Artikkeli aiheesta: ‘istuntosali’
Salipuheeni 8.9.
perjantai, 10.09.2010Alla salipuheeni liittyen KELA:n valtuutettujen toimintakertomukseen vuodelta 2009;
79. KESKIVIIKKONA 8. SYYSKUUTA 2010 kello 14.03
5) Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus 2009, Ainoa käsittely
Kertomus K 2/2010 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 17/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lahtela ed. ja Kuisma puuttuivat erittäin tärkeään asiaan, eli Kelan päätöksien perusteluissa tulisi todellakin olla selkeä, yksilöllinen, statukseen perustuva selitys. Uskon sen jo osaltaan vähentävän valituksia. Kelan itseoikaisu, ihan tiedoksi vaan, toimii kyllä tilastojen mukaan tehokkaasti. Ja kuten kaikki tiedämme, niin useista huomioista ja hoputuksista huolimatta Somla ei ole saanut omia rivejään kuntoon. Siihen tulemme jatkossakin kiinnittämään huomiota.
Kelan roolista lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisessä syntyy yksi suuri osa valituksista. Kela on päävastuussa vaikeavammaisten vain korotettua hoitotukea saavien kuntoutuksen järjestämisestä. Ongelma kuntoutukseen pääsyyn liittyy ikärajoihin. Yli 16-vuotiaat mutta alle 65-vuotiaat vaikeavammaiset ovat nimenomaan niitä, joiden kuntoutus on Kelalla. CP-vammaiset hoidetaan pääosin KELA:n terapiassa 16-ikävuoteen asti.
Kuten Kelan tutkimustyön osiossa tässä kertomuksessa liitteessä 3 sanotaan, korotettujen tukien perusteet ovat erilaiset alle ja yli 16-vuotiailla henkilöillä. Tällä hetkellä nuoret jo suhteellisen aikaisin joutuvat “pelkästään” terveydenhuollon vastuulle. Ilmaisu kertoo kaiken myös kuntoutuksen toteutuksesta ja usein myös sen laadusta. Herää kysymys, mikä mättää, jos Kelan negatiivisen kuntoutuspäätöksen saadessaan asiakas valittaa kuntoutuspäätöksestä. Onko vika todella silloin Kelassa vai julkisessa terveydenhuollossa? Miksi terveydenhuollon järjestämään kuntoutukseen joudutaan ja Kelan kuntoutukseen päästään? Terapian toteuttajilla on kuitenkin yhtenevä peruskoulutus.
Kelan palvelutuottajiltaan vaatima osaamisen taso, palautekäytäntö vaikuttavuudesta ja tehdyn työn vaadittu laatu sekä sisältö saavat aikaan tyytyväisiä asiakkaita. Miksi terveydenhuollon toiminta ei tähän riitä? Miksi se ei riitä takaamaan asianmukaista kuntoutusta? Kuntoutuksen vaikuttavuus ja tavoiteasettelu ovat myös julkisen terveydenhuollon järjestämän kuntoutuksen perusteena. Kuntoutuspsykoterapian siirtyminen nyt Kelan lakisääteisiksi toiminnaksi vahvistaa kuntoutuksen moniammatillisuutta ja mahdollistaa entistä paremman kuntoutustilastoinnin.
Kuntoutustoimien tilastointi ontuu sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa, samoin todellinen kustannustietoisuus kuntoutuksen hinnasta. Työurien pidentyminen, osatyökykyisten työllistyminen ja mahdollisimman nopea työhön paluu ovat jo syitä, millä 65-vuotiaiden Kelan kuntoutuksen ylärajaa on ehdottomasti tulevaisuudessa nostettava, ainakin 68:aan, ja jos minulta terapeuttina kysyy, mieluiten 70:een vuoteen.
Kuntoutuksen saantivalitukset vähenisivät huomattavasti, jos asiakkaan kokema terapian laatuero perusterveydenhuollossa ja Kelan palvelujärjestelmässä ei olisi nykyisen kokoinen. Tähän samaan asiaan liittyy myös keskustelu reumakuntoutuksesta ja hoitoon pääsystä. Terveydenhuollon osaaminen ja hoitojen kehittyminen tukemaan potilaan mahdollisimman normaalia kodissa asumista on johtanut siihen, että metsiin rakennetut internaattilaitokset ovat lopettaneet toimintansa.
Hallituksen lisätalousarvioesityksestä
keskiviikko, 23.06.2010Alla salipuheeni liittyen hallituksen kolmanteen lisätalousarvioesitykseen.
PTK 69/2010 vp
69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04
1) Hallituksen esitys vuoden 2010 kolmanneksi lisätalousarvioksi Hallituksen esitys vuoden 2010 kolmannen lisätalousarvioesityksen (HE 62/2010 vp) täydentämisestä
Ainoa käsittely
Hallituksen esitys HE 62/2010 vp
Hallituksen esitys HE 70/2010 vp
Lisätalousarvioaloite LTA 20-113/2010 vp
Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 23/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa puhemies! Tämän päivän uutisissa saimme kuulla, että Suomessa on väestöön suhteutettuna korkea patenttihakemusten ja myös patenttisuojan määrä. Tämä ei kuitenkaan kerro teolliseen tuotantoon siirtyvien uusien keksintöjen määrää. Uusia innovaatioita tarvitaan muun muassa ikääntyvän väestön palveluihin ja tarpeisiin sekä työn tuottavuuden lisäämiseen julkisella sektorilla ja osatyökykyisten työpaikoilla. Tuotantoon siirtäminen ja kansainväliseen levitykseen pääseminen vaatii pääomia, joita yrityksellä ei välttämättä ole tai jotka mikroyritysten on kallista hankkia. Pääoman puute ja rahoituksen saamisen prosessi hidastaa ja jopa estää keksinnön edelleenkehittämistä yrityksen ja yliopiston tai korkeakoulujen yhteistyönä. Ammattikorkeakoulujen kohdalla rahoituksen saaminen on ilmeisesti vieläkin vaikeampaa. Onkin erinomaista, että hallitus helpottaa tässä lisätalousarviossa sekä yritysten mahdollisuutta toteuttaa tuotekehitystä että korkeakoulujen mahdollisuutta saattaa loppuun aloittamansa projektit ja niiden vaatima työvoimapanos.
Arvoisa puhemies! Talouden kääntyessä nousuun olisi jatkossa erittäin tärkeää mahdollistaa yritysten kyky kerätä pääomia innovaatioiden kehittämiseen ja tutkimukseen ja niissä tarvittavan henkilöstön palkkaukseen. Innovaatiokehitys ja henkilöstövarauksien mahdollistaminen verotuksessa tekisi tämän mahdolliseksi myös mikroyrityksille.
Tässäkin lisätalousarviossa myönnetään lisää rahaa ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään 1 750 opiskelijalle. Hyvä niin, mutta lisärahoitusta ohjataan myös tarvittavien tilojen vuokriin ja tilojen saneeraus- ja uudistamiskorjauksiin. Nyt kun opetustiloja voimakkaasti korjataan, onkin kuntien hoidettava rakentamisen valvonta niin, että nykyisen kaltaiselta rakennusvirheiden ja toimimattoman tekniikan aiheuttamilta miljoonakorjauksilta tulevaisuudessa vältytään. Nekin rahat tarvittaisiin opiskelupaikkoihin.
Samalla kun opiskelupaikkoja lisätään, on pidettävä huoli siitä, että opettajaharjoittelupaikkaresurssit sekä opetuksen laatu turvataan. Valmistuvien määrä ei korvaa laatua. Oppilaitoksille on nykyistä koordinoidummin luotava alueellisia yhteistoimintakäytäntöjä ja myös mahdollistettava rahoitus yritysyhteistyössä toteutuvaan tutkimustoimintaan. Kaikki koulut eivät edes pysty toimimaan opiskelijoiden tukena esimerkiksi lopputyörahoitusta haettaessa. Kuitenkin muun muassa sosiaali- ja terveysinnovaatiot sekä päivittäistä elämää tukevien teknisten ratkaisujen innovaatiot ovat niitä, joita on mahdollisuus toteuttaa ja suunnitella myös pienyritysalueilla isojen keskusten ulkopuolella
Tupakkalaista sanottua
keskiviikko, 23.06.2010PTK 69/2010 vp
69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04
16) Hallituksen esitys laeiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain ja lääkelain 54 a ja 54 e §:n muuttamisesta
Toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 180/2009 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 14/2010 vp
Lakialoite LA 111, 115, 133/2008 vp
Tämä lakimuutos kuitenkin on osa tätä suomalaista lainsäädäntöä, jossa on selkeä tavoite kuvata lain tehtävää jopa pykälän muodossa. Tämä tavoite on tupakkatuotteiden käytön loppuminen kansalaisilta ja tuloksena savuton Suomi. Tähän on tarkoitus päästä neljän peruspilarin avulla. Nämä ovat lainsäädäntö, hintapolitiikka, tutkimus ja terveyden edistäminen. Tupakoinnin tarkastelu ei pohjaudu ainoastaan lääketieteeseen. Se on myös osa käyttäytymistiedettä, ja tupakka tuotteena on rohto, ei elintarvike tai nautintoaine.
Tupakointi on mielikuvamainonnan avulla brändiksi rakennettu, gloorialla kuorrutettu, sosiaalista hyväksytyksi tulemista korostava, ja tupakointi on myös terveyden eriarvoistamisen väline ja terveysviestinnän suuri haaste, viestinnän, jonka tavoitteena tulee olla, että yleinen asenne muuttuu niin, etteivät ihmiset enää halua tupakkatuotteita, ja että tupakkakokeilut sekä aloittaminen siirtyvät mahdollisimman myöhäiseksi.
Malliesimerkki tupakointiin tulee aikuisilta, riippuvuus nikotiiniin jopa syntymässä. Tähän liittyy myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa paljon keskustelua aiheuttanut perustuslakivaliokunnan kanta, josta ed. Zyskowicz juuri ansiokkaan puheen piti koskien autossa tupakointia. Perustuslakivaliokunnan sallivaa kantaa on hirveän vaikea ymmärtää, koska mielestäni lapsen terveyden suojelun tulee olla kaiken lainsäädännön johtoajatus, varsinkin kun myös lääketieteellisin perustein muun muassa tupakoinnin todetut sivuvirrat ja sen myrkyt ovat erittäin selkeästi karsinogeenisia. Myöskään liikenneturvallisuudella ei tupakointia voi puolustella, koska jo nyt kielletyt kännykkäpuhelut ovat perustuslakivaliokunnan mukaan ilmeisesti tupakointia vaarallisempia liikenteessä.
Lapsiin ja nuoriin liittyy myös keskustelu muun muassa hallussapidon rangaistavuudesta ja tupakkakieltojen valvonnasta. Mielestäni kuitenkin kiellot jopa ilman sanktioita ohjaavat asenteita sekä toimivat nuorten toimintaympäristössä halutun tupakoimattoman tahtotilan vahvistajana. Ja kaikkien tutkimusten mukaan nuoret ja lapset haluavat selkeitä rajoja ja toimenpiteitä myöskin päästäkseen eroon savukkeista.
Arvoisa puhemies! Tupakointi on vahvasti terveyden eriarvoistaja. Tästä kertoo muun muassa se, että ammatillisissa oppilaitoksissa tupakoi 40 prosenttia, lukioissa 13. Lisäksi alemmissa tuloluokissa, joissa jo nyt terveystilanne on huonoin, myöskin tupakointi on yleisempää. Kansantaloudellisesti hinta on kova ja yksilön kannalta surullista. Tulevaisuudessa 20-30 prosenttia terveyskuluista tulee johtumaan tupakoinnista.
Ihan lopuksi, laissa määritelty tupakaton alue yleisötilaisuuksissa on hyvä, ja alueajatus on pakko tuotteistaa lainsäädännöllä, jotta eri tavoin asiaan suhtautuvat terveystarkastajat eivät voi kohdella eri tilaisuuksien järjestäjiä eri lailla, vaan heitäkin helpottaa se, että nämä savuttomat alueet on selkeästi rajattu ja määritelty.
Lakkolakialoitteen esittelypuheenvuoro
perjantai, 19.03.2010PTK 25/2010 vp
25. KESKIVIIKKONA 17. MAALISKUUTA 2010 kello 14.01
4) Laki työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 6/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok ym.:
Arja Karhuvaara/kok: Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa esitetään työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta niin, että laittomiksi tuomituista työtaistelutoimenpiteistä voitaisiin tuomita hyvityssakon lisäksi myöskin vahingonkorvaukseen. Hyvityssakko pysyisi nykyperusteisena, ja vahingonkorvaus voitaisiin määrätä vasta, jos työtuomioistuimen laittomaksi tuomittua lakkoa ei ole lopetettu 24 tunnin kuluessa tuomiosta.
Työelämän työrauhaa säädellään työehtosopimuslailla vuodelta 1946 ja työriitojen sovittelusta annetulla lailla vuodelta 1962. Lainsäädäntöä on uusittu viimeisten 20 vuoden ajan, mutta vuodelta 1946 edelleen voimassa oleva laki oli aikanaan tehty siihen maailmaan.
Työtaistelu on laillinen, kun se ei työsopimuksen voimassa ollessa kohdistu mihinkään sopijapuolia sitovaan työehtosopimuksen kokonaisuuteen tai sen yksittäiseen määräykseen. Sopimuksiin sidotut yhdistykset ovat myös velvoitettuja huolehtimaan siitä, että myös niiden ja sopimusten alaiset yhdistykset, työnantajat, työntekijät jne., noudattavat sopimuksia eivätkä järjestä laittomia työelämähäiriöitä sopimuksen voimassaoloaikana. Työriitojen sovittelusta annetun lain mukaan aiotusta työseisauksesta tai sen laajentamisesta on tehtävä myös kahden viikon määräaikaan ilmoitus sovittelijalle.
Arvoisa puhemies! Ongelmat Suomen työrauhajärjestelmässä ovat moninaiset, ja tämä tekemäni lakialoite laittomiksi tuomittujen lakkojen vahingonkorvaustuomioiden mahdollistamisesta kohdistuu vain ongelmavuoren huippuun. Suomessa laittomista lakoista voidaan tuomita hyvityssakkoon, mikä on erityisluonteinen työoikeudellinen seuraamus. Hyvityssakon summa tarkastetaan kolmen vuoden välein, ja summa on maksimissaan tällä hetkellä 28 300 euroa. Hyvityssakko ei voi kohdistua yksittäiseen työntekijään. Sakon määrään vaikuttavat kunkin työmarkkinahäiriön kokonaistilanne, vahingon ja syyllisyyden määrä, työntekijäryhmän koko jne.
Suomalaisessa työmarkkinakäytännössä on suuri epäsuhta langetettujen sakkojen ja työtaistelutoimenpiteiden aiheuttamien vahinkojen välillä. Esimerkkeinä työtuomioistuimen Ilmailualan Unionille joulukuussa 2009 langettamat hyvityssakot 13 000 euroa verrattuna Finnairin 6,7 miljoonan euron tappioihin ja Suomen matkailumaineelle tulleisiin kolhuihin. Myös työmarkkinatuomioistuimen yhä uudelleen laittomiksi tuomitsemia lakkoja on jatkettu hyvityssakoista ja oikeudenkäyntikulukorvauksista huolimatta. Muun muassa Toimihenkilöunioni ketjutti viime joulu-tammikuussa erilaisia lakkoja kahdeksan kertaa saaden hyvityssakoiksi tuomiopöytäkirjojen mukaan 142 838 euroa, summan, joka sai liiton puheenjohtajan toteamaan, että lakkoja jatketaan niin kauan kuin rahaa riittää. Toisen osapuolen taloudelliset menetykset löytyivät myöskin näistä työtuomioistuimen pöytäkirjoista. Niitä oli mainittu muun muassa 2,3 miljoonaa euroa tai pienen alihankkijayrityksen 460 000 euroa.
Purevista sanktioista on taas esimerkkinä AKT:n nykylakkoa edeltävien Helsingin ja Kotkan satamien työsaartojen saama käräjäoikeustuomio 700 000 euroa uhkasakkona, mikä lopetti laittoman työsaarron heti. Pohjoismaissa on käytössä vahingonkorvausmenettely laittomien lakkojen osalta jopa ilman ylärajaa.
Arvoisa puhemies! Laittomat lakot horjuttavat työehtosopimusjärjestelmän perusrakenteita, ja ainoastaan toimiva työehtojärjestelmä mahdollistaa laillisuuden vahvistamisen ja ehkäisee ennalta laittomuuksien aiheuttamia vakaviakin seurauksia. Suomen työehtojärjestelmä rakentuu siten, että työsopimuskaudeksi työntekijöille turvataan työn tekemisen ehdot ja työnantajalle työrauha eli varmuus siitä, mitä ehtoja noudattamalla työntekijät eivät ryhdy työtaisteluun sopimuskauden aikana.
Toimiva työrauhajärjestelmä edellyttää muun muassa sitä, että jos ryhtyy laittomaan toimintaan, lainvastaisesta työtaistelutoimesta aiheutuu asianosaiselle riittävän tuntuvat seuraamukset. Lakiesityksen mukainen säännös toimisi myös laittomien työtaistelujen ennalta ehkäisevänä tekijänä. Laittomaan tekoon ryhtynyt voi harkita, kannattaako vahingonkorvausvastuun uhalla jatkaa laitonta toimintaa. On hyvä muistuttaa myös, että mahdollisuus vahingonkorvauksen tuomitsemiseen pitää sisällään paitsi lakon lopettamisen 24 tunnin kuluessa tuomiosta myös sen uusimisen.
Haluan myös todeta, että vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan laittomaan tekoon syyllistynyt on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuvat vahingot. Lakiesityksen mukaisesti tämä on kohtuullista, jos laittomuuteen syyllistynyt osapuoli ei kunnioita työtuomioistuimen ratkaisuja vaan jatkaa sen jälkeenkin laitonta työtaistelua. Kysymys on myös laittomuuden kohteeksi joutuneen osapuolen oikeussuojasta, myös yritysten, liikekumppaneiden ja ihmisten laajemminkin – koko Suomen yrityskentässä. Sanoisin niille, joiden mielestä vahingonkorvaus olisi tuplasanktio, että työelämässä on jo tällä hetkellä esimerkkejä: muun muassa tasa-arvolain rikkominen, josta voidaan tuomita sekä hyvityssakkoon että vahingonkorvaukseen.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Yhteiskunnan kannalta katsoen laittomat työtaistelut luovat myös epävarmuutta työnantajapuolelle ja nostavat kynnystä työllistää. Työmarkkinahäiriköinti voi vahingoittaa myös koko toimialaa niin, että työpaikat katoavat muualle globaalissa taloudessa entistä helpommin. Onkin tärkeää koko maan taloudelle, ennustettavalle yritysten toimintarauhalle ja oikeuslaitoksen toiminnan arvolle, että syksyllä 2008 aloitettu työrauhalain uudistus valmistuisi viimeinkin kevään aikana. Ammattiyhdistystenkin pitäisi elää tätä aikaa ja kantaa vastuunsa koko Suomen taloudesta ja kansalaisten hyvinvoinnista. 1920- ja 1940-luvun työehtosopimusjärjestelmä on tärkeä päivittää viimein tähän päivään.
Salipuhe Suomen ihmisoikeuspolitiikasta
keskiviikko, 10.03.2010PTK 17/2010 vp
17. KESKIVIIKKONA 3. MAALISKUUTA 2010 kello 14.00
1) Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta
Palautekeskustelu
Valtioneuvoston selonteko VNS 7/2009 vp
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuspoliittinen selonteko on tärkeä päivittää ainakin kerran joka vaalikaudella, kuten ministeri Stubbkin aiemmin täällä mainitsi, varsinkin nyt, kun kansainväliset sopimukset ja niiden vaikutukset kansallisiin kirjauksiin ovat entistä merkittävämpiä.
Perusoikeuksien toteutumisen tunnistaminen on myöskin ihmisoikeusarvioinnin perusta. Iäkkäät henkilöt ovat yksi kansalaisryhmä, jonka oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sekä oikeus ja todellinen mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon on osoittautunut usein niin sanotuksi kuolleeksi kirjaimeksi. Koska kunnilla on laaja harkintavalta iäkkäiden tavanomaisten palvelujen järjestämisessä, ovat myös saatavilla olevat palvelut, niiden asiakastarpeen mukainen toteutuminen tai rahoituksen riittävyys eri puolilla maata yhtä kirjavia kuin kuntien kirjokin. Kun tähän vielä lisätään sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä olevien ikäihmisten mahdottomuus valita vapaasti kotikuntansa, ei ole ihme, että myös työelämässä kiireisten lasten ja omaisten henkinen kuorma kasvaa muualla asuvien vanhenevien vanhempien sairastaessa.
Tähän on tosin tulossa ministeri Risikon putiikista muutos jopa jo tänä keväänä eduskuntaan. Uusi sosiaalitoimen ja terveyspalvelujen yhteistyötä vahvistava terveydenhuoltolaki sekä siihen liittyvät järjestämissopimukset ja -kokeilut parantavat onnistuessaan myöskin ikääntyvien yhdenvertaista palvelujen saantia paitsi keskenään myöskin maan eri osissa.
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomi ei edelleenkään ole ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimusta eikä edes virallista suomennosta ole julkaistu. Pelkästään hallintorakennuksiin ja palvelujen piiriin pääseminen vaatii kekseliäisyyttä ja usein toisen ihmisen apua. Oikeus työhön, itsensä elättämiseen, oikeus kuntoutukseen toimintakyvyn tason laskun, ei iän ja hoitoisuusasteen perusteella, oikeus pitää eläke lepäämässä ja olla täysimääräisesti mukana työelämässä niin kauan kuin voimat vamman aiheuttamasta haitasta huolimatta riittävät, on kaikkien osapuolten etu ja myös osa köyhyyden torjuntaa.
Opiskelemaan tai työhön meno ei voi saada aikaan muun muassa sitä, että sairauden aiheuttamista lisäkuluista ja -vaivasta maksettava Kelan hoitotuki alenee ja johtaa siihen, että oikeus opinto- ja työkykyä tukevaan tai parantavaan Kelan vaikeavammaisten kuntoutukseen lakkaa. Ei työ tee vammaisesta vähemmän vammaista. Myös kehitysvammaisten oikeus kykyjensä mukaan samanlaiseen työntekoon ja palkkaan kuin muillakin tukityöllistettävillä on kirjattava tulevaisuudessa lakiin. Työnantajan oikeuden yhteiskunnan tukemaan työllistämiseen tulee olla samanlainen, oli kyvyn aleneman syy kehitysvamma tai joku muu syy. Vammaisellakin on oikeus saada palkkaa, elättää itsensä ja kerätä työllään säästöjä, edetä uralla ja palata työhön – unelma, mikä ehkä tällä nykylainsäädännöllä pysyykin unelmana.
Kuten StV lausunnossaan sanoo, työ on keskeisimpiä ihmisen itsemääräämisoikeuteen vaikuttavia tekijöitä, se luo taloudellista varmuutta ja sosiaalisia verkostoja. Työikäisistä vammaisista kuitenkin vain 30 prosenttia on mukana työelämässä.
Suomen lainsäädäntö syrjii paitsi yrittäjää ammattina myös hänen perhettään edelleen sosiaali- ja muun muassa työttömyysturvan kohdalla. Ihmisoikeusasiana pidän myös sitä, että työnantajan yritystoimintaa voi myös ilman pelkoa rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvoitteesta sabotoida vapaasti muun muassa työmarkkina- ja työsopimuslakien vastaisilla lakoilla.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Niiden ihmisryhmien, jotka eivät jostain syystä itse kykene pitämään puoliaan, ihmisoikeuksista on vastuussa koko yhteiskunta sekä kaikki hallinnonalat ja päättäjät omilla tonteillaan. Meillä tässä talossa joukon kärjessä on valta toimia. Ihmetyttääkin, mikä jarruttaa edelleen jo vuosien ajan kirjattujen puutteiden korjaamista. Toimintasuunnitelmat puuttuvat edelleen. Vammaispoliittista ja ikäpoliittista ohjelmaa toimintaluetteloineen on kiirehdittävä, jotta voimme puhua kaikkien suomalaisten ihmisoikeuksista
Muut välikysymyskeskustelun puheenvuorot
perjantai, 26.02.2010Ryhmäpuheiden jälkeen käytiin välikysymysken tiimoilta vielä kiivasta keskustelua. Alla keskustelun aikana pitämäni puheenvuorot.
13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01
1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen
Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:
Arja Karhuvaara /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! SDP:n kansanedustaja Valto Koski on täällä sanonut aikaisemmin tämän hallituksen sosiaalietuuksien kohentamisesta: “Meidän olisi pitänyt tehdä se. Tuntuu vähän hassulta tämä hallituksen haukkuminen, kun se on saanut sosiaalipolitiikassa aikaan enemmän kuin me.” Tämä on ihan suora lainaus.
Haluaisin pääomatuloista sanoa sen verran, että ansiotulojen kasvu välillä 2000-2008 oli noin 5,4 prosenttia vuodessa ja verotilastot eivät täten tue käsitystä, että ansiotuloja olisi määrättömästi muutettu pääomatuloiksi, koska mikäli ansiotuloja olisi muutettu pääomatuloiksi, olisi se näkynyt ansiotulojen kasvun hitautena etenkin niinä vuosina, jolloin muutos todellisuudessa olisi tapahtunut siitä syystä, että pääomatulot kasvoivat poikkeuksellisen voimakkaasti. Verovuonna 2008 veronalaisten ansiotulojen määrä oli 103,3 miljardia euroa ja veronalaisten pääomatulojen 9,7 miljardia euroa eli noin vajaat 9 prosenttia. Sillä tuskin tätä maailmaa muutetaan paremmaksi.
PTK 13/2010 vp
13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01
1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen
Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:
Arja Karhuvaara /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Tennilälle sanoisin, että on mielenkiintoista kuunnella virsikirjan sanoja sieltäkin taholta ryhmää, joka ei yleensä kuulu kirkkoon. Voin enemmänkin odottaa lainauksia Marxilta ja Pohjois-Korean johtajilta, koska hehän ovat ne talousgurut, joihin vasemmisto on historiallisesti aina luottanut.
Mutta ensin ihan ensimmäiseksi tiedoksi haluaisin sanoa, että valtiovarainministeri Katainen on tällä hetkellä isyyslomalla. Minulta on sitä kysytty, missä hän on, ja kokoomus kannustaa isyysvapaan käyttöön myöskin muita isiä.
Opposition puheista huomaa, että on helppo puhua kauniisti heikommassa asemassa olevien ihmisten asioista, mutta se, että todella autamme pienellä toimeentulolla sinnittelevää ihmistä, edellyttää aidosti tekoja. Sellaisia tekoja ovat esimerkiksi takuueläke, minimipäivärahojen korottaminen ja veronkevennysten kohdentaminen pienituloisille. Ne ovat tekoja, joita tämä hallitus on tehnyt ja joihin vasemmisto ei omilla hallituskausillaan kyennyt.
PTK 13/2010 vp
13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01
1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen
Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Suomessa on noin 1,1 miljoonaa lasta, toisin sanoen joka viides suomalainen on alle 18-vuotias. Lasten osuus väestöstä vähenee hitaasti, ja synnytysikään tulevien ikäluokkien vähetessä – ja jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla – lapsia tulee olemaan noin 100 000 nykyistä vähemmän samaan aikaan, kun 80-vuotiaiden vanhusten määrä on huipussaan Suomessa. Kaikki ymmärtävät, mitä se tarkoittaa huoltosuhteelle. Tämänkin takia kuntien on sosiaali- ja terveyslainsäädäntöuudistuksen yhteydessä kehitettävä moniammatillista sosiaalitointa ja toimintatapoja niin, että jokainen nuori saatetaan vaikka korvasta taluttaen ja talous turvattuna opintojen, työtoiminnan tai työn pariin, varsinkin ne, joiden koulu on jäänyt kesken tai varusmiespalvelus on jäänyt kesken tai joiden perhetilanne haittaa lapsen ja nuoren ikiomaa elämää.
Eli sosiaalitoimen, Kelan, oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyönä ja yhteistoiminta-alueilla, kuntien työ- ja sosiaalitoimen strategioilla ja konkreettisilla toimenpidelistoilla pitäisi tarjota palveluja, jotka ovat vielä nykyistäkin tehokkaampia.
Ryhmäpuhe välikysymyskeskusteluun
perjantai, 26.02.2010Alla keskiviikon välikysymyskeskustelussa pitämäni Kokoomuksen ryhmäpuhe.
PTK 13/2010 vp
13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01
1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen
Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:
“Suomi pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana on turvannut menneinä vuosikymmeninä kohtuullisen taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kaikille väestöryhmille.” Näin aloittaa oppositio välikysymyksensä. Tämä pitää paikkansa, ja jotta hyvä kehitys jatkuu ja vahvistuu tulevaisuudessakin, tarvitaan suomalaista työtä. Talouden taantuman koetellessa on tärkeää, että pystymme turvaamaan työpaikkojen säilymisen Suomessa. Tarvitsemme toimia, jotta kaikki työhön kykenevät voivat, jaksavat ja haluavat tehdä työtä ja nimenomaan Suomessa. Tarvitaan työkykyisten työpanosta ja välittämisen tekoja, jotta turvataan ihmisarvoinen, hyvä elämä myös heille, jotka eivät iän, vamman, sairauden tai elämäntilanteensa takia työhön pysty.
Mitä suurempi osa työikäisistä ja -kykyisistä suomalaisista on työelämässä, sitä paremmin sukupolvien välisestä hyvinvointilupauksesta voidaan pitää kiinni. Tähän hyvinvointilupaukseen kuuluu esimerkiksi mahdollisuus käydä koulua ja opiskella maksuttomasti, ikäihmisten hyvä hoiva ja toimeentulon takaava eläke, vammaisten henkilöiden mahdollisuus yhdenvertaiseen elämään, terveydenhoito sekä sairauksien ja sosiaalisten pulmien ennaltaehkäisy ja, kuten oppositio nostaa esiin, tulonsiirrot ja etuudet ihmisille, joiden köyhyysriski on kasvanut.
Tällä hallituskaudella on todella tuettu tarvitsevia. Kuten ministeri Hyssälä totesi, tämä hallitus on esimerkiksi edelliseen hallitukseen verrattuna tehnyt sosiaalipoliittisia toimia volyymiltään lähes kolminkertaisesti. Eläkeläisten asemaa parannetaan takuueläke mukaan lukien lähes kymmenkertaisesti verrattuna punamultahallitukseen. Takuueläke nostaa pienimpiä kansaneläkkeitä yli 100 eurolla. Tulevan takuueläkkeen, kansaneläkkeen korotusten sekä veronkevennysten lisäksi eläkeläisiä on tuettu suojaamalla kansaneläke indeksien laskulta. Taantuman takia laskenut kansaneläkeindeksi olisi alentanut myös siihen sidottuja etuuksia, mutta hallitus panosti, kuten jo aiemmin kuulimme, 33 miljoonaa euroa siihen, että indeksiin sidottujen etuuksien taso ei laskenut vaan niiden reaaliarvo jopa nousi.
Lapsiperheistä vaikeimmassa asemassa ovat tutkimusten mukaan yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet. Hallitus kohdensikin lapsilisien korotuksia näille perheille. Samoin päivähoitomaksu-uudistuksessa helpotettiin pienituloisten perheiden asemaa. Perheitä on tuettu myös isyysvapaata pidentämällä ja käynnistämällä vanhempainvapaajärjestelmän kokonaisuudistus.
Tällä kaudella toteutui myös pitkään tavoitteena ollut useiden minimipäivärahojen nosto. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, kuntoutusrahan, sairauspäivärahan ja erityishoitorahan taso nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Näin esimerkiksi työtöntä tai kokopäiväisesti opiskelevaa äitiä ei rangaista lapsen syntymästä työmarkkinatukea pienemmällä äitiys- ja vanhempainrahalla.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä iloitsee myös siitä, että lapsilisät ja muut lapsiperheiden keskeiset etuudet sidotaan indeksiin ensi vuodesta alkaen.
Näillä toimilla on aidosti vähennetty köyhyysriskiä, ja ne ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että tuloerot ovat alkaneet supistua ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, toisin kuin oppositio väittää. Tuloerot supistuivat vuonna 2008, ja suunta on ollut sama myös vuonna 2009. Tähän on vaikuttanut se, että hyvätuloisimmilla tulojen kehitys on ollut muita väestöryhmiä heikompaa. Selkeä selitys kehitykseen on taantuma, mutta lisäksi veronkevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti voimakkaammin pienituloisiin – jälleen toisin kuin oppositio väittää. Näin on, vaikka nimenomaan pienituloisille kohdennettua perusvähennyksen korotusta 2 200 euroon ei vertailussa huomioida. Perusvähennyksen korotuksellakin on aidosti pystytty lisäämään pienituloisten käteen jäävän rahan määrää.
Nyt on kuitenkin muistettava, että jopa tärkeämpää kuin eri väestöryhmien asemien vertailu on se, että me kaikki muistamme olevamme samassa veneessä. Jos Suomi menestyy, syntyy työpaikkoja ja työstä verotuloja, joilla pienituloisimpien asemasta ja kaikkien palveluista pystytään pitämään huolta. Jos Suomi ei menesty, kärsii meistä jokainen, ja se kolahtaa kaikkein eniten heihin, jotka eivät voi parantaa hyvinvointiaan omalla työllään.
Sosiaalisen vastuun tunteminen ja tunnistaminen on vastuuntuntoa myös siitä, että koko Suomi pärjää. Siihen tarvitaan paitsi sosiaaliturvaa myös kestävällä pohjalla olevaa ja ennustettavaa talouspolitiikkaa, oikeudenmukaista ja kannustavaa verotusta sekä muita työllisyyttä ja kasvua edistäviä toimia. Näin voidaan tukea tarvitsevia reilusti ja parantaa etuuksia jatkossakin.
Oikea-aikainen ja riittävä tuki elämänkaaren alkuvaiheessa luo myös aikuisiän hyvinvointia. Pidämmekö riittävästi huolta nuorista nyt, kun he tukea tarvitsevat? Saavatko nuoret lapsiperheet tukea, jotta työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen sekä oman talouden vakaus voivat luoda osaltaan hyvinvointia arkeen ja auttavat jaksamaan työelämässä? Pystymmekö luomaan uusia työpaikkoja ja turvallisia työsuhteita taantuman taituttua? Kannustammeko työntekoon ja työpaikkoja luoviin investointeihin koulutus-, työllisyys-, tuki- ja veroratkaisuilla? Nämä ovat tulevaisuuden kannalta aivan keskeisiä kysymyksiä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä on koko taantuman ajan kantanut erityistä huolta nuorista. Tämän huolen tunnistan itsekin kolmen opiskelevan ja työelämää aloittelevan nuoren äitinä. Nyt työuransa alkuvaiheessa olevien on entistä pienemmällä väellä pystyttävä kantamaan suuri hyvinvointivastuu. Huoli korostuu entisestään nuorten työttömyyden kasvaessa.
Vaikka työttömyys on jokaiselle ihmisille vaikea tilanne ja suuri köyhyysriskin aiheuttaja, nuorelle työtä vaille jääminen on vanhempia ikäluokkia vakavampaa, sillä se jättää pidemmän arven koko työuraan ja voi vaikeuttaa työelämään kiinnittymistä. Jos syrjäytymiskehitys alkaa jo nuorena, on vaarana, että se alkaa kasautua erilaisina terveyden ja hyvinvoinnin ongelmina ja osattomuuden voimistumisena.
Koulutus alentaa merkittävästi köyhyys- ja syrjäytymisriskiä. Tällä vaalikaudella on jo määrätietoisesti lisätty esimerkiksi toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja ja oppisopimuskoulutusta. Nuorisotyöttömyyden patoamiseksi on tehtävä edelleen aktiivisesti työtä.
Viime perjantaina julkistettiin valtiovarainministeriön ehdotus työllisyyteen keskittyvästä lisätalousarviosta. Ehdotus sisältää toimia tuhansien nuorten työllistämiseen ja aktivointitoimenpiteisiin. Ehdotuksessa on monipuolisesti toimia nuorten työllistämiseksi muun muassa luovien alojen tehtäviin sekä luonto- ja ympäristöhankkeisiin. Lisäpanostuksia on tulossa muun muassa ammattistarttiin ja oppisopimuskoulutukseen. Kokoomus on kiinnittänyt huomiota työttömäksi jäävien ja koulutuksen nivelvaiheissa olevien nuorten neuvonnan ja ohjauksen tarpeeseen, tähänkin on tulossa lisärahoitusta.
Lisätalousarvio on laaja-alainen, kuten sen kuuluukin olla. Kaikki toimet on otettava käyttöön. Nuorten pienituloisuusriski on muita ikäryhmiä korkeampi, ja nuoren ihmisen syrjäytyminen on sekä kansantaloudellinen että inhimillinen tragedia.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä sitä, että köyhyysriskiä on nuorten kohdalla pystytty alentamaan opintorahoja korottamalla, opiskelijan tulorajoja nostamalla sekä opintotuen ja sairauspäivärahan paremmalla yhteensovittamisella. Opintotuen kehittäminen jatkuu, ja yhtenä tavoitteena on edelleen köyhyysriskin vähentäminen.
Yksi suuri epäkohta järjestelmässä on perheellisen opiskelijan asema. Erityisesti heikossa asemassa ovat yksinhuoltajana toimivat päätoimiset opiskelijat. Kokoomus onkin esittänyt opintotukityöryhmälle selvitettäväksi mallia, jossa päätoimisille perheellisille opiskelijoille myönnetään 145 euron opiskelijakorotus lapsilisän yhteydessä. Näin voidaan samalla helpottaa oppositionkin esiin nostamaa lapsiköyhyyttä.
Ihan lopuksi: Tasa-arvoisuuden lisääntyminen edellyttää paitsi tulonsiirtoja myös sitä, että hyvinvointipalvelumme ovat toimivia ja laadukkaita. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että tällä hallituskaudella on päästy paljon eteenpäin esimerkiksi terveydenhuollon kehittämisessä ja vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avun järjestämisessä. Ministeri Risikko on luvannut ikäihmisten palveluiden laatusuositusten päivittämisen lisäksi puuttua uudella lailla myös vanhustenhoidon järjestämiseen. Pidämme tärkeänä, että palveluita järjestetään asiakaslähtöisesti, ihmisten tarpeiden mukaan.
On tärkeää, että tukea tarvitsevat saavat riittävästi ohjausta päästäkseen tuen ja palveluiden piiriin. Ei voi olla oikein, että köyhyysriski kasvaa tai töihin meno on mahdotonta hankalan byrokratian vuoksi. Tästä syystä kokoomus on ajanut vahvasti käsittelytakuuta, jotta ihmiset saavat päätöksiä keskeisistä etuuksista nykyistä nopeammin.
Hyvät kollegat, tämän hetken päätöksillä tehdään ratkaisuja myös tulevien ja edellisten työsukupolvien puolesta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän selkeä tavoite on, että tämänkin taantuman jälkeen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta säilyy – hyvinvointiyhteiskunta, jossa luodaan työllä yhteistä hyvinvointia ja pidetään yhdessä huolta heikoimmassa asemassa olevista.
Asevelvollisuuslaista sanottua
maanantai, 22.02.2010Alla pitämäni puheenvuoro asevelvollisuuslakiin liittyen;
PTK 8/2010 vp
8. PERJANTAINA 12. HELMIKUUTA 2010 kello 13.02
3) Hallituksen esitys laeiksi asevelvollisuuslain sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain 2 ja 4 §:n muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 79/2009 vp
Puolustusvaliokunnan mietintö PuVM 1/2010 vp
Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä laki ajatellen myöskin näitä nuoria, jotka eivät jostain syystä kerta kaikkiaan selviä siitä asepalveluksesta normaalisti. Mutta toivoisin, että siinä vaiheessa, kun yleensäkin tätä armeijamme miehistön määrää ja rakennetta tulevaisuudessa tarkastellaan, mietittäisiin myöskin jonkinlainen rinnakkainen peruskoulutuspolku niille ihmisille, jotka lievän vamman taikka heikomman sukupuolen takia eivät peruskoulutusjaksosta normaalisysteemillä selviä, koska kuitenkin asejärjestelmät ja yhä erikoistuvammat osaamisvaatimukset esimerkiksi tietotekniikan tai valvontatehtävien osalla ovat varmasti sovellettavissa Puolustusvoimien työtehtäviin ja tuntuu aika pahalta, että tällä hetkellä motivoituneet nuoret, joilla on joku lievä este fyysiselle peruskoulutusjaksolle, jäävät kokonaan pois koko armeijasta, vaikka haluaisivat sinne.
Tässä PeVin perusteluissa puhutaan siitä, että asevelvollinen voisi olla vaaraksi omalle tai muiden turvallisuudelle. Olisin halunnut lisättävän siihen vielä “tai omalle terveydelleen”.
Kelan valtuutettujen toimintakertomuksesta 2008
maanantai, 8.06.2009Viime torstaina täysistunnossa keskusteltiin Kelan valtuutettujen (joihin itsekin kuulun) vuoden 2008 toimintakertomuksesta. Alla pitämäni puheenvuoro asiaan liittyen;
62. TORSTAINA 4. KESÄKUUTA 2009 kello 16.00
2) Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus 2008
Lähetekeskustelu
Kertomus K 9/2009 vp
Arvoisa herra puhemies! Äskeinen valtuutettujen puheenjohtajan antama selvitys tästä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta vuodelta 2008 oli suorastaan häkellyttävän ja hengästyttävän täydellinen, joten siihen ei enää ole paljon mitään lisättävää.
Haluaisin kuitenkin muutamaan asiaan tässä kertomuksessa ottaa kantaa, ja yksi niistä on näillä sivuilla erittäin ikävästi näkyvät köyhyyden ja mielenterveysongelmien ja työkyvyttömyyspolitiikan luvut ja kertomus siltä osin. Tällä hetkellä hallitus on onneksi nimenomaan kannustamassa vajaakuntoisia ihmisiä pääsemään takaisin työelämään, joskin tällä hetkellä talouden taantuma varmaankin tulee tekemään siitä hieman hitaampaa ja vaillinaisempaa ja vaikeammin arvioitavaa, kuin mikäli taloustilanne olisi tässä yhteiskunnassa toinen.
Mutta joka tapauksessa Suomi on esimerkiksi pohjoismaisissa järjestelmissä poikkeus siitä, että meillä ei vajaakuntoisia ole yritetty mitenkään integroida työelämään toisin kuin muissa Pohjoismaissa, ja senkin vuoksi ehkä meillä pitkäaikaistyöttömyys ja köyhyys niiden ihmisten kohdalla on ollut paljon suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Työhön paluuta ja sitä tukevaa lainsäädäntöä tuleekin edelleen kehittää niin, että yhteiskunnallisen laman mentyä ohi mahdollisimman monta vajaakuntoista ja Kelan asiakasta siirtyy työelämään, ja myös niin, että voivat sillä oikeasti ja aidosti nostaa myöskin taloudellista elintasoaan.
Yksi, mikä tukee työelämään siirtymistä ja työelämässä pysymistä, on tietenkin työkykykuntoutus, ja siihen vietynä ihan sinne viimeisiin työvuosiin asti muulla tavalla kuin ainoastaan niin sanottuna laitoslomailuna pitäisi satsata entistä enemmän. Niiden vaikeavammaisten, jotka ovat koko ikänsä olleet Kelan vaikeavammaiskuntoutuksen piirissä, pitäisi pystyä jatkamaan lääkinnällistä kuntoutusta ja terapioita Kelan maksamana vielä 65 ikävuoden jälkeenkin. Toivon, että seuraavalla kaudella siihen ja yleensä koko tähän kuntoutukseen Kela ottaa yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja Temmin kanssa aktiivisemman roolin. Tulemmekin sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kanssa järjestämään kuntoutuksesta teemaseminaarin heti syysistuntokauden alettua.
Tässä kertomuksessa myös sanotaan lääkkeiden ja matkojen omavastuukattojen ylittäneitä olevan yhä enemmän. Tämä tulee jatkossa olemaan varmaan asia, johon meidän pitää paneutua siinä vaiheessa, kun näiden terveyspalvelujen saaminen ja hoitoon ohjautuminen muuttuu vapaammaksi mahdollisesti tämän uuden terveydenhuoltolain myötä. Tälläkin hetkellä siinä on jo itse asiassa epätasa-arvoisuutta eri vakuutuspiirien kesken ja lisäksi eriarvoisuutta muun muassa asuinpaikkani Suomenlinnan kesken. Suomenlinna taitaa olla ainoa kaupunginosa ja asuinpaikka Suomessa, missä omavastuuosuus ei riitä kotiutusmaksujen maksamiseen. Ajoneuvo, jolla potilas tulee sairaalasta kotiin, täytyy tuoda yli lautalla, ja jos se on taksi, lautan hinta yhdeltä kuljetusmatkalta on 33 euroa ja siihen päälle henkilölippu, ja lisäksi, mikäli se varataan etukäteen, siitä pitää maksaa vielä 6,50, ja Kela ei hyväksy eikä myöskään Helsingin kaupunki hyväksy näitä lauttamaksuja lainkaan, ei maksukattoon eikä myöskään korvattavaksi. Tämä on asia, joka pitää ottaa siinä vaiheessa esiin, kun yhteysliikenteen palvelutasoa miettivä komitea liikenne- ja viestintäministeriön alaisena käsittelee yleensä tätä saaristoliikennettä ja lauttojen maksullisuutta.
Toinen asia, mihin vielä haluaisin puuttua, on Kelan työntekijöiden hallitussidonnaisuukset niissä kuntoutuslaitoksissa ja niiden kuntoutuslaitosten omistamissa palveluyhtiöissä, joista kuntoutuslaitokset ostavat esimerkiksi palveluja. Mikä on jääviysseikka siinä, että ihminen on työssä Kelassa, hallituksessa, yhteisöissä, jotka valvovat toisiaan, siihen haluaisin puututtavan seuraavalla kertomuskaudella.
Valtiontalouden kehyksistä 2010-2013
perjantai, 5.06.2009Alla viime keskiviikkona salissa pitämäni puhe liittyen valtioneuvoston selontekoon valtiontalouden kehyksistä vuosille 2010-2013.
KESKIVIIKKONA 3. KESÄKUUTA 2009 kello 14.03
2) Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2010-2013
Palautekeskustelu
Valtioneuvoston selonteko VNS 3/2009 vp
Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 9/2009 vp
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Kiurulle vastaisin, että kansa on antanut sattumalta viime vaaleissa nimenomaan porvarihallitukselle valtuuden hoitaa nimenomaan sitä talouspolitiikkaa, jolla tässä maassa työllisyys pidetään jokseenkin asiallisissa kantimissa tästä äkillisestä, Suomesta riippumattomasta lamasta huolimatta, ja sitä politiikkaa me tulemme tekemään jatkossakin.
Ja nyt ihan näihin asioihin. Hallitus lisää aika paljon tässä budjetissa muun muassa aikuiskoulutusmäärärahoja, ammattikorkeakoulun ja oppisopimuskoulutuksen osaamista, yhteistyötä yritysten ja oppilaitosten välillä. Vaikka meillä on vaikeuksia muun muassa opiskelijoiden harjoittelupaikkojen kohdalla, niin siitä huolimatta pyrimme saamaan aikaiseksi sen, että meillä ei yksikään nuori, ainakaan peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen jälkeen, jää tyhjän päälle.
Tärkeintä Suomen kannalta onkin se, että me pystymme kehittämään uusia tuotteita, osaamista ja nimenomaan erityisosaamista. Tätä samaa linjaa me noudatamme paitsi oppilaitosten ja terveydenhuollon myöskin työelämän tutkimustoiminnan kohdalla. Tähän itse asiassa liittyy myöskin seuraava asia, josta ajattelin puhua.
Tällä hetkellä työelämä vaatii työkykyä yhä ikääntyvämmiltä ihmisiltä. Muun muassa EU:n aktiivisen osallistumisen edistäminen puhuu myöskin työkyvyn ylläpidosta ja myös aivan selvin sanoin kerrankin lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Moniammatillisuus ja erityisosaaminen, työntekijöiden hyvinvointi ja ikääntyvä väestö; kaikki nämä ovat asioita, joihin lääkinnällisellä kuntoutuksella voidaan aidosti vaikuttaa. Toivoisinkin näkeväni jossain vaiheessa yliopiston, jossa löytyy lääkinnällisen kuntoutuksen tiedekunta. Se olisi osaamiskeskittymä, joka olisi yhteydessä liikuntatieteisiin, erityisopetukseen, Kansaneläkelaitokseen, työterveyshuoltoon, UKK-instituuttiin, yliopistollisiin keskussairaaloihin, opetusterveyskeskuksiin, liikuntaopistoihin ja kuntoutuslaitoksiin. Se antaisi mahdollisuuden kansainväliseen kuntoutustutkimukseen. Se antaisi mahdollisuuden yrityksille tehdä uusia keksintöjä ihmisten kotona selviämisen parantamiseksi ja toimintaympäristön helpottamiseksi sekä työelämän helpottamiseksi.
Työterveyslaitoksen rooli Suomessa työkyvyn ja yleensä työelämän kehittäjänä on olennainen, ja siksi toivoisinkin, että tuottavuusohjelmassa ei puututtaisi siihen osuuteen, jossa se hankkii rahoituksensa itse. Työterveyslaitoksen ja Kelan roolit työkyvyn tutkijoina ja parametrien tilastoijina ja hyvien käytäntöjen rakentajina tässä maassa ovat jatkossakin olennaiset.
Kunnat valittavat koko ajan sitä, että niillä ei palveluiden järjestämiseen riitä tässä taloustilanteessa rahaa. Mutta tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että niin kauan kuin sähköistä tiedonvälitystä, niin kauan kuin tilastointia, varsinkin kuntoutuspuolella, ei ole olemassakaan, on hirvittävän vaikea myöskin mitata, mitä niillä saadaan aikaan. Meillä tällä hetkellä voitaisiin kuntapalveluja ja niiden tuottavuutta parantaa muun muassa kotihoidon, vammaispalveluiden ja sosiaalitoimen toimintastrategioilla, jos ne ohjattaisiin ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen paremmin kuin nykyään. Työkyvyn säilyttäminen ja työn järjestäminen ja lyhyiden poissaolojen vähentäminen edellyttää myös työntekijän omaa vastuullisuutta oman itsensä hoidossa, alkoholin käytössä, terveemmissä elämäntavoissa ja myöskin siinä, että yrittää viedä käytäntöön sen, mitä niillä mahdollisesti kahden kolmen viikon kuntoutusjaksoilla on joko työnantajan, kunnan tai valtion piikkiin voinut opiskella.
Kuten StV lausunnossaan sanoikin, valtion ohjausjärjestelmää on kehitettävä ja vahvistettava. Nyt on todella tärkeää pitää huolta lasten, perheiden ja työvoiman hyvinvoinnista, jotta meillä on varaa hoitaa myös vanhuksemme arvokkaasti elämänsä loppuun saakka.
Kaupunginvaltuutettu, fysioterapiayrittäjä
k. 050 512 2891 arja@karhuvaara.fi
Aktiimi Tmi Arja Karhuvaara
050 555 5454
fax/puh. 09 668 593
22.01.2012 Uusi vuosi - Osaisimmepa varautua tulevaan > Lue lisää
16.12.2011 Kannustavaa asennetta myös työelämään nimistöön > Lue lisää
Ei tulevia tapahtumia.
Yhteistyökumppanini:
