Nuorten työvoima-uusi köyhällistö ja maamme kilpailukyvyn uhri

Matalan koulutuksen ammateissa työskentelevät ovat myös tuotantotekijöitä, joiden hinnalla on suuri vaikutus palvelun tai tuotteen kilpailukykyyn markkinoilla. Avustavissa ammateissa työskentelevien määrä on myös helpoiten säädeltävissä varsinaisen yrityksen substanssityön siitä kohtuuttomasti kärsimättä. Asiakaspalvelun laadussa sitävastoin säätely tuntuu jo lyhyellä viiveellä. Itsensä ja läheisensä palkallaan elättämään kykenevä työntekijä on myös työyhteisössä ja asiakaspalvelussa stressitön ja joustava työntekijä, joka luo ympärilleen positiivisen ilmapiirin ja parantaa samalla myös työn ja asiakaspalvelun laatua.

“Elättää itsensä omalla palkallaan” ei kuitenkaan toimi matalan kouluksen ammateissa eikä nuorten työntekijöiden kohdalla. Olemme luomassa työssä käyvää köyhällistöä ihmisistä, joiden työalat kärsivät myös ensimmäisinä taloussuhdanteista ja kotimaisten markkinoiden ostovoiman vaihteluista. Hankalimmassa tilanteessa ovat vanhemmat työntekijät, yksin asuvat tai nuoret lapsiperheiden vanhemmat. Työajalta ei makseta lounastunnista eikä tarpeenmukaisen työntekijämäärän säätelyksi tehdyistä hyppytunneista, ylityön korvaukset estetään muuttamalla ne lisätöiksi, viikonlopputyöt kirjataan työn luonteeseen kuuluviksi jne. 4-7 euron tuntipalkka, päivän lounaan hinta, työmatkat, eläkemaksu, vero. 10 tunnin työstä jää palkaksi vajaa 40 e päivää kohti.

Silti samalla ihmetellään miksi jo nuorten vauvaperheiden erot ovat lisääntyneet, työyhteisöt ovat masentuneita, roikkuvat mieluiten työttömyyskorvauksilla ja tekevät pimeätä työtä.

Verottajan pitäisi hyväksyä lapsenhoito ja työmatkat veroista kokonaan vähennyskelpoiseksi toimeentulonhankkimiskuluksi, mahdollistaa työnantajan maksama kunnon lounas työterveyshuollon ennaltaehkäiseväksi kuluksi ja työntekijälle verottomana etuna. Näin edistettäisi työviihtyvyyden lisäksi terveyttä, vähennettäisi ylipainoisuuden aiheuttamia sairaskuluja sekä edistettäisi ravintopalveluyrittäjyyttä. Ennenkaikkea parannettaisi pienipalkkaisenkin työn merkityksellisyyttä. On oikeudenmukaista, että työllä on voitava saavuttaa parempi elintaso kuin työtä tekemättä. Nyt näin ei vieläkään ole. Hallituksella on nyt tukenaan SAK:n valta, joten mahdollisuudet muutokseen ovat olemassa. Onko tahtoa?