Artikkeli aiheesta: ‘salikeskustelu’

Tupakkalaista sanottua

keskiviikko, 23.06.2010

PTK 69/2010 vp

69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04

16) Hallituksen esitys laeiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain ja lääkelain 54 a ja 54 e §:n muuttamisesta

Toinen käsittely

Hallituksen esitys HE 180/2009 vp

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM  14/2010  vp

Lakialoite LA 111, 115, 133/2008 vp

Tämä lakimuutos kuitenkin on osa tätä suomalaista lainsäädäntöä, jossa on selkeä tavoite kuvata lain tehtävää jopa pykälän muodossa. Tämä tavoite on tupakkatuotteiden käytön loppuminen kansalaisilta ja tuloksena savuton Suomi. Tähän on tarkoitus päästä neljän peruspilarin avulla. Nämä ovat lainsäädäntö, hintapolitiikka, tutkimus ja terveyden edistäminen. Tupakoinnin tarkastelu ei pohjaudu ainoastaan lääketieteeseen. Se on myös osa käyttäytymistiedettä, ja tupakka tuotteena on rohto, ei elintarvike tai nautintoaine.

 

Tupakointi on mielikuvamainonnan avulla brändiksi rakennettu, gloorialla kuorrutettu, sosiaalista hyväksytyksi tulemista korostava, ja tupakointi on myös terveyden eriarvoistamisen väline ja terveysviestinnän suuri haaste, viestinnän, jonka tavoitteena tulee olla, että yleinen asenne muuttuu niin, etteivät ihmiset enää halua tupakkatuotteita, ja että tupakkakokeilut sekä aloittaminen siirtyvät mahdollisimman myöhäiseksi.

 

Malliesimerkki tupakointiin tulee aikuisilta, riippuvuus nikotiiniin jopa syntymässä. Tähän liittyy myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa paljon keskustelua aiheuttanut perustuslakivaliokunnan kanta, josta ed. Zyskowicz juuri ansiokkaan puheen piti koskien autossa tupakointia. Perustuslakivaliokunnan sallivaa kantaa on hirveän vaikea ymmärtää, koska mielestäni lapsen terveyden suojelun tulee olla kaiken lainsäädännön johtoajatus, varsinkin kun myös lääketieteellisin perustein muun muassa tupakoinnin todetut sivuvirrat ja sen myrkyt ovat erittäin selkeästi karsinogeenisia. Myöskään liikenneturvallisuudella ei tupakointia voi puolustella, koska jo nyt kielletyt kännykkäpuhelut ovat perustuslakivaliokunnan mukaan ilmeisesti tupakointia vaarallisempia liikenteessä.

 

Lapsiin ja nuoriin liittyy myös keskustelu muun muassa hallussapidon rangaistavuudesta ja tupakkakieltojen valvonnasta. Mielestäni kuitenkin kiellot jopa ilman sanktioita ohjaavat asenteita sekä toimivat nuorten toimintaympäristössä halutun tupakoimattoman tahtotilan vahvistajana. Ja kaikkien tutkimusten mukaan nuoret ja lapset haluavat selkeitä rajoja ja toimenpiteitä myöskin päästäkseen eroon savukkeista.

 

Arvoisa puhemies! Tupakointi on vahvasti terveyden eriarvoistaja. Tästä kertoo muun muassa se, että ammatillisissa oppilaitoksissa tupakoi 40 prosenttia, lukioissa 13. Lisäksi alemmissa tuloluokissa, joissa jo nyt terveystilanne on huonoin, myöskin tupakointi on yleisempää. Kansantaloudellisesti hinta on kova ja yksilön kannalta surullista. Tulevaisuudessa 20-30 prosenttia terveyskuluista tulee johtumaan tupakoinnista.

 

Ihan lopuksi, laissa määritelty tupakaton alue yleisötilaisuuksissa on hyvä, ja alueajatus on pakko tuotteistaa lainsäädännöllä, jotta eri tavoin asiaan suhtautuvat terveystarkastajat eivät voi kohdella eri tilaisuuksien järjestäjiä eri lailla, vaan heitäkin helpottaa se, että nämä savuttomat alueet on selkeästi rajattu ja määritelty.

Muut välikysymyskeskustelun puheenvuorot

perjantai, 26.02.2010

Ryhmäpuheiden jälkeen käytiin välikysymysken tiimoilta vielä kiivasta keskustelua. Alla keskustelun aikana pitämäni puheenvuorot.

13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01

1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen

Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:

Arja Karhuvaara /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! SDP:n kansanedustaja Valto Koski on täällä sanonut aikaisemmin tämän hallituksen sosiaalietuuksien kohentamisesta: “Meidän olisi pitänyt tehdä se. Tuntuu vähän hassulta tämä hallituksen haukkuminen, kun se on saanut sosiaalipolitiikassa aikaan enemmän kuin me.” Tämä on ihan suora lainaus.

Haluaisin pääomatuloista sanoa sen verran, että ansiotulojen kasvu välillä 2000-2008 oli noin 5,4 prosenttia vuodessa ja verotilastot eivät täten tue käsitystä, että ansiotuloja olisi määrättömästi muutettu pääomatuloiksi, koska mikäli ansiotuloja olisi muutettu pääomatuloiksi, olisi se näkynyt ansiotulojen kasvun hitautena etenkin niinä vuosina, jolloin muutos todellisuudessa olisi tapahtunut siitä syystä, että pääomatulot kasvoivat poikkeuksellisen voimakkaasti. Verovuonna 2008 veronalaisten ansiotulojen määrä oli 103,3 miljardia euroa ja veronalaisten pääomatulojen 9,7 miljardia euroa eli noin vajaat 9 prosenttia. Sillä tuskin tätä maailmaa muutetaan paremmaksi.

 

 

 

PTK 13/2010 vp

13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01

1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen

Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:

Arja Karhuvaara /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Tennilälle sanoisin, että on mielenkiintoista kuunnella virsikirjan sanoja sieltäkin taholta ryhmää, joka ei yleensä kuulu kirkkoon. Voin enemmänkin odottaa lainauksia Marxilta ja Pohjois-Korean johtajilta, koska hehän ovat ne talousgurut, joihin vasemmisto on historiallisesti aina luottanut.

Mutta ensin ihan ensimmäiseksi tiedoksi haluaisin sanoa, että valtiovarainministeri Katainen on tällä hetkellä isyyslomalla. Minulta on sitä kysytty, missä hän on, ja kokoomus kannustaa isyysvapaan käyttöön myöskin muita isiä.

Opposition puheista huomaa, että on helppo puhua kauniisti heikommassa asemassa olevien ihmisten asioista, mutta se, että todella autamme pienellä toimeentulolla sinnittelevää ihmistä, edellyttää aidosti tekoja. Sellaisia tekoja ovat esimerkiksi takuueläke, minimipäivärahojen korottaminen ja veronkevennysten kohdentaminen pienituloisille. Ne ovat tekoja, joita tämä hallitus on tehnyt ja joihin vasemmisto ei omilla hallituskausillaan kyennyt.

 

 

 

PTK 13/2010 vp

13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01

1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen

Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:

Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Suomessa on noin 1,1 miljoonaa lasta, toisin sanoen joka viides suomalainen on alle 18-vuotias. Lasten osuus väestöstä vähenee hitaasti, ja synnytysikään tulevien ikäluokkien vähetessä – ja jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla – lapsia tulee olemaan noin 100 000 nykyistä vähemmän samaan aikaan, kun 80-vuotiaiden vanhusten määrä on huipussaan Suomessa. Kaikki ymmärtävät, mitä se tarkoittaa huoltosuhteelle. Tämänkin takia kuntien on sosiaali- ja terveyslainsäädäntöuudistuksen yhteydessä kehitettävä moniammatillista sosiaalitointa ja toimintatapoja niin, että jokainen nuori saatetaan vaikka korvasta taluttaen ja talous turvattuna opintojen, työtoiminnan tai työn pariin, varsinkin ne, joiden koulu on jäänyt kesken tai varusmiespalvelus on jäänyt kesken tai joiden perhetilanne haittaa lapsen ja nuoren ikiomaa elämää.

Eli sosiaalitoimen, Kelan, oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyönä ja yhteistoiminta-alueilla, kuntien työ- ja sosiaalitoimen strategioilla ja konkreettisilla toimenpidelistoilla pitäisi tarjota palveluja, jotka ovat vielä nykyistäkin tehokkaampia.

Ryhmäpuhe välikysymyskeskusteluun

perjantai, 26.02.2010

Alla keskiviikon välikysymyskeskustelussa pitämäni Kokoomuksen ryhmäpuhe.

 

PTK 13/2010 vp

13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01

1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen

Välikysymys VK 1/2010 vp Annika Lapintie /vas ym.:

 

“Suomi pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana on turvannut menneinä vuosikymmeninä kohtuullisen taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kaikille väestöryhmille.” Näin aloittaa oppositio välikysymyksensä. Tämä pitää paikkansa, ja jotta hyvä kehitys jatkuu ja vahvistuu tulevaisuudessakin, tarvitaan suomalaista työtä. Talouden taantuman koetellessa on tärkeää, että pystymme turvaamaan työpaikkojen säilymisen Suomessa. Tarvitsemme toimia, jotta kaikki työhön kykenevät voivat, jaksavat ja haluavat tehdä työtä ja nimenomaan Suomessa. Tarvitaan työkykyisten työpanosta ja välittämisen tekoja, jotta turvataan ihmisarvoinen, hyvä elämä myös heille, jotka eivät iän, vamman, sairauden tai elämäntilanteensa takia työhön pysty.

Mitä suurempi osa työikäisistä ja -kykyisistä suomalaisista on työelämässä, sitä paremmin sukupolvien välisestä hyvinvointilupauksesta voidaan pitää kiinni. Tähän hyvinvointilupaukseen kuuluu esimerkiksi mahdollisuus käydä koulua ja opiskella maksuttomasti, ikäihmisten hyvä hoiva ja toimeentulon takaava eläke, vammaisten henkilöiden mahdollisuus yhdenvertaiseen elämään, terveydenhoito sekä sairauksien ja sosiaalisten pulmien ennaltaehkäisy ja, kuten oppositio nostaa esiin, tulonsiirrot ja etuudet ihmisille, joiden köyhyysriski on kasvanut.

Tällä hallituskaudella on todella tuettu tarvitsevia. Kuten ministeri Hyssälä totesi, tämä hallitus on esimerkiksi edelliseen hallitukseen verrattuna tehnyt sosiaalipoliittisia toimia volyymiltään lähes kolminkertaisesti. Eläkeläisten asemaa parannetaan takuueläke mukaan lukien lähes kymmenkertaisesti verrattuna punamultahallitukseen. Takuueläke nostaa pienimpiä kansaneläkkeitä yli 100 eurolla. Tulevan takuueläkkeen, kansaneläkkeen korotusten sekä veronkevennysten lisäksi eläkeläisiä on tuettu suojaamalla kansaneläke indeksien laskulta. Taantuman takia laskenut kansaneläkeindeksi olisi alentanut myös siihen sidottuja etuuksia, mutta hallitus panosti, kuten jo aiemmin kuulimme, 33 miljoonaa euroa siihen, että indeksiin sidottujen etuuksien taso ei laskenut vaan niiden reaaliarvo jopa nousi.

Lapsiperheistä vaikeimmassa asemassa ovat tutkimusten mukaan yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet. Hallitus kohdensikin lapsilisien korotuksia näille perheille. Samoin päivähoitomaksu-uudistuksessa helpotettiin pienituloisten perheiden asemaa. Perheitä on tuettu myös isyysvapaata pidentämällä ja käynnistämällä vanhempainvapaajärjestelmän kokonaisuudistus.

Tällä kaudella toteutui myös pitkään tavoitteena ollut useiden minimipäivärahojen nosto. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, kuntoutusrahan, sairauspäivärahan ja erityishoitorahan taso nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Näin esimerkiksi työtöntä tai kokopäiväisesti opiskelevaa äitiä ei rangaista lapsen syntymästä työmarkkinatukea pienemmällä äitiys- ja vanhempainrahalla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä iloitsee myös siitä, että lapsilisät ja muut lapsiperheiden keskeiset etuudet sidotaan indeksiin ensi vuodesta alkaen.

Näillä toimilla on aidosti vähennetty köyhyysriskiä, ja ne ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että tuloerot ovat alkaneet supistua ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, toisin kuin oppositio väittää. Tuloerot supistuivat vuonna 2008, ja suunta on ollut sama myös vuonna 2009. Tähän on vaikuttanut se, että hyvätuloisimmilla tulojen kehitys on ollut muita väestöryhmiä heikompaa. Selkeä selitys kehitykseen on taantuma, mutta lisäksi veronkevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti voimakkaammin pienituloisiin – jälleen toisin kuin oppositio väittää. Näin on, vaikka nimenomaan pienituloisille kohdennettua perusvähennyksen korotusta 2 200 euroon ei vertailussa huomioida. Perusvähennyksen korotuksellakin on aidosti pystytty lisäämään pienituloisten käteen jäävän rahan määrää.

Nyt on kuitenkin muistettava, että jopa tärkeämpää kuin eri väestöryhmien asemien vertailu on se, että me kaikki muistamme olevamme samassa veneessä. Jos Suomi menestyy, syntyy työpaikkoja ja työstä verotuloja, joilla pienituloisimpien asemasta ja kaikkien palveluista pystytään pitämään huolta. Jos Suomi ei menesty, kärsii meistä jokainen, ja se kolahtaa kaikkein eniten heihin, jotka eivät voi parantaa hyvinvointiaan omalla työllään.

Sosiaalisen vastuun tunteminen ja tunnistaminen on vastuuntuntoa myös siitä, että koko Suomi pärjää. Siihen tarvitaan paitsi sosiaaliturvaa myös kestävällä pohjalla olevaa ja ennustettavaa talouspolitiikkaa, oikeudenmukaista ja kannustavaa verotusta sekä muita työllisyyttä ja kasvua edistäviä toimia. Näin voidaan tukea tarvitsevia reilusti ja parantaa etuuksia jatkossakin.

Oikea-aikainen ja riittävä tuki elämänkaaren alkuvaiheessa luo myös aikuisiän hyvinvointia. Pidämmekö riittävästi huolta nuorista nyt, kun he tukea tarvitsevat? Saavatko nuoret lapsiperheet tukea, jotta työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen sekä oman talouden vakaus voivat luoda osaltaan hyvinvointia arkeen ja auttavat jaksamaan työelämässä? Pystymmekö luomaan uusia työpaikkoja ja turvallisia työsuhteita taantuman taituttua? Kannustammeko työntekoon ja työpaikkoja luoviin investointeihin koulutus-, työllisyys-, tuki- ja veroratkaisuilla? Nämä ovat tulevaisuuden kannalta aivan keskeisiä kysymyksiä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on koko taantuman ajan kantanut erityistä huolta nuorista. Tämän huolen tunnistan itsekin kolmen opiskelevan ja työelämää aloittelevan nuoren äitinä. Nyt työuransa alkuvaiheessa olevien on entistä pienemmällä väellä pystyttävä kantamaan suuri hyvinvointivastuu. Huoli korostuu entisestään nuorten työttömyyden kasvaessa.

Vaikka työttömyys on jokaiselle ihmisille vaikea tilanne ja suuri köyhyysriskin aiheuttaja, nuorelle työtä vaille jääminen on vanhempia ikäluokkia vakavampaa, sillä se jättää pidemmän arven koko työuraan ja voi vaikeuttaa työelämään kiinnittymistä. Jos syrjäytymiskehitys alkaa jo nuorena, on vaarana, että se alkaa kasautua erilaisina terveyden ja hyvinvoinnin ongelmina ja osattomuuden voimistumisena.

Koulutus alentaa merkittävästi köyhyys- ja syrjäytymisriskiä. Tällä vaalikaudella on jo määrätietoisesti lisätty esimerkiksi toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja ja oppisopimuskoulutusta. Nuorisotyöttömyyden patoamiseksi on tehtävä edelleen aktiivisesti työtä.

Viime perjantaina julkistettiin valtiovarainministeriön ehdotus työllisyyteen keskittyvästä lisätalousarviosta. Ehdotus sisältää toimia tuhansien nuorten työllistämiseen ja aktivointitoimenpiteisiin. Ehdotuksessa on monipuolisesti toimia nuorten työllistämiseksi muun muassa luovien alojen tehtäviin sekä luonto- ja ympäristöhankkeisiin. Lisäpanostuksia on tulossa muun muassa ammattistarttiin ja oppisopimuskoulutukseen. Kokoomus on kiinnittänyt huomiota työttömäksi jäävien ja koulutuksen nivelvaiheissa olevien nuorten neuvonnan ja ohjauksen tarpeeseen, tähänkin on tulossa lisärahoitusta.

Lisätalousarvio on laaja-alainen, kuten sen kuuluukin olla. Kaikki toimet on otettava käyttöön. Nuorten pienituloisuusriski on muita ikäryhmiä korkeampi, ja nuoren ihmisen syrjäytyminen on sekä kansantaloudellinen että inhimillinen tragedia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä sitä, että köyhyysriskiä on nuorten kohdalla pystytty alentamaan opintorahoja korottamalla, opiskelijan tulorajoja nostamalla sekä opintotuen ja sairauspäivärahan paremmalla yhteensovittamisella. Opintotuen kehittäminen jatkuu, ja yhtenä tavoitteena on edelleen köyhyysriskin vähentäminen.

Yksi suuri epäkohta järjestelmässä on perheellisen opiskelijan asema. Erityisesti heikossa asemassa ovat yksinhuoltajana toimivat päätoimiset opiskelijat. Kokoomus onkin esittänyt opintotukityöryhmälle selvitettäväksi mallia, jossa päätoimisille perheellisille opiskelijoille myönnetään 145 euron opiskelijakorotus lapsilisän yhteydessä. Näin voidaan samalla helpottaa oppositionkin esiin nostamaa lapsiköyhyyttä.

Ihan lopuksi: Tasa-arvoisuuden lisääntyminen edellyttää paitsi tulonsiirtoja myös sitä, että hyvinvointipalvelumme ovat toimivia ja laadukkaita. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että tällä hallituskaudella on päästy paljon eteenpäin esimerkiksi terveydenhuollon kehittämisessä ja vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avun järjestämisessä. Ministeri Risikko on luvannut ikäihmisten palveluiden laatusuositusten päivittämisen lisäksi puuttua uudella lailla myös vanhustenhoidon järjestämiseen. Pidämme tärkeänä, että palveluita järjestetään asiakaslähtöisesti, ihmisten tarpeiden mukaan.

On tärkeää, että tukea tarvitsevat saavat riittävästi ohjausta päästäkseen tuen ja palveluiden piiriin. Ei voi olla oikein, että köyhyysriski kasvaa tai töihin meno on mahdotonta hankalan byrokratian vuoksi. Tästä syystä kokoomus on ajanut vahvasti käsittelytakuuta, jotta ihmiset saavat päätöksiä keskeisistä etuuksista nykyistä nopeammin.

Hyvät kollegat, tämän hetken päätöksillä tehdään ratkaisuja myös tulevien ja edellisten työsukupolvien puolesta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän selkeä tavoite on, että tämänkin taantuman jälkeen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta säilyy – hyvinvointiyhteiskunta, jossa luodaan työllä yhteistä hyvinvointia ja pidetään yhdessä huolta heikoimmassa asemassa olevista.

Kelan valtuutettujen toimintakertomuksesta 2008

maanantai, 8.06.2009

Viime torstaina täysistunnossa keskusteltiin Kelan valtuutettujen (joihin itsekin kuulun) vuoden 2008 toimintakertomuksesta. Alla pitämäni puheenvuoro asiaan liittyen;

 

62. TORSTAINA 4. KESÄKUUTA 2009 kello 16.00

2) Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus 2008

Lähetekeskustelu

 

Kertomus K 9/2009 vp

 

 

Arvoisa herra puhemies! Äskeinen valtuutettujen puheenjohtajan antama selvitys tästä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta vuodelta 2008 oli suorastaan häkellyttävän ja hengästyttävän täydellinen, joten siihen ei enää ole paljon mitään lisättävää.

 

Haluaisin kuitenkin muutamaan asiaan tässä kertomuksessa ottaa kantaa, ja yksi niistä on näillä sivuilla erittäin ikävästi näkyvät köyhyyden ja mielenterveysongelmien ja työkyvyttömyyspolitiikan luvut ja kertomus siltä osin. Tällä hetkellä hallitus on onneksi nimenomaan kannustamassa vajaakuntoisia ihmisiä pääsemään takaisin työelämään, joskin tällä hetkellä talouden taantuma varmaankin tulee tekemään siitä hieman hitaampaa ja vaillinaisempaa ja vaikeammin arvioitavaa, kuin mikäli taloustilanne olisi tässä yhteiskunnassa toinen.

 

Mutta joka tapauksessa Suomi on esimerkiksi pohjoismaisissa järjestelmissä poikkeus siitä, että meillä ei vajaakuntoisia ole yritetty mitenkään integroida työelämään toisin kuin muissa Pohjoismaissa, ja senkin vuoksi ehkä meillä pitkäaikaistyöttömyys ja köyhyys niiden ihmisten kohdalla on ollut paljon suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Työhön paluuta ja sitä tukevaa lainsäädäntöä tuleekin edelleen kehittää niin, että yhteiskunnallisen laman mentyä ohi mahdollisimman monta vajaakuntoista ja Kelan asiakasta siirtyy työelämään, ja myös niin, että voivat sillä oikeasti ja aidosti nostaa myöskin taloudellista elintasoaan.

 

Yksi, mikä tukee työelämään siirtymistä ja työelämässä pysymistä, on tietenkin työkykykuntoutus, ja siihen vietynä ihan sinne viimeisiin työvuosiin asti muulla tavalla kuin ainoastaan niin sanottuna laitoslomailuna pitäisi satsata entistä enemmän. Niiden vaikeavammaisten, jotka ovat koko ikänsä olleet Kelan vaikeavammaiskuntoutuksen piirissä, pitäisi pystyä jatkamaan lääkinnällistä kuntoutusta ja terapioita Kelan maksamana vielä 65 ikävuoden jälkeenkin. Toivon, että seuraavalla kaudella siihen ja yleensä koko tähän kuntoutukseen Kela ottaa yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja Temmin kanssa aktiivisemman roolin. Tulemmekin sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kanssa järjestämään kuntoutuksesta teemaseminaarin heti syysistuntokauden alettua.

 

Tässä kertomuksessa myös sanotaan lääkkeiden ja matkojen omavastuukattojen ylittäneitä olevan yhä enemmän. Tämä tulee jatkossa olemaan varmaan asia, johon meidän pitää paneutua siinä vaiheessa, kun näiden terveyspalvelujen saaminen ja hoitoon ohjautuminen muuttuu vapaammaksi mahdollisesti tämän uuden terveydenhuoltolain myötä. Tälläkin hetkellä siinä on jo itse asiassa epätasa-arvoisuutta eri vakuutuspiirien kesken ja lisäksi eriarvoisuutta muun muassa asuinpaikkani Suomenlinnan kesken. Suomenlinna taitaa olla ainoa kaupunginosa ja asuinpaikka Suomessa, missä omavastuuosuus ei riitä kotiutusmaksujen maksamiseen. Ajoneuvo, jolla potilas tulee sairaalasta kotiin, täytyy tuoda yli lautalla, ja jos se on taksi, lautan hinta yhdeltä kuljetusmatkalta on 33 euroa ja siihen päälle henkilölippu, ja lisäksi, mikäli se varataan etukäteen, siitä pitää maksaa vielä 6,50, ja Kela ei hyväksy eikä myöskään Helsingin kaupunki hyväksy näitä lauttamaksuja lainkaan, ei maksukattoon eikä myöskään korvattavaksi. Tämä on asia, joka pitää ottaa siinä vaiheessa esiin, kun yhteysliikenteen palvelutasoa miettivä komitea liikenne- ja viestintäministeriön alaisena käsittelee yleensä tätä saaristoliikennettä ja lauttojen maksullisuutta.

 

Toinen asia, mihin vielä haluaisin puuttua, on Kelan työntekijöiden hallitussidonnaisuukset niissä kuntoutuslaitoksissa ja niiden kuntoutuslaitosten omistamissa palveluyhtiöissä, joista kuntoutuslaitokset ostavat esimerkiksi palveluja. Mikä on jääviysseikka siinä, että ihminen on työssä Kelassa, hallituksessa, yhteisöissä, jotka valvovat toisiaan, siihen haluaisin puututtavan seuraavalla kertomuskaudella.

Kommentti liittyen eläkeiän nostoon ja eläkkeiden leikkaamiseen

perjantai, 13.03.2009

Jatkossa on erittäin tärkeää kehittää työelämää ja ihmisten asennetta työn tekoon ja työn antamiseen. Kaikki me tiedämme, miksi tulevaisuudessa eläköitymisikää ja työssä jaksamista aktiivieliniän kasvaessa on pidennettävä. Tämä on välttämätöntä, jotta vain noin yhden lapsen työelämään synnyttäneet suuret ikäluokat voidaan ja on varaa myös hoitaa ilman, että palveluja on henkilöstöpulan ja puuttuvan likviditeetin takia pakko leikata tai että on tarpeen väsyttää pienenevä työntekijäjoukko eli omat lapsemme tolkuttoman suuren verotaakan alle.

 

Kansaa on ajoittain nyt ja tulevaisuudessakin muistutettava edelleen siitä, että suuren osan eläkkeistä maksavat aina senhetkiset työssäkäyvät sukupolvet. Tosin keskiviikon salikeskustelussa vähän vaikutti siltä, että liiallinen kertominen niin kuin pilaisi SDP:n ja ehkä vähän jäsenkatoa potevien ammattiliittojenkin kannatuksennostokampanjaa, johon varmaan nämä adressitkin liittyvät. Vaikka liikunta onkin yksi tapa yleensä parantaa työkykyä, niin eduskunnan istuntosalissa huitominen minkälaisella koreografialla tahansa ei kyllä tätä asiaa kuitenkaan pitkällä tähtäimellä pelasta.

 

Työelämän kehittäminen on todella tärkeä osa myös järkevää ikääntymispolitiikkaa. Yksi ajateltava keino voisi olla työnantajien taloudellinen tukeminen matalapalkkatuen kaltaisin keinoin myös työkyvyltään madaltuneiden, ikääntyvien työntekijöiden työllistämisessä. Kun Tilastokeskuksen ja työministeriön tilastojen mukaan työvoimaa todella poistuu vuoteen 2020 mennessä noin 913 000 henkeä eli vuodessa 57 000 henkeä, niin meidän on pakko työllistää kaikki osittainkin työkykyiset suomalaiset. Se tapahtuu paitsi osa-aika- ja työpankkityöllistämistä tukevilla toimenpiteillä, myös työkykyyn tavoitteellisesti ja tutkitusti vaikuttavalla kuntoutuksella, jonka toteutuminen onnistuu aidosti työterveyshuollon ja työnantajan tykytoimien avulla vain silloin, kun työntekijä ottaa myös itse vastuun omasta työkyvystään. Muuten kaikki lomailu-, viihtymis- ja voimistelutoiminta pitkin metsiä poliittisin perustein rahoitetuissa kylpylöissä on pelkkää rahan tuhlausta eikä johda todellakaan haluttuun pitkäkestoiseen lopputulokseen.

 

Kelan roolia ja rahoitusta – korostan – asiallisesti toteutetussa, työkykyä korostavassa ja työkykyyn tähtäävässä harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa on vahvistettava ja kenties lakia yli 65-vuotiaiden työssäkäyvien kuntoutuksesta muutettava tukemaan työssä jaksamista joko siirtämällä kokonaan se kuntoutus kunnilta Kelalle tai velvoittamalla aidosti kunnat hoitamaan nykyisinkin niille kuuluva ja pääosin laiminlyöty ikäryhmä.

 

Haluttuun lopputulokseen sitä vastoin johtaa oikea asenne työhön, työllistämiseen ja yhteiseen hiileen puhaltamiseen. Median ja ammattiyhdistysliikkeen vastuu uutisoinnissa on olennainen. Niin kauan kuin työn tarjoamista pidetään työnantajan harjoittamana riistona ja työntekijää riiston kohteena, ei tietyissä varsinkaan matalan koulutuksen töissä työviihtyvyys ja asenne työntekoon muutu. Kannustavaa ja työhenkeä parantavaa sitä vastoin on ajatella seuraavalla tavalla: “On kivaa, että joku ihminen tai yhteisö on perustanut työpaikan, jossa minä saan palkkaa, kavereita ja mahdollisuuden elättää perheeni. Se on hyvä, sillä en itse joko ehdi, viitsi, uskalla tai edes voi ryhtyä yrittäjäksi. On kivaa tehdä yhdessä yrityksen menestyksen eteen työtä, jotta turvallisin mielin voi luottaa työpaikan säilymiseen. Menestyvä yritys on turvallinen työpaikka ja myös palkoissaan hyvä.”

 

Ehkäpä työasenteeseen perustuu myöskin se, että suomalaisista yrittäjistä suurin osa on pien- ja mikroyrittäjiä ja yrittäjät ovat myös haluttomia kasvattamaan yritystään. Toisaalta yrittäjien yleinen tyytyväisyys työhönsä ja kyky sekä ennen kaikkea halu tehdä työtä yli virallisen eläkeiän, joka nyt tosin yksityissektorilla on jo 65 vuotta, on myös selkeä. Tosin peilin toisella puolella ovat ministeri Hyssälänkin aiemmin mainitsemat matalapalkkaiset naiset myöskin yrittäjinä. Varsinkaan kilpailuilla palvelumarkkinoilla yrittäjien likviditeetti ei mahdollista moninkertaisesti yli palkansaajien tason menevän yrittäjän eläkeprosentin maksamista. Niissä piireissä ei uskalleta ajatella koko eläkeikää, mutta ei myöskään surra työssä viihtymättömyyttä eikä haukuta joskus kapeankin leivän antavaa työnantajaa, eli yrittäjän tapauksessa asiakasta.

 

Kaupunginvaltuutettu, fysioterapiayrittäjä
k. 050 512 2891  arja@karhuvaara.fi

Aktiimi Tmi Arja Karhuvaara

050 555 5454

fax/puh. 09 668 593


22.01.2012 Uusi vuosi - Osaisimmepa varautua tulevaan > Lue lisää
16.12.2011 Kannustavaa asennetta myös työelämään nimistöön > Lue lisää



Ei tulevia tapahtumia.




Yhteistyökumppanini: