Pienipalkkaisille myös mahdollisuus omistusasuntoon

Helsingin Sanomat uutisoi 30.11. vuokra-asuntojen lisääntyneestä tarpeesta.Asia on kuitenkin suora jatkumo harjoitetulle omistusasumista halveksivalle asuntotukipolitiikalle yhdistettynä pienipalkkaisten palvelualojen suureen määrään Helsingissä.Pienipalkkaisilla yksinasujilla sekä keskituloisilla lapsiperheillä on taloudellisista syistä vaikea asua sekä vuokralla, että omistusasunnossa. Kumpikin vie tuloista suurimman osan. Kumpaakin muotoa kuitenkin tarvitaan, jotta uutisoituja asuntojonoja ei edes synny.
Hallitus on osaltaan tietoisesti lisännyt helsinkiläisten asumiskuluja heikentämällä asuntolainojen korkovähennysoikeutta. Samaan aikaan vihervasemmisto vaatii nostamaan kiinteistöveroa, jota kuitenkaan kaupungin tontille rakennetuista vuokra-asunnoista ei makseta. Valtion ja kuntien asuntopolitiikka on myös talouspolitiikkaa, jolla säädellään kaupungin verotuloja ja palvelujen maksajien määrää…sekä kaupungin aatepoliittista suuntautumista. Sillä tehdään myös jonoja ja vaikeutetaan kansalaisten Perustuslain 19. pykälän perusoikeutta, asumisen omatoimista järjestämistä.

Talouden epävarmuus, työttömyyden uhka ja lapsiperheiden lisääntynyt asumisneliöiden sekä ikä-ihmisten palveluasumisen tarve ovat asuntomarkkinoita myllertävä yhtälö, joka vaatii nopeasti kaikkien tukityökalujen käyttöönoton ja kaiken muotoiselle asumisen järjestämiselle.
Mikäli myös työssä käyvillä pieni-palkkaisilla kansalaisilla olisi aito mahdollisuus oman asunnon hankkimiseen edes ensi-asunnon täydellä korkovähennysoikeudella vapautuisi moni vuokra-asunto markkinoille Helsingissäkin. Miksi vuokralla asumisen tukeminen on aatteellisesti hyväksyttävämpää kuin omistusasumisen tukeminen?
Varsinkin kun kohta kiinteistöomistus ja samalla vuokran saajat ovat suurelta osin ulkomailla.

Arja Karhuvaara
Asuntolautakunnan vpj.2004-2008
Kaup.valtuutettu
Helsinki

< Takaisin