keskitettävä. Näin rakennetaan yhteiskunta, jossa iloisempi lapsuus, huolettomampi nuoruus ja terveempi työikä jatkuu näillä teorioilla myös aktiiviseen eläkeikään. Tällä hetkellä suomalainen, pätkäsairaslomia vilisevä työelämä keskeytyy tilastoissa muita Pohjoismaita useammin alle 60-vuotiaana terveille eläkevuosille. Odotettavissa olevaa elinikääkin kun on vielä kolmisenkymmentä vuotta jäljellä ja yhteiskunnan kuluja työllään ja nykyistä suuremmalla verorasituksella pyörittäviä nuorempia(ja huonokuntoisempia?)käsipareja kymmeniätuhansia liian vähän. Insinöörimatematiikkaan ei oikein riitä tätä yhtälöä tasapainottamaan vaan aktiivityövuosia tarvitaan lisää. Varsinkin paljojen poissaolojen aloilla avainasemassa ovat johtajuus, omakin vastuu työkyvystä ja työelämän joustot.

Verorasituksen korotus tulee olla viimeinen tie kaupunkimme palvelujen turvaamiseksi. Helsingin elinkeinorakenne on palveluvaltainen ja pienipalkkainen. Kunnallisveron korotus heikentää ihmisten ostovoimaa sekä vaarantaa siten yritysten kannattavuutta, niiden olemassaolon ja työllistävyyden sekä vähentää täten myös verotuloja. Lisäksi korkeaksi koettu verorasitus siirtää tarvitsemamme keskimääräistä parempipalkkaiset naapurikuntiin ja ulkomaille.

Tehkäämme siis vuodeksi 2011 budjetti niin, että siinä jokainen hallintokunta kirjaa nähtäväksi toimintansa terveys-, ympäristö- ja lapsivaikutukset, kartoittaa terveyttä ja hyvinvointia edistävät toimet sekä riskikohdat kriisejä ennaltaehkäisevine toimineen. Vaikuttavuus ei tosin aina mahdu yhteen vaalikauteen. Pelkään, ettei toteutuskaan! Toisaalta… entisen työtoverini Kulosen Irjan sanoin: Odota, mutta älä pitkästy!

Mikä tässä on odottaessa (hiihdellessä)! Lähenteleehän odotettavissa oleva eläkeikä omalla sukupolvellani seitsemääkymmentäviittä vuotta. Jos en muuten, niin piruuttani, pysyttelen politiikassakin sinne asti. Tuleehan kannustettua nykyistä, sitkeää senioritukijoukkoanikin pysymään äänestyskunnossa siihen asti. Millähän matematiikalla se yhtälö ratkaistaan?

Luistavaa, muttei liukasta kevättalvea loppuun asti lukeneille!

< Takaisin