Artikkeli aiheesta: ‘salipuhe’
Budjettipuheenvuoro
perjantai, 17.09.2010Alla salissa keskiviikkona pitämäni puhe budjettiin liittyen.
83. KESKIVIIKKONA 15. SYYSKUUTA 2010 kello 10.01
2) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2011
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 126/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa puhemies! Suomalaisten usko yhteiskunnan talouden kestävyyteen on kuitenkin ollut uskomaton. Ymmärrettävästi puhunut hallitus on osoittanut suomalaisille myös tekevänsä suomalaisten talouden turvallisuuden eteen konkreettisia tekoja, ei vain ohjelmia ja ideologisia kokouksia. Tällä kansallisella turvallisuudentunteella ja Suomen talouskehityksen ennustettavuudella on erittäin tärkeä rooli siinä, että saamme myös isoja työllistäviä teollisuuslaitoksia ja erityisosaamiseen perustuvia teknologian yrityksiä maahamme. Infran toimivuus ja verotuksen kannustavuus lisäävät houkuttelevuutta. Ilman teollisia yrityksiä ei palvelualakaan kehity tai pysy kannattavana.
Kunnat autioituvat ja vanhenevat, työikäinen väestö muuttaa asutuskeskuksiin, joihin tarvitaan voimakasta infraa, toimivaa liikennettä ja asukaspalvelurakentamista. Harvaanasuttujen alueiden palvelut on kuitenkin voitava säilyttää, jotta eläminen muissakin osissa maata on mahdollista. Tämä taas luo mahdollisuuksia myös yrittämiselle. Kuntien hallintobyrokratian karsiminen ja palveluiden erilaiset järjestämismuodot sekä pienten yritysten toimintaedellytykset kilpailutilanteessa tulee turvata. Selkeät yhteistyöalueet ja toimintarakenteet ja uudet työtavat helpottavat osaltaan myös kuntien budjettien laatimista.
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain voimaantulosta on pidettävä huoli. Sitä ei saa jättää terveydenhuollon sisältölain jalkoihin, vaan ottaa vahvaksi osaksi sitä. Ikääntyvien veteraanien kuntoutusrahat tulee samalla katsoa, että ne jaetaan nimenomaan oikeudenmukaisesti sinne, missä niitä aidosti voidaan käyttää hyväksi. Nythän palautusprosentit ovat olleet aika korkeita osalla kuntia. Lääkinnällisen kuntoutuksen rooli muutenkin työterveyshuollossa, kuntien ennalta ehkäisevässä toiminnassa ja vanhusväestön toimintakyvyn ylläpitämisessä on tärkeä.
Lisäksi jatkossa meidän tulisi myös helpottaa muiden palvelujen tavoitettavuutta ja nimenomaan niiden palveluiden, joita tarvitsevat kroonisesti sairaat, lapsiperheet ja vanhukset, siis ne, joiden on hankala päästä palvelujen luokse. Matalan kynnyksen lähipisteiden, terveyskioskien, päiväsairaaloiden, mobiilien näytteenottopalvelujen on oltava käytössä siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat niitä eniten kotialueellaan tarvitsevat, ja huolimatta siitä, että kuntien työntekijöiden on tehtävä työtään myös varsinaisen työpöytänsä ja kellokorttitilan ulkopuolella.
Arvoisa puhemies! Lopuksi, suomalaisen ja ulkomaalaisen rahan pysyminen maassa ja tahto muuttaa se työpaikkoja luoviksi investoinneiksi on Suomelle erittäin tärkeää. Hallituksella on siis sama huoli, kun esimerkiksi eilen ed. Yrttiaholla ja tänään monella muulla salissa. Suomessa sijaitseva, suomalaisten rahoittama yritystoiminta on tärkeä osa myös suomalaisen pääoman tuottavuutta ja säästämistapaa. Osa kansallista varallisuutta makaa tälläkin hetkellä nollakorolla säästötileillä, kun se voisi olla rahoittamassa kotimaista yritystoimintaa. Tämä kertoo vaan siitä, että osakesäästäminen ja piensijoittaminen koetaan edelleen vaikeaksi ja liian työlääksi tavaksi ylläpitää säästöjen arvoa tuottavana.
Pienten pääomien tuoton pääomaveron kasvamisen uhka vie jo nyt yrityksiä toimimaan naapurimaihin, joissa yritysveroja ei ole tai joissa yrityspääoman tuotto on parempi kuin Suomessa. Yrittäjän on voitava saada myös palkka siitä, että käyttää rahansa muiden työllistämiseen. Vakavarainen tuottava yritys on myös turvallinen työpaikka työntekijöilleen. Jos sijoittamisesta ei voi saada tuottoja, täältä katoavat myös turvalliset työpaikat ja pankkien säästöt ulkomaille. Tämän vuoksi pääomaverotuksen ja yritysverotuksen on oltava yrittäjyyttä ja työllistävyyttä kannustavaa ja ennen kaikkea pitkäjänteisesti ennustettavaa. Yrittäjänä omia varojaan sijoittava ei voi elää neljän vuoden vaalikausin.
Salipuheeni 8.9.
perjantai, 10.09.2010Alla salipuheeni liittyen KELA:n valtuutettujen toimintakertomukseen vuodelta 2009;
79. KESKIVIIKKONA 8. SYYSKUUTA 2010 kello 14.03
5) Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus 2009, Ainoa käsittely
Kertomus K 2/2010 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 17/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lahtela ed. ja Kuisma puuttuivat erittäin tärkeään asiaan, eli Kelan päätöksien perusteluissa tulisi todellakin olla selkeä, yksilöllinen, statukseen perustuva selitys. Uskon sen jo osaltaan vähentävän valituksia. Kelan itseoikaisu, ihan tiedoksi vaan, toimii kyllä tilastojen mukaan tehokkaasti. Ja kuten kaikki tiedämme, niin useista huomioista ja hoputuksista huolimatta Somla ei ole saanut omia rivejään kuntoon. Siihen tulemme jatkossakin kiinnittämään huomiota.
Kelan roolista lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisessä syntyy yksi suuri osa valituksista. Kela on päävastuussa vaikeavammaisten vain korotettua hoitotukea saavien kuntoutuksen järjestämisestä. Ongelma kuntoutukseen pääsyyn liittyy ikärajoihin. Yli 16-vuotiaat mutta alle 65-vuotiaat vaikeavammaiset ovat nimenomaan niitä, joiden kuntoutus on Kelalla. CP-vammaiset hoidetaan pääosin KELA:n terapiassa 16-ikävuoteen asti.
Kuten Kelan tutkimustyön osiossa tässä kertomuksessa liitteessä 3 sanotaan, korotettujen tukien perusteet ovat erilaiset alle ja yli 16-vuotiailla henkilöillä. Tällä hetkellä nuoret jo suhteellisen aikaisin joutuvat “pelkästään” terveydenhuollon vastuulle. Ilmaisu kertoo kaiken myös kuntoutuksen toteutuksesta ja usein myös sen laadusta. Herää kysymys, mikä mättää, jos Kelan negatiivisen kuntoutuspäätöksen saadessaan asiakas valittaa kuntoutuspäätöksestä. Onko vika todella silloin Kelassa vai julkisessa terveydenhuollossa? Miksi terveydenhuollon järjestämään kuntoutukseen joudutaan ja Kelan kuntoutukseen päästään? Terapian toteuttajilla on kuitenkin yhtenevä peruskoulutus.
Kelan palvelutuottajiltaan vaatima osaamisen taso, palautekäytäntö vaikuttavuudesta ja tehdyn työn vaadittu laatu sekä sisältö saavat aikaan tyytyväisiä asiakkaita. Miksi terveydenhuollon toiminta ei tähän riitä? Miksi se ei riitä takaamaan asianmukaista kuntoutusta? Kuntoutuksen vaikuttavuus ja tavoiteasettelu ovat myös julkisen terveydenhuollon järjestämän kuntoutuksen perusteena. Kuntoutuspsykoterapian siirtyminen nyt Kelan lakisääteisiksi toiminnaksi vahvistaa kuntoutuksen moniammatillisuutta ja mahdollistaa entistä paremman kuntoutustilastoinnin.
Kuntoutustoimien tilastointi ontuu sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa, samoin todellinen kustannustietoisuus kuntoutuksen hinnasta. Työurien pidentyminen, osatyökykyisten työllistyminen ja mahdollisimman nopea työhön paluu ovat jo syitä, millä 65-vuotiaiden Kelan kuntoutuksen ylärajaa on ehdottomasti tulevaisuudessa nostettava, ainakin 68:aan, ja jos minulta terapeuttina kysyy, mieluiten 70:een vuoteen.
Kuntoutuksen saantivalitukset vähenisivät huomattavasti, jos asiakkaan kokema terapian laatuero perusterveydenhuollossa ja Kelan palvelujärjestelmässä ei olisi nykyisen kokoinen. Tähän samaan asiaan liittyy myös keskustelu reumakuntoutuksesta ja hoitoon pääsystä. Terveydenhuollon osaaminen ja hoitojen kehittyminen tukemaan potilaan mahdollisimman normaalia kodissa asumista on johtanut siihen, että metsiin rakennetut internaattilaitokset ovat lopettaneet toimintansa.
Hallituksen lisätalousarvioesityksestä
keskiviikko, 23.06.2010Alla salipuheeni liittyen hallituksen kolmanteen lisätalousarvioesitykseen.
PTK 69/2010 vp
69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04
1) Hallituksen esitys vuoden 2010 kolmanneksi lisätalousarvioksi Hallituksen esitys vuoden 2010 kolmannen lisätalousarvioesityksen (HE 62/2010 vp) täydentämisestä
Ainoa käsittely
Hallituksen esitys HE 62/2010 vp
Hallituksen esitys HE 70/2010 vp
Lisätalousarvioaloite LTA 20-113/2010 vp
Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 23/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa puhemies! Tämän päivän uutisissa saimme kuulla, että Suomessa on väestöön suhteutettuna korkea patenttihakemusten ja myös patenttisuojan määrä. Tämä ei kuitenkaan kerro teolliseen tuotantoon siirtyvien uusien keksintöjen määrää. Uusia innovaatioita tarvitaan muun muassa ikääntyvän väestön palveluihin ja tarpeisiin sekä työn tuottavuuden lisäämiseen julkisella sektorilla ja osatyökykyisten työpaikoilla. Tuotantoon siirtäminen ja kansainväliseen levitykseen pääseminen vaatii pääomia, joita yrityksellä ei välttämättä ole tai jotka mikroyritysten on kallista hankkia. Pääoman puute ja rahoituksen saamisen prosessi hidastaa ja jopa estää keksinnön edelleenkehittämistä yrityksen ja yliopiston tai korkeakoulujen yhteistyönä. Ammattikorkeakoulujen kohdalla rahoituksen saaminen on ilmeisesti vieläkin vaikeampaa. Onkin erinomaista, että hallitus helpottaa tässä lisätalousarviossa sekä yritysten mahdollisuutta toteuttaa tuotekehitystä että korkeakoulujen mahdollisuutta saattaa loppuun aloittamansa projektit ja niiden vaatima työvoimapanos.
Arvoisa puhemies! Talouden kääntyessä nousuun olisi jatkossa erittäin tärkeää mahdollistaa yritysten kyky kerätä pääomia innovaatioiden kehittämiseen ja tutkimukseen ja niissä tarvittavan henkilöstön palkkaukseen. Innovaatiokehitys ja henkilöstövarauksien mahdollistaminen verotuksessa tekisi tämän mahdolliseksi myös mikroyrityksille.
Tässäkin lisätalousarviossa myönnetään lisää rahaa ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään 1 750 opiskelijalle. Hyvä niin, mutta lisärahoitusta ohjataan myös tarvittavien tilojen vuokriin ja tilojen saneeraus- ja uudistamiskorjauksiin. Nyt kun opetustiloja voimakkaasti korjataan, onkin kuntien hoidettava rakentamisen valvonta niin, että nykyisen kaltaiselta rakennusvirheiden ja toimimattoman tekniikan aiheuttamilta miljoonakorjauksilta tulevaisuudessa vältytään. Nekin rahat tarvittaisiin opiskelupaikkoihin.
Samalla kun opiskelupaikkoja lisätään, on pidettävä huoli siitä, että opettajaharjoittelupaikkaresurssit sekä opetuksen laatu turvataan. Valmistuvien määrä ei korvaa laatua. Oppilaitoksille on nykyistä koordinoidummin luotava alueellisia yhteistoimintakäytäntöjä ja myös mahdollistettava rahoitus yritysyhteistyössä toteutuvaan tutkimustoimintaan. Kaikki koulut eivät edes pysty toimimaan opiskelijoiden tukena esimerkiksi lopputyörahoitusta haettaessa. Kuitenkin muun muassa sosiaali- ja terveysinnovaatiot sekä päivittäistä elämää tukevien teknisten ratkaisujen innovaatiot ovat niitä, joita on mahdollisuus toteuttaa ja suunnitella myös pienyritysalueilla isojen keskusten ulkopuolella
Tupakkalaista sanottua
keskiviikko, 23.06.2010PTK 69/2010 vp
69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04
16) Hallituksen esitys laeiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain ja lääkelain 54 a ja 54 e §:n muuttamisesta
Toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 180/2009 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 14/2010 vp
Lakialoite LA 111, 115, 133/2008 vp
Tämä lakimuutos kuitenkin on osa tätä suomalaista lainsäädäntöä, jossa on selkeä tavoite kuvata lain tehtävää jopa pykälän muodossa. Tämä tavoite on tupakkatuotteiden käytön loppuminen kansalaisilta ja tuloksena savuton Suomi. Tähän on tarkoitus päästä neljän peruspilarin avulla. Nämä ovat lainsäädäntö, hintapolitiikka, tutkimus ja terveyden edistäminen. Tupakoinnin tarkastelu ei pohjaudu ainoastaan lääketieteeseen. Se on myös osa käyttäytymistiedettä, ja tupakka tuotteena on rohto, ei elintarvike tai nautintoaine.
Tupakointi on mielikuvamainonnan avulla brändiksi rakennettu, gloorialla kuorrutettu, sosiaalista hyväksytyksi tulemista korostava, ja tupakointi on myös terveyden eriarvoistamisen väline ja terveysviestinnän suuri haaste, viestinnän, jonka tavoitteena tulee olla, että yleinen asenne muuttuu niin, etteivät ihmiset enää halua tupakkatuotteita, ja että tupakkakokeilut sekä aloittaminen siirtyvät mahdollisimman myöhäiseksi.
Malliesimerkki tupakointiin tulee aikuisilta, riippuvuus nikotiiniin jopa syntymässä. Tähän liittyy myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa paljon keskustelua aiheuttanut perustuslakivaliokunnan kanta, josta ed. Zyskowicz juuri ansiokkaan puheen piti koskien autossa tupakointia. Perustuslakivaliokunnan sallivaa kantaa on hirveän vaikea ymmärtää, koska mielestäni lapsen terveyden suojelun tulee olla kaiken lainsäädännön johtoajatus, varsinkin kun myös lääketieteellisin perustein muun muassa tupakoinnin todetut sivuvirrat ja sen myrkyt ovat erittäin selkeästi karsinogeenisia. Myöskään liikenneturvallisuudella ei tupakointia voi puolustella, koska jo nyt kielletyt kännykkäpuhelut ovat perustuslakivaliokunnan mukaan ilmeisesti tupakointia vaarallisempia liikenteessä.
Lapsiin ja nuoriin liittyy myös keskustelu muun muassa hallussapidon rangaistavuudesta ja tupakkakieltojen valvonnasta. Mielestäni kuitenkin kiellot jopa ilman sanktioita ohjaavat asenteita sekä toimivat nuorten toimintaympäristössä halutun tupakoimattoman tahtotilan vahvistajana. Ja kaikkien tutkimusten mukaan nuoret ja lapset haluavat selkeitä rajoja ja toimenpiteitä myöskin päästäkseen eroon savukkeista.
Arvoisa puhemies! Tupakointi on vahvasti terveyden eriarvoistaja. Tästä kertoo muun muassa se, että ammatillisissa oppilaitoksissa tupakoi 40 prosenttia, lukioissa 13. Lisäksi alemmissa tuloluokissa, joissa jo nyt terveystilanne on huonoin, myöskin tupakointi on yleisempää. Kansantaloudellisesti hinta on kova ja yksilön kannalta surullista. Tulevaisuudessa 20-30 prosenttia terveyskuluista tulee johtumaan tupakoinnista.
Ihan lopuksi, laissa määritelty tupakaton alue yleisötilaisuuksissa on hyvä, ja alueajatus on pakko tuotteistaa lainsäädännöllä, jotta eri tavoin asiaan suhtautuvat terveystarkastajat eivät voi kohdella eri tilaisuuksien järjestäjiä eri lailla, vaan heitäkin helpottaa se, että nämä savuttomat alueet on selkeästi rajattu ja määritelty.
Perusopetuksen uudistamisesta
perjantai, 28.05.2010Alla salipuheeni liittyen perusopetuslain muuttamiseen:
57. TORSTAINA 27. TOUKOKUUTA 2010 kello 16.01
3) Hallituksen esitys laiksi perusopetuslain muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 109/2009 vp
Sivistysvaliokunnan mietintö SiVM 4/2010 vp
Lakialoite LA 112/2009 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa puhemies! Erityisopetusta tarvitsevia lapsia on yhä enemmän, kuten olemme kuulleet tänä iltana. 50 000 oli luku, joka äsken tuli esiin. Onko heitä todella enemmän kuin ennen, vai saako kunta enemmän valtionapua erityisoppilasta kohti? Koulu lasten yhdenvertaisuuden ja tulevaisuuden vahvistajana on ylivoimainen, ja koulu tavoittaa kaikki lapset, kaikki ikäryhmät ja löytää niin haluttaessa myös ne lapset, joiden kotiolot tarvitsevat tukea. Kyseinen tunnistaminen voi tapahtua paitsi opettajan tietenkin myös kouluterveydenhuollon ja kuraattorien kautta. Rohkeutta tulee myös olla jatkaa tarvittaessa yhteydenottoa muihin kunnan toimijoihin ja myös oppilashuoltoryhmässä valvoa, että toiminnalla saadaan haluttu vaikutus aikaan.
Koulun tulisi toimia myös elämisen työkalujen ja taitojen luojana. Lapsella on pääsääntöinen tarve järjestäytyneisyyteen ja turvallisuuteen sekä tarve oppia. Koulu voi antaa mahdollisuuden kokeilla harrasteita, eri liikuntamuotoja, saada kulttuurikokemuksia sekä oppia arjen taitoja kuten kotitaloutta ja kotitalouden hoitoa. Onkin tärkeää, että kotitalousopetus saadaan kouluihin jo ala-asteelle niin, että myös terveyskasvatus saadaan osaltaan toteutumaan myös kodinhoidon ja ravintotietouden kautta.
Arvoisa puhemies! Juuri nyt, kun lasten käytös- ja keskittymishäiriöt, kotien arjen taitojen katoaminen ja lyhyet nukkumisajat ja kakkostyypin diabeteksen ja osteoporoosin esiintyminen jo lapsuusiässä ovat tätä päivää, meidän tulisi muistaa, että aivot kehittyvät liikkumisen myötä. Oppimisen tukeminen liikunnalla on tärkeää. Oppimishäiriöiden hoitona muun muassa käytetään sensorisen integraation menetelmiä, mikä ehkäisee ja parantaa myös rauhattomuutta ja urauttaa aivojen neuroni- ja synapsikehitystä toivottuun ja lapsen oppimista tukevaan suuntaan.
Miksi liikuntaopetus ja liikkumisen käyttäminen muissakin aineissa on kuitenkin niin vähäistä? Väitän, että Suomen kouluissa edelleen jätetään käyttämättä optimaalisesti aivojen kehityksen ja taitojen oppimisen herkkyyskaudet, ne lyhyen aikaa auki olevat kehitysikkunat, jotka takaavat muun muassa fyysisten liikuntataitojen oppimisen helpoiten. Liikuntataitojen oppiminen antaa niitä työkaluja aikuisuuteen, mitä tarvitaan muun muassa työkyvyn ylläpitämiseen tai tuki- ja liikuntaelinvaivojen ehkäisyyn ja hoitoon. Tukea tarvitsevien tai vammaisten oppilaiden kouluviikkoon tulee kuulua automaattisesti tarpeen mukaan myös toiminta- ja fysioterapia sekä osaava sovellettu liikuntaopetuksen apu, tarvittavat apuvälineet ja riittävät terapiat, ja tämän toteutuminen vaatii osaavan kouluterveydenhuollon ja halun toteuttaa koulupäivää yhdessä opettajien kanssa.
50 000 lasta saa erityisopetusta. Lastensuojelutoimenpiteet, oppilashuoltopalaverit jne. maksavat selvää rahaa. Onkin täysin käsittämätöntä, että kunnilla ei kuitenkaan ole varaa koulujen kerhotoimintaan tai riittävään ja osaavaan neuvolaseulontaan, jossa jo erityisopetusta mahdollisesti myöhemmin tarvitsevat lapset saataisiin kiinni ja heille voitaisiin järjestää jo koulu-uran alusta asti heidän tarvitsemansa tuki ja se onnistumisen ilo. Erityisluokassa varsinkin onnistuminen tai vertailu vain omiin suorituksiin, ei muihin oppilaisiin, lisää onnistumisen iloa. Jatkuvat pettymykset ja huonommuuden tunne heikentävät sitä vastoin oppimista ja kouluviihtyvyyttä.
Ammatilliset kouluelämän kulttuurit pitäisi myös päivittää aktivoimaan nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön lapsen oppimisympäristön rakentamiseksi oppimisen iloa vahvistamaan.
Kaksi salipuhetta terveydenhuollon ammattihenkilölakiin liittyen
perjantai, 26.03.2010Hallituksen esitys laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta oli käsittelyssä istunnossa viime tiistaina. Alla kaksi pitämääni puheenvuoroa asiaan liittyen.
28. TIISTAINA 23. MAALISKUUTA 2010 kello 14.01
1) Hallituksen esitys laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 283/2009 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 2/2010 vp
Käsittelyssä oleva laki on osa sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoa ja toiminnan kehittämistä. Tehty ehdotus perustuu olemassa oleviin hallinnon rakenteisiin, ja ehdotettu järjestelmä on hyvä palanen myöskin asiakaslähtöiseen hoitokäytännön kehittämiseen, hoitoon pääsyn parantamiseen ja elinikäisen hoidon ja seurannan järjestämiseen tähtäävässä terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa.
Varsinkin niissä taudeissa, jotka jo tällä hetkellä huonontavat ihmisten elämänlaatua esimerkiksi sen vuoksi, ettei ihminen pääse ajoissa lääkärin vastaanotolle tai ei pääse edes puhelimitse läpi, tämä uudistus auttaa yleensä siihen arkipäivään sen oman sairauden hoidossa. Ehkä tämä jättää aikaa enemmän myöskin terveydenhuollon henkilöstölle tehdä ennalta ehkäisevää ja terveyttä edistävää toimintaa. Ravintoterapeutit, fysioterapeutit, optikot ja hammashygieenikot ovat historiallisesti professionaalisesti itsenäinen ryhmä. He ovat toimineet itsenäisinä ammatinharjoittajina ja itsenäisillä vastaanotoilla alkuajoista alkaen.
Sairauden- ja terveydenhuollon perusrakenteita onkin jatkossa kehitettävä niin, että terveydenhuollon henkilöstön ammattien työnkuvia ja toimintatapoja muokataan ja toteutetaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla siten että sekä terveyden edistäminen, että optimaalinen tutkimukseen ja hoitoon pääsy paranevat nykyisestä joka puolella maata, tietenkin hyvät hoitokäytännöt ja lääkkeiden kehitys huomioiden. Tämä tarkoittaa myös mahdollisuuksia allekirjoittaa esimerkiksi potilaiden hoitosuunnitelman mukaisia laboratorio- ja kuvantamismenetelmiä. Terveydenhuollon työnkuvien kehittäminen ei voi jäädä ainoastaan tähän lääkkeen määräämisoikeuteen.
Fysioterapeuttien lääkehoitokäytäntöjä on jo olemassa eri maissa, ja jo tänä päivänä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin erikoistuneen fysioterapeutin työskentelyssä on aivan normaalia ohjeistaa asiakasta käsikauppalääkkeiden hankinnassa ja annostuksessa, esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden kohdalla. Myöskin lääkekehityksen myötä fysioterapian ja lääkkeiden yhteissynergia potilaan hoidossa tulee korostumaan sitä mukaan, kun tutkimus etenee.
Terveydenhuollon ja terveyden edistämisen kehittymisen myötä onkin koko ajan uudistettava ja päivitettävä myöskin terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta, jatkossa varmaan jopa niin, että tarvittavat farmakologian opinnot ovat jo osa peruskoulutusta. Uskon, että moniammatillisesti toteutettava lääkeopin koulutus nyt tämän lainsäädännön kohdalla parantaa myös moniammatillista potilaan hoitoa. Se on kaikkien potilaiden ja koko suomalaisen terveydenhuollon etu.
Toivon, että tämän lain alkuvaiheista todella tullaan tekemään kunnollinen selvitys, sen toteutumista ja hyviä ja huonoja tuloksia arvioidaan avoimin mielin ja mietitään, minne suuntaan tätä lakia jatkossa kehitetään. Toivon todella, että ravintoterapeutit ja myös fysioterapeutit osaltaan pääsevät mukaan tähän työnkuvien kehittämisjärjestelmään.
28. TIISTAINA 23. MAALISKUUTA 2010 kello 14.01
1) Hallituksen esitys laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 283/2009 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 2/2010 vp
Ed. Pulliaista haluaisin kiittää siitä, että otitte esiin tämän fysioterapian heterogeenisen lääkeosaamiskoulutuksen. Se on ikävä kyllä totta ja erittäin suuri syy siihen, miksi tätä lakia ei nyt voitu ottaa fysioterapeuttien kohdalla käyttöön. Mutta tällä hetkellä on jo kehitteillä opetussuunnitelma, jossa farmakologian opinnot todella kerätään sellaisiksi, että niitä voidaan verrata muihin ammattiryhmiin ja että ne tulevat näkyviksi. Tällä hetkellä koulutus sisältää lääkeaineopintoja integroidusti eri fysioterapian alueilla, ja sen vuoksi vertailu on aika vaikeaa. Jatkossa on myös erittäin tärkeä kehittää tätä yhteistä koulutusta niin, että myöskin synergiaedut eri ammattiryhmien kesken saadaan tässä koulutuksessa käytännön tasolle.
Lakkolakialoitteen esittelypuheenvuoro
perjantai, 19.03.2010PTK 25/2010 vp
25. KESKIVIIKKONA 17. MAALISKUUTA 2010 kello 14.01
4) Laki työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 6/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok ym.:
Arja Karhuvaara/kok: Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa esitetään työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta niin, että laittomiksi tuomituista työtaistelutoimenpiteistä voitaisiin tuomita hyvityssakon lisäksi myöskin vahingonkorvaukseen. Hyvityssakko pysyisi nykyperusteisena, ja vahingonkorvaus voitaisiin määrätä vasta, jos työtuomioistuimen laittomaksi tuomittua lakkoa ei ole lopetettu 24 tunnin kuluessa tuomiosta.
Työelämän työrauhaa säädellään työehtosopimuslailla vuodelta 1946 ja työriitojen sovittelusta annetulla lailla vuodelta 1962. Lainsäädäntöä on uusittu viimeisten 20 vuoden ajan, mutta vuodelta 1946 edelleen voimassa oleva laki oli aikanaan tehty siihen maailmaan.
Työtaistelu on laillinen, kun se ei työsopimuksen voimassa ollessa kohdistu mihinkään sopijapuolia sitovaan työehtosopimuksen kokonaisuuteen tai sen yksittäiseen määräykseen. Sopimuksiin sidotut yhdistykset ovat myös velvoitettuja huolehtimaan siitä, että myös niiden ja sopimusten alaiset yhdistykset, työnantajat, työntekijät jne., noudattavat sopimuksia eivätkä järjestä laittomia työelämähäiriöitä sopimuksen voimassaoloaikana. Työriitojen sovittelusta annetun lain mukaan aiotusta työseisauksesta tai sen laajentamisesta on tehtävä myös kahden viikon määräaikaan ilmoitus sovittelijalle.
Arvoisa puhemies! Ongelmat Suomen työrauhajärjestelmässä ovat moninaiset, ja tämä tekemäni lakialoite laittomiksi tuomittujen lakkojen vahingonkorvaustuomioiden mahdollistamisesta kohdistuu vain ongelmavuoren huippuun. Suomessa laittomista lakoista voidaan tuomita hyvityssakkoon, mikä on erityisluonteinen työoikeudellinen seuraamus. Hyvityssakon summa tarkastetaan kolmen vuoden välein, ja summa on maksimissaan tällä hetkellä 28 300 euroa. Hyvityssakko ei voi kohdistua yksittäiseen työntekijään. Sakon määrään vaikuttavat kunkin työmarkkinahäiriön kokonaistilanne, vahingon ja syyllisyyden määrä, työntekijäryhmän koko jne.
Suomalaisessa työmarkkinakäytännössä on suuri epäsuhta langetettujen sakkojen ja työtaistelutoimenpiteiden aiheuttamien vahinkojen välillä. Esimerkkeinä työtuomioistuimen Ilmailualan Unionille joulukuussa 2009 langettamat hyvityssakot 13 000 euroa verrattuna Finnairin 6,7 miljoonan euron tappioihin ja Suomen matkailumaineelle tulleisiin kolhuihin. Myös työmarkkinatuomioistuimen yhä uudelleen laittomiksi tuomitsemia lakkoja on jatkettu hyvityssakoista ja oikeudenkäyntikulukorvauksista huolimatta. Muun muassa Toimihenkilöunioni ketjutti viime joulu-tammikuussa erilaisia lakkoja kahdeksan kertaa saaden hyvityssakoiksi tuomiopöytäkirjojen mukaan 142 838 euroa, summan, joka sai liiton puheenjohtajan toteamaan, että lakkoja jatketaan niin kauan kuin rahaa riittää. Toisen osapuolen taloudelliset menetykset löytyivät myöskin näistä työtuomioistuimen pöytäkirjoista. Niitä oli mainittu muun muassa 2,3 miljoonaa euroa tai pienen alihankkijayrityksen 460 000 euroa.
Purevista sanktioista on taas esimerkkinä AKT:n nykylakkoa edeltävien Helsingin ja Kotkan satamien työsaartojen saama käräjäoikeustuomio 700 000 euroa uhkasakkona, mikä lopetti laittoman työsaarron heti. Pohjoismaissa on käytössä vahingonkorvausmenettely laittomien lakkojen osalta jopa ilman ylärajaa.
Arvoisa puhemies! Laittomat lakot horjuttavat työehtosopimusjärjestelmän perusrakenteita, ja ainoastaan toimiva työehtojärjestelmä mahdollistaa laillisuuden vahvistamisen ja ehkäisee ennalta laittomuuksien aiheuttamia vakaviakin seurauksia. Suomen työehtojärjestelmä rakentuu siten, että työsopimuskaudeksi työntekijöille turvataan työn tekemisen ehdot ja työnantajalle työrauha eli varmuus siitä, mitä ehtoja noudattamalla työntekijät eivät ryhdy työtaisteluun sopimuskauden aikana.
Toimiva työrauhajärjestelmä edellyttää muun muassa sitä, että jos ryhtyy laittomaan toimintaan, lainvastaisesta työtaistelutoimesta aiheutuu asianosaiselle riittävän tuntuvat seuraamukset. Lakiesityksen mukainen säännös toimisi myös laittomien työtaistelujen ennalta ehkäisevänä tekijänä. Laittomaan tekoon ryhtynyt voi harkita, kannattaako vahingonkorvausvastuun uhalla jatkaa laitonta toimintaa. On hyvä muistuttaa myös, että mahdollisuus vahingonkorvauksen tuomitsemiseen pitää sisällään paitsi lakon lopettamisen 24 tunnin kuluessa tuomiosta myös sen uusimisen.
Haluan myös todeta, että vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan laittomaan tekoon syyllistynyt on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuvat vahingot. Lakiesityksen mukaisesti tämä on kohtuullista, jos laittomuuteen syyllistynyt osapuoli ei kunnioita työtuomioistuimen ratkaisuja vaan jatkaa sen jälkeenkin laitonta työtaistelua. Kysymys on myös laittomuuden kohteeksi joutuneen osapuolen oikeussuojasta, myös yritysten, liikekumppaneiden ja ihmisten laajemminkin – koko Suomen yrityskentässä. Sanoisin niille, joiden mielestä vahingonkorvaus olisi tuplasanktio, että työelämässä on jo tällä hetkellä esimerkkejä: muun muassa tasa-arvolain rikkominen, josta voidaan tuomita sekä hyvityssakkoon että vahingonkorvaukseen.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Yhteiskunnan kannalta katsoen laittomat työtaistelut luovat myös epävarmuutta työnantajapuolelle ja nostavat kynnystä työllistää. Työmarkkinahäiriköinti voi vahingoittaa myös koko toimialaa niin, että työpaikat katoavat muualle globaalissa taloudessa entistä helpommin. Onkin tärkeää koko maan taloudelle, ennustettavalle yritysten toimintarauhalle ja oikeuslaitoksen toiminnan arvolle, että syksyllä 2008 aloitettu työrauhalain uudistus valmistuisi viimeinkin kevään aikana. Ammattiyhdistystenkin pitäisi elää tätä aikaa ja kantaa vastuunsa koko Suomen taloudesta ja kansalaisten hyvinvoinnista. 1920- ja 1940-luvun työehtosopimusjärjestelmä on tärkeä päivittää viimein tähän päivään.
Salipuhe Suomen ihmisoikeuspolitiikasta
keskiviikko, 10.03.2010PTK 17/2010 vp
17. KESKIVIIKKONA 3. MAALISKUUTA 2010 kello 14.00
1) Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta
Palautekeskustelu
Valtioneuvoston selonteko VNS 7/2009 vp
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2010 vp
Arja Karhuvaara /kok: Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuspoliittinen selonteko on tärkeä päivittää ainakin kerran joka vaalikaudella, kuten ministeri Stubbkin aiemmin täällä mainitsi, varsinkin nyt, kun kansainväliset sopimukset ja niiden vaikutukset kansallisiin kirjauksiin ovat entistä merkittävämpiä.
Perusoikeuksien toteutumisen tunnistaminen on myöskin ihmisoikeusarvioinnin perusta. Iäkkäät henkilöt ovat yksi kansalaisryhmä, jonka oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sekä oikeus ja todellinen mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon on osoittautunut usein niin sanotuksi kuolleeksi kirjaimeksi. Koska kunnilla on laaja harkintavalta iäkkäiden tavanomaisten palvelujen järjestämisessä, ovat myös saatavilla olevat palvelut, niiden asiakastarpeen mukainen toteutuminen tai rahoituksen riittävyys eri puolilla maata yhtä kirjavia kuin kuntien kirjokin. Kun tähän vielä lisätään sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä olevien ikäihmisten mahdottomuus valita vapaasti kotikuntansa, ei ole ihme, että myös työelämässä kiireisten lasten ja omaisten henkinen kuorma kasvaa muualla asuvien vanhenevien vanhempien sairastaessa.
Tähän on tosin tulossa ministeri Risikon putiikista muutos jopa jo tänä keväänä eduskuntaan. Uusi sosiaalitoimen ja terveyspalvelujen yhteistyötä vahvistava terveydenhuoltolaki sekä siihen liittyvät järjestämissopimukset ja -kokeilut parantavat onnistuessaan myöskin ikääntyvien yhdenvertaista palvelujen saantia paitsi keskenään myöskin maan eri osissa.
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomi ei edelleenkään ole ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimusta eikä edes virallista suomennosta ole julkaistu. Pelkästään hallintorakennuksiin ja palvelujen piiriin pääseminen vaatii kekseliäisyyttä ja usein toisen ihmisen apua. Oikeus työhön, itsensä elättämiseen, oikeus kuntoutukseen toimintakyvyn tason laskun, ei iän ja hoitoisuusasteen perusteella, oikeus pitää eläke lepäämässä ja olla täysimääräisesti mukana työelämässä niin kauan kuin voimat vamman aiheuttamasta haitasta huolimatta riittävät, on kaikkien osapuolten etu ja myös osa köyhyyden torjuntaa.
Opiskelemaan tai työhön meno ei voi saada aikaan muun muassa sitä, että sairauden aiheuttamista lisäkuluista ja -vaivasta maksettava Kelan hoitotuki alenee ja johtaa siihen, että oikeus opinto- ja työkykyä tukevaan tai parantavaan Kelan vaikeavammaisten kuntoutukseen lakkaa. Ei työ tee vammaisesta vähemmän vammaista. Myös kehitysvammaisten oikeus kykyjensä mukaan samanlaiseen työntekoon ja palkkaan kuin muillakin tukityöllistettävillä on kirjattava tulevaisuudessa lakiin. Työnantajan oikeuden yhteiskunnan tukemaan työllistämiseen tulee olla samanlainen, oli kyvyn aleneman syy kehitysvamma tai joku muu syy. Vammaisellakin on oikeus saada palkkaa, elättää itsensä ja kerätä työllään säästöjä, edetä uralla ja palata työhön – unelma, mikä ehkä tällä nykylainsäädännöllä pysyykin unelmana.
Kuten StV lausunnossaan sanoo, työ on keskeisimpiä ihmisen itsemääräämisoikeuteen vaikuttavia tekijöitä, se luo taloudellista varmuutta ja sosiaalisia verkostoja. Työikäisistä vammaisista kuitenkin vain 30 prosenttia on mukana työelämässä.
Suomen lainsäädäntö syrjii paitsi yrittäjää ammattina myös hänen perhettään edelleen sosiaali- ja muun muassa työttömyysturvan kohdalla. Ihmisoikeusasiana pidän myös sitä, että työnantajan yritystoimintaa voi myös ilman pelkoa rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvoitteesta sabotoida vapaasti muun muassa työmarkkina- ja työsopimuslakien vastaisilla lakoilla.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Niiden ihmisryhmien, jotka eivät jostain syystä itse kykene pitämään puoliaan, ihmisoikeuksista on vastuussa koko yhteiskunta sekä kaikki hallinnonalat ja päättäjät omilla tonteillaan. Meillä tässä talossa joukon kärjessä on valta toimia. Ihmetyttääkin, mikä jarruttaa edelleen jo vuosien ajan kirjattujen puutteiden korjaamista. Toimintasuunnitelmat puuttuvat edelleen. Vammaispoliittista ja ikäpoliittista ohjelmaa toimintaluetteloineen on kiirehdittävä, jotta voimme puhua kaikkien suomalaisten ihmisoikeuksista
Asevelvollisuuslaista sanottua
maanantai, 22.02.2010Alla pitämäni puheenvuoro asevelvollisuuslakiin liittyen;
PTK 8/2010 vp
8. PERJANTAINA 12. HELMIKUUTA 2010 kello 13.02
3) Hallituksen esitys laeiksi asevelvollisuuslain sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain 2 ja 4 §:n muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 79/2009 vp
Puolustusvaliokunnan mietintö PuVM 1/2010 vp
Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä laki ajatellen myöskin näitä nuoria, jotka eivät jostain syystä kerta kaikkiaan selviä siitä asepalveluksesta normaalisti. Mutta toivoisin, että siinä vaiheessa, kun yleensäkin tätä armeijamme miehistön määrää ja rakennetta tulevaisuudessa tarkastellaan, mietittäisiin myöskin jonkinlainen rinnakkainen peruskoulutuspolku niille ihmisille, jotka lievän vamman taikka heikomman sukupuolen takia eivät peruskoulutusjaksosta normaalisysteemillä selviä, koska kuitenkin asejärjestelmät ja yhä erikoistuvammat osaamisvaatimukset esimerkiksi tietotekniikan tai valvontatehtävien osalla ovat varmasti sovellettavissa Puolustusvoimien työtehtäviin ja tuntuu aika pahalta, että tällä hetkellä motivoituneet nuoret, joilla on joku lievä este fyysiselle peruskoulutusjaksolle, jäävät kokonaan pois koko armeijasta, vaikka haluaisivat sinne.
Tässä PeVin perusteluissa puhutaan siitä, että asevelvollinen voisi olla vaaraksi omalle tai muiden turvallisuudelle. Olisin halunnut lisättävän siihen vielä “tai omalle terveydelleen”.
Budjetista 2010 sanottua
maanantai, 21.09.2009Alla viime viikolla pitämäni puhe valtion talousarvioon 2010 liittyen.
77. KESKIVIIKKONA 16. SYYSKUUTA 2009 kello 10.01
1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2010
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 138/2009 vp
Kaikille turvattavat peruspalvelut säilytetään parhaiten tehostamalla toimintarakenteita, työtapoja ja joustamalla työaikajärjestelyissä. Raha ei todellakaan enää ole kuntapalvelujen laadun ja saatavuuden ainoa tae. Peruspalvelut olisikin järjestettävä niin, että ne toteutuvat alueellisesti lähellä ja mahdollisimman viiveettä. Kuntien ei tarvitse eikä ole järkevääkään toteuttaa palveluja aina itse. Kaikkien palvelujen sisällön ja määrän on lähdettävä kuntalaisten tarpeesta.
Nykyinen vanhustenhoidon tila on hyvä esimerkki paikoilleen jämähtäneistä käytännöistä ja laitostuneista rutiineista. Kunnan tehtävä sitä vastoin on valvoa palvelujen laatua, kirjata seuranta kaikkien asiakkaan kanssa toimijoiden nähtäväksi ja huomioida myös palvelun vaikuttavuutta ja asiakkaan maksukykyä. Lisäksi kunnan ja valtion velvollisuus on järjestää kuntien elinkeinoelämä ja kaavoitus sellaisiksi, että yrittäminen ammattina saa mahdollisuuden. Näin rakennetaan uusia työpaikkoja myös haja-asutusalueille ja naisvaltaisille osapäiväaloille.
Onkin tärkeää, että budjetissa tuetaan pk-yrittäjien ja nuoren työvoiman hyvinvointia muun muassa näillä isäpäivien lisäämisillä, jotta yhteiskunnan kantavana voimana työskentelevä sukupolvi säilyisi terveenä ja työkykyisenä, haluaisi työllistää, hankkia lapsia ja jaksaisi samalla maksaa nykyistä korkeampia veroja suurten ikäluokkien eläköityessä. Hallitus panostaakin nuorten työllistämiseen ja opintomahdollisuuksien lisäämiseen estääkseen heitä jäämästä passiivisiksi toimeentulotuen saajiksi.
Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvan on kuitenkin saatava työstään palkka, jolla aidosti elää. Emme saa tukea työtä, jonka palkan lisäksi on kuitenkin haettava toimeentulotukea. Huippuesimerkki tästä ovat muun muassa näkö- ja kehitysvammaiset, joiden työpaikan ateriasta maksama summa on lähes sama tai jopa suurempi kuin koko päivän palkka. Työtoiminnankin on oltava aitoa oikeaa työtä, jota kuntien on järjestettävä eikä palautettava tarpeettomiksi jääneitä tukirahoja takaisin Kelaan.
Vanhuspalvelujen ja vammaisten henkilökohtaisen avustajan kustannukset ovat kunnissa tällä hetkellä järjestämisen alla. Näiden kustannusten ja palkkarahatarpeiden olisikin elettävä nimenomaan sen kentän tarpeiden mukaisina. Avustajatarvetta olisi seurattava ja ennakoitava, jotta avun järjestäminen ja sen eri mahdollisuudet ja toimivuus kyetään etukäteen myös vertailemaan.
Sotaveteraanien ja ikääntyvien intervalli- ja avokuntoutus on linkitettävä nykyistä paremmin yhteen ja tukemaan kotihoitoa sekä kotona asumista. Ketään ei saa jättää sosiaalisesti eristykseen tai turvattomana kotiin, mikäli terveys- ja toimintahaitat ovat laitosasumisen tasoa. Kotonakin voi laitostua perusrutiiniavun kohteeksi ja ihmisarvonsa kadottaen.
Vastoin ministeri Risikon esitystä valtiovarainministeriön setien budjetista pois jättämät noin 90 henkilölle suunnatut Ruotsissa asuvien veteraanien kotipalvelurahat, maksimissaan 200 000 euroa vuodessa, on jätetty pois ehdotuksesta. Kliinisin ja taloudellisin perustein myönnettävän kotipalvelurahan puute johtaa nyt Ruotsissa siihen, että veteraani luokitellaan laitosasukkaaksi, josta Suomi on sopinut maksavansa täydet ja todelliset hoitokustannukset, arvioiden mukaan tällä hetkellä noin 5 700 euroa kuukaudessa.
Eilisessä ed. Arhinmäen ja tämänpäiväisessä ed. Urpilaisen puheessa vaadittiin energiaverojen ja pääomaveron sekä varallisuusveron korottamista. Mikäli näin todella aiotaan tehdä, niin se ehtii kyllä johtaa jo valmisteluvaiheessa sekä työpaikkojen että pääoman maastapakoon. Pääomatuotto on lisäksi suhdanneherkkänä epävarma ja ailahteleva. Jo nyt Suomi on investointimaana epäluotettava, eikä tänne kukaan välttämättä halua työpaikkoja luoda. Työ on säilytettävä jatkossakin tapana parantaa elintasoa ja hankkia varallisuutta, joka jää Suomeen yhteiskunnan pyörittäjäksi. Median julkaisemat verotilastojen juorupalstat tulisi itse asiassa muuttaa kertomaan siitä, kuinka suurilla summilla tai investoinneilla kyseiset henkilöt ja yritykset rahoittavat yhteiskuntaa ja sen palveluja sekä työllistävät.
Kaupunginvaltuutettu, fysioterapiayrittäjä
k. 050 512 2891 arja@karhuvaara.fi
Aktiimi Tmi Arja Karhuvaara
050 555 5454
fax/puh. 09 668 593
22.01.2012 Uusi vuosi - Osaisimmepa varautua tulevaan > Lue lisää
16.12.2011 Kannustavaa asennetta myös työelämään nimistöön > Lue lisää
Ei tulevia tapahtumia.
Yhteistyökumppanini:
