If you thought this page is useful to your friend, use this form to send.
Friend Email
Enter your message

Arja Karhuvaara

VALTUUSTOTYÖ

Sosiaali- ja terveysvirasto >  Uutiset >
Veteraanien palvelumuistio päivitetty

SOTIEMME VETERAANEILLE JA IKÄÄNTYNEILLE helsinkiläisille tarkoitettu palvelumuistio on päivitetty. Palvelumuistiossa on kerrottu veteraaneille tarkoitetuista palveluista aakkosjärjestyksessä. Palvelumuistio 2014 on luettavissa pdf-muotoisena alla olevista linkeistä.

Palvelumuistio 2014 suomeksi (.pdf)
Palvelumuistio 2014 ruotsiksi (.pdf)

Painettu palvelumuistio postitetaan veteraaneille kotiin. Postitukset alkavat kesäkuussa alkuperäisestä aikataulusta poiketen valitettavasti hieman myöhässä.

Lisätietoja

Veteraaniasiamies Anne Uutela
Puh. (09) 310 50513
Sähköposti: anne.uutela(at)hel.fi
22.05.2014

  1. Valtuustopuheeni ja aloitteeni löydät Helsingin kaupungin kotisivuilta

www.hel.fi                                               2013-03-06-239

VOITTE SEURATA VALTUUSTON KOKOUKSIA SUORANA LÄHETYKSENÄ HELSINKI-KANAVALTA NO 9  SEKÄ INTERNETISSÄ WWW.Helsinginkaupunki.fi

Vastaus tekemiinini kysymyksiin:::

Vastaus antamaanne palautteeseen

Vastaus kaup. valtuutettu Arja Karhuvaaran kysymykseen:
Miten Hgin terveysvirasto huolehtii sisätautipotilaiden 
-              sairaalajakson jälkeisestä kuntoutuksesta
-              tautien sekundaaripreventiosta
-              kuntoutumisen seurannasta ja eri ammattiryhmien kuntouttavan työn koordinoinnista
 

1)             Sairaalajakson jälkeinen kuntoutus
Kaupunginsairaalan ja kuntoutuksen osaamiskeskuksen vuodeosastolla tehdään potilaille hoitojakson aikana terapiasuunnitelmien lisäksi liikkumissuunnitelma. Suunnitelmaa muokataan kotiutumisvaiheessa kotiharjoitteluun sopivaksi. Tarvittaessa fysioterapia ja /tai toimintaterapia jatkuvat kotikäynteinä tai fysioterapiayksikössä yksilöllisesti tai ryhmässä.
Kotihoidon asiakkailla toipilasvaiheen jälkeen kotihoidon työntekijä suunnittelee yhdessä asiakkaan kanssa liikkumissuunnitelmasta liikkumissopimuksen, jossa huomioidaan asiakkaan toivoma arkiliikkumisen parantuminen ja ylläpysyminen.
2)             Tautien sekundaaripreventio
Sekundaariprevention keinot – lääkitys ja elintapahoito - linjataan sairaalassa. Kotihoidon lääkäri tai terveysaseman lääkäri yhdessä sairaanhoitajien kanssa valvovat toteutumista ja muokkaavat toipumisen edistyessä hoitokeinoja. Tarvittaessa kotiin lisätään palveluja esim.  kotihoidon käyntejä lisätään ja  ravitsemuksesta huolehditaan. Kuntouttava työote on keskeinen. Kotiin viedään tarvittaessa fysio- ja toimintaterapiaa sekä apuvälinearviota. Lääkityksen ongelmissa sisätautipoliklinikan erikoislääkäreiltä kysytään neuvoja, ja hoitava lääkäri ohjaa  tarvittaessa pkl:lle konsultaatiokäynnille.
Sisätautipkl:n sydänkuntoutusohjaajat tekevät merkittävää työtä monisairaiden sydänpotilaiden sairaalajakson jälkeisessä kuntoutumisessa. He tapaavat potilaita sairaaloissa, päivystys- ja sisätautien pkl:lla. Sydänkuntoutusohjaajat valvovat suunnitellun sekundaariprevention toteutumisen sairaalajakson jälkeen ja tukevat nimenomaan niitä potilaita, jotka eivät ole kotihoidon piirissä. Jokaisen potilaan kohdalla liikunnan ohjaaminen kuuluu elintapaohjaukseen ja tarvittaessa fysioterapeutin yksilöohjauksessa. Sydänkuntoutusohjaajat järjestävät monenlaista ryhmätoimintaa sydänsairaille ja fysioterapeutti on näissä usein mukana.
3)             Kuntoutumisen seuranta ja eri ammattiryhmien kuntouttavan työn koordinointi
Sosiaali- ja terveysvirastossa käytetään yhteisiä mittareita (mm. FIM, RAI), joita voidaan hyödyntää myös kuntoutumisen seurannassa. Vuodeosastoilla ja avohoidossa käytetään yhteisiä helppokäyttöisiä fyysistä toimintakykyä kuvaavia mittareita, kuten osia TOIMIVAsta, Bergin tasapainotesti jne. Kotihoidon henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti yhdessä terapeuttien kanssa mm. arkiliikkumisen ja hyvä ravitsemuksen huomioimiseen asiakaskontakteissa.
Parantaaksemme toimintaamme kehitämme uusia toimintamalleja. Eteläisellä  palvelualueella on alkanut tehostetun kotikuntoutuksen pilotti, jossa korostuu moniammatillinen arviointi ja kuntoutus. Uusi hanke on myös sydänpotilaan liikuntapolkuhanke, jonka avulla pyritään sujuvoittamaan saumatonta ohjausta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä.


Tuula Tikkanen
Dosentti
Sisätautien ja yleislääketieteen erik. lääkäri
Apulaisylilääkäri
Laakson sisätautien pkl


Tuula Tikkanen
Dosentti
Sisätautien ja yleislääketieteen erik. lääkäri
Apulaisylilääkäri
Laakson sisätautien pkl


Vastauksen välitti:
Ari Kallinen
Palveluneuvoja
Virka-inf

Palautteen lähettäjä: Arja Karhuvaara, arja@karhuvaara.fi
Lähetetty: 31.1.2014 11:45
Julkaisulupa: Ei

EHDOTUKSENI FB-TILIN  PERUSTAMINEN VARHAISKASVATUSVIRASTOLLE TOTEUTUI

Helsingin

kaupunki

Esityslista

6/2014varhaisk

Päätöspäättiantaa

kaupunginhallitukselle

valtuutettu

Arja

Karhuvaaran

ym.

palautesivuston

perustamista

koskevasta

valtuustoaloitteesta

seuraavan

lausunnon:

Varhaiskasvatuslautakunta

on

kokouksessaan

12.11.2013

(182

§)

käsitellyt

esitystä

kotihoidontuen

kuntalisän

poistamista

2

3-vuotiaiden

lasten

osalta

1.2.2013

lukien.

Varhaiskasvatuslautakunta

hylkäsi

yksimielisesti

esittelijän

esityksen.

Varhaiskasvatusvirasto

on

28.10.2013

liittynyt

Facebookiin.

Tämä

on

vuorovaikutteinen

kanava

ja

toimii

Internet-sivujen

ohella

varhaiskasvatuspalveluista

tiedottamisessa.

Sivuston

kautta

kuntalaisilla

on

mahdollisuus

kommentoida

päivähoidon

asioita

sekä

antaa

palautetta

ja

ideoita.

Esittelijä

varhaiskasvatusjohtaja

Satu

Järvenkallas

Lisätiedot

Hannele

Lakkavaara,

varhaiskasvatuksen

kehittämispäällikkö,

puhelin:

310

42544

hannele.lakkavaara(a)hel.fi

 

 HELSINGIN KAUPUNKI SELVITYS SIITÄ, MITEN KAUPUNKI VARAUTUU NK.VANHUSPALVELULAIN VOIMAANTULOON:
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista
– selvitys lain voimaan astumiseen (1.7.2013 alkaen) varautumisesta
Taustaa ja määrittelyä
1 luku: Yleiset säännökset
1 § Lain tarkoitus
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012, eli ns. vanhuspalvelulaki (käytetään jäljempänä), vahvistettiin 28.12.2012 ja se astuu pääosin voimaan 1.7.2013, joidenkin pykälien osalta porrastetusti vuosina 2014 – 2015. Laki täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädäntöä.
Lain tarkoitus on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista (1 momentti) sekä edistää sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa.
Lisäksi lain tarkoitus on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää. Lain tarkoitus on myös vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista.
Vanhuspalvelulain ja hallituksen esityksen (HE 160/2012 vp) päätavoitteena on varmistaa, että kunnat varautuvat väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvaan palvelujen tarpeen kasvuun ja että iäkkäät saavat yksilöllisten tarpeittensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa koko maassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen avulla.
2 § Soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön
Vanhuspalvelulaissa säädetään:
1) kunnan velvollisuudesta huolehtia ikääntyneen väestönsä hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemisesta sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta kunnassa;
2) iäkkään henkilön palveluntarpeiden selvittämisestä ja niihin vastaamisesta;
3) iäkkäille henkilöille järjestettävien palvelujen laadun varmistamisesta.
2 (23)
Vanhuspalvelulakia sovelletaan 1 momentissa tarkoitettuihin asioihin sen lisäksi, mitä niistä säädetään sosiaalihuoltolaissa (710/1982), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005), vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/1987), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), päihdehuoltolaissa (41/1986), mielenterveyslaissa (1116/1990), sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000), potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992), yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011) ja yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990).
3 § Määritelmät
Vanhuspalvelulaissa ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä. Iäkäs henkilö puolestaan on määritelty henkilöksi, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta.
Toimintayksiköllä tarkoitetaan julkisen tai yksityisen palveluntuottajan ylläpitämää toiminnallista kokonaisuutta, jossa tuotetaan sosiaali- tai terveyspalveluja pääasiassa iäkkäille henkilöille siten, että palvelut toteutetaan palveluntuottajan tiloissa tai iäkkään henkilön yksityiskodissa.
Hallituksen esityksessä lain yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että ensikäden arvio siitä, pidetäänkö henkilöä vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla iäkkäänä, joudutaan tekemään asiakasprosessin varhaisessa vaiheessa, jolloin ei vielä välttämättä ole käytettävissä kattavaa tietoa asiakkaan toimintakyvyn heikkenemisestä ja sen syistä. Ensikäden arviossa on perusteltua tukeutua asiakkaan omaan ja hänen omaistensa tai läheistensä käsitykseen sekä työntekijän alustaviin havaintoihin asiakkaan toimintakyvystä. Arviossa on perusteltua suosia asiakasmyönteistä linjaa ja käynnistää palveluntarpeen selvittäminen, vaikka olisikin tulkinnanvaraista, ovatko henkilön alentuneen toimintakyvyn syynä korkeasta iästä johtuvat vai muut tekijät. Selvityksen edetessä on mahdollista päätyä siihen, että henkilöä ei kenties sittenkään voida pitää laissa tarkoitetulla tavalla iäkkäänä.
Hallituksen esitykseen lain yhteiskunnallisista vaikutuksista on kirjattu, että iäkkään henkilön määritelmää ei haluttu sitoa numeeriseen ikärajaan, vaan toimintakyvyn heikentymiseen, joka aiheutuu korkeaan ikään liittyvistä tekijöistä. Tilastotietojen perusteella voidaan arvioida, että toimintakyky heikkenee ja palvelujen tarve kasvaa 75 – 85-vuotiaiden keskuudessa, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Pitkäaikainen hoito palvelutalossa tai laitoksessa alkaa keskimäärin 82 – 83 vuoden iässä ja säännöllisen kotihoidon asiakkaista ne, joiden luona käydään yleisimmin yli 60 kertaa kuukaudessa, ovat 85 vuotta täyttäneitä.
Väestötietoja iäkkäistä helsinkiläisistä
Helsingin tila ja kehitys 2013 –julkaisun mukaan Helsingissä eläkeikäisten (yli 65-vuotiaiden) määrä lisääntyi viime vuosiin saakka verraten hitaasti, mutta vuonna 2010 alkoi nopea kasvu, ja vuosien 2010 – 2014 aikana kasvun ennustetaan olevan keskimäärin 3 500 henkeä vuodessa. Tämän jälkeen, vuosien 2015 – 2030 aikana, kasvun ennustetaan hidastuvan vajaaseen 2 500:aan henkilöön vuodessa.
3 (23)
http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/13_02_11_Tila_ja_kehitys2013.pdf
Terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen kannalta kuormittavimpien yli 75-vuotiaiden määrän kasvu on sekin nyt kaksinkertainen aikaisempaan nähden, mutta tämän ikäluokan nopein kasvu alkaa vasta 2020-luvulla. Vastaavasti yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa lähivuosina 300–400 hengellä vuosittain, mutta 2020-luvun puolivälin jälkeen vuotuinen kasvu ylittää jo 1 000 henkeä.
65 vuotta täyttäneitä oli 91 700 vuoden 2012 alussa, ja määrän ennustetaan ylittävän 100 000 vuoden 2014 aikana. Eläkeikäisiä ennustetaan olevan noin 115000 vuonna 2020 ja noin 140 000 vuonna 2030. Eläkeikäisten osuus väestöstä kasvaa nykyisestä 15 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Lähde: Helsingin seudun aluesarjat, tilastokanta
Helsingin vanhushuoltosuhde pysyi vuosina 2000 – 2010 alle 0,2:ssa. Helsingin vanhushuoltosuhde muuttuu muuta maata hitaammin, ja myös muun seudun vanhusten osuus työikäisistä ohittaa Helsingin 2020-luvulla.
4 (23)
http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/13_02_11_Tila_ja_kehitys2013.pdf
Väkiluvun muutos kuvattuna kaupunginosittain ilmentää hyvin yli 65-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden määrän kasvua sekä kasvun jakautumista eri kaupunginosien välillä. Kaupunginosissa on eroja: ikääntyneiden määrä kasvaa Itä- ja Koillis-Helsingissä ikääntymisen vuoksi ja uudisrakentamisen vuoksi Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa.
http://helmi/yhteisetpalvelut/tilastotjatutkimukset/vaesto/Vest%20ja%20vestnmuutokset/Helsingin%20ja%20seudun%20vaestoennusteet/Helsingin%20ja%20Helsingin%20seudun%20vaestoennuste%202013_50/Helsingin_vaestoennuste_2013_50Kuviot.ppt
Perusterveydenhuollon avosairaanhoidon tarve lisääntyy väestön ikärakenteen vanhetessa. Iän lisääntyessä sairauksien todennäköisyys lisääntyy ja eläkkeelle jäämisen yhteydessä yksityinen työterveyshuolto yleensä päättyy. Helsinkiläisistä 65–84-vuotiaista avosairaanhoidon lääkäripalveluja käyttää noin 70 %, vaikka heidän väestöosuutensa on alle 10 %. Kolme neljästä 75–84-vuotiaista käy vuoden aikana vastaanotolla. Helsingin terveysasemien väestöt poikkeavat ikärakenteeltaan.
5 (23)
Kuvio: Sosiaali- ja terveyspalveluja saaneiden 75 vuotta täyttäneiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä joulukuussa 2009 – 2011.
Terveyskeskus tutki vuonna 2012 terveysasemien avosairaanhoidon lääkärivastaanottojen suurkäyttöä. Suurkäyttäjillä tarkoitettiin potilaita, joilla oli perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa yli seitsemän käyntiä tai käyntiä korvaavaa hoitopuhelua vuodessa. Useiden tutkimusten mukaan perusterveydenhuollon lääkärivastaanoton usein toistuvaa käyttöä selittävät krooniset somaattiset sairaudet kuten verenpainetauti ja krooniset keuhkosairaudet, masentuneisuus, ahdistuneisuus, naissukupuoli ja korkea ikä.
Aineistossa oli yhteensä 208 843 potilasta. Naisia oli 59,7 % ja miehiä 40,3 %. Lääkäri-vastaanotoilla oli suurkäyttäjiksi luokiteltuja potilaita 4312 (2,1 %). Yli seitsemän kertaa vuodessa avosairaanhoidon lääkärivastaanotolla käyneet, 2,1 % potilaista, tekivät 9,4 % käynneistä eli 42 788 käyntiä. Ne 10 % potilaista, joilla oli eniten lääkärikäyntejä, tekivät 27,5 % kaikista lääkärikäynneistä eli 124 464 käyntiä. Ikäryhmästä 75 – 84-vuotiaat noin 3,3 % kävi lääkärin vastaanotolla yli seitsemän kertaa vuodessa. Tässä tutkimuksessa 2,1 % potilaista teki 9,4 % lääkärin avosairaanhoidon vastaanottokäynneistä.
2 luku: Kunnan yleiset velvollisuudet (väestötaso)
Vanhuspalvelulain 2 luvussa säädetään kunnille yleisiä velvoitteita huolehtia ikääntymispolitiikkansa asianmukaisuudesta.
4 § Yhteistyö
Vanhuspalvelulain sisältönä määritellään kunnan yleiset velvollisuudet, jotka velvoittavat kunnan eri toimijoita yhteistyöhön kunnan sisällä ja muiden toimijoiden avulla. Sosiaali- ja terveysvirasto tekee yhteistyötä lukuisten kaupungin sisäisten ja ulkoisten kumppaneiden, sidosryhmien ja toimittajien kanssa. Kumppanuuksilla tuetaan viraston strategisten linjausten ja SKH -osaston toiminnalle asetettujen tavoitteiden toteutumista.
Palvelujen piirissä olleet 75 vuotta täyttäneet 2009–2011 (vakioitu)091011091011091011091011091011091011Helsinki*EspooVantaaTurkuTampereOuluErikoissairaanhoito0,40,40,40,60,60,00,70,80,61,21,21,10,90,81,30,50,50,4Tk-lyhytaikainen1,41,21,21,01,21,01,61,81,30,90,80,71,72,31,32,02,12,1Tk-pitkäaikainen2,10,50,61,20,90,70,40,20,33,03,43,21,61,62,00,20,10,2Vanhainkoti4,85,14,32,62,42,33,93,83,74,73,63,55,34,23,36,05,85,8Tehostettu palv. asuminen4,85,35,64,45,46,06,26,26,32,33,43,82,33,13,83,63,94,0Keskiraskas palv. asuminen0,00,00,01,11,10,91,61,61,70,20,20,11,61,61,60,00,00,0Omaishoidon tuki3,02,72,92,31,62,13,12,62,82,32,32,62,11,91,76,06,05,9Säännöllinen kotihoito11,211,912,08,79,38,87,47,27,713,313,513,411,711,912,113,112,412,5Yhteensä27,727,021,921,924,924,427,828,427,227,231,331,027,727,021,921,924,924,427,828,427,227,231,331,00,05,010,015,020,025,030,035,075 vuotta täyttäneistä, %
6 (23)
5 § Suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi (siirtymäsäännös, jota sovelletaan 1.1.2014)
Lain 5 §:n mukaan kunnan on laadittava suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnittelussa on painotettava kotona asumista ja kuntoutumista edistäviä toimenpiteitä. Suunnitelma on laadittava osana kunnan strategista suunnittelua. Suunnitelman hyväksyy kunnanvaltuusto ja se on tarkistettava valtuustokausittain.
Lain mukaan suunnitelmassa on
1) arvioitava ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tilaa, ikääntyneelle väestölle tarjolla olevien palvelujen riittävyyttä ja laatua sekä palvelutarpeeseen vaikuttavia tekijöitä;
2) määriteltävä tavoitteet ikääntyneen väestön hyvinvoinnin edistämiseksi, itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä palvelujen määrän ja laadun kehittämiseksi;
3) määriteltävä toimenpiteet, joilla kunta vastaa näiden tavoitteiden toteutumisesta, sekä arvioitava voimavarat, jotka kunnassa tarvitaan toimenpiteiden toteuttamiseksi;
5) määriteltävä kunnan eri toimialojen vastuut toimenpiteiden toteuttamisessa; sekä
6) määriteltävä, miten kunta toteuttaa yhteistyötä ikääntyneen väestön elinoloihin vaikuttamisessa ikääntyneitä edustavien järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden, yritysten, valtion viranomaisten ja muiden asiaan liittyvien toimijoiden kanssa.
Ikääntyvien helsinkiläisten palvelujen turvaaminen on kasvava haaste, joka koskee erilaisia palveluja sosiaali- ja terveystoimesta asumiseen, liikuntaan, kulttuuriin ja joukkoliikenteeseen. Helsingissä on laadittu erillinen suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi, vanhuspalveluohjelma, viimeksi vuosille 2006–2009. Tämän jälkeen ikäihmisiä koskevat linjaukset on sisällytetty kaupungin strategiaohjelmaan ja hallintokuntien toimintasuunnitelmiin.
Suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi on, kuten edellä olevasta käy ilmi, kaupunkitasoinen eikä liity pelkästään sosiaali- ja terveysviraston toimialaan. Suunnitelman laatimiseksi lienee tarkoituksenmukaista perustaa työryhmä, jossa on jäseniä eri
7 (23)
hallintokunnista. Lisäksi laki korostaa vanhusneuvoston aktiivista roolia edellyttäessään vanhusneuvoston mukaan ottamista suunnitelman valmisteluun. Iäkkäiden osallisuutta suunnitelman valmistelussa varmistetaan myös muun muassa asukasraatien ja alueellisten asukastilaisuuksien tarjoamilla keskustelufoorumeilla. Nykyinen valtuusto on asetettu kaudelle 2013 – 2016. Suunnitelma laadittaneen vuoden 2014 aikana.
6 § Palvelujen riittävyyden ja laadun arviointi (siirtymäsäännös, jota sovelletaan 1.1.2014)
Lain 6 § painottaa iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaalipalvelujen riittävyyden ja laadun vuosittaista arviointia kunnan alueella. Arvioinnin pohjaksi kunnan on kerättävä säännöllisesti palautetta palveluja käyttäviltä, heidän omaisiltaan ja läheisiltään sekä kunnan henkilöstöltä. Lisäksi kunnan on koottava tiedot palveluihin käytetyistä taloudellisista voimavaroista sekä henkilöstön määrästä ja koulutuksesta. Arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon sosiaaliasiamiehen vuosittaisessa selvityksessä esitetyt havainnot.
Taloudellisten resurssien hallinta pohjautuu kaupungin ja viraston ohjeisiin. Toiminta rahoitetaan pääasiallisesti kunnan rahoituksella, asiakasmaksutuloilla ja kehittämishankkeisiin myönnetyillä valtionosuuksilla. Kehittämistoimintaa rahoitetaan edellisen lisäksi kaupungin innovaatio- ja lähiörahastosta, henkilöstökeskuksesta, Euroopan sosiaalirahastosta ja valtiolta saatavilla avustuksilla.
Sosiaali- ja terveysviraston talouden ja toiminnan suunnittelua ohjaavat viraston strategia-suunnitelma sekä siihen liittyvä toimintaympäristön analyysi, talousarvio, taloussuunnitelma ja Hepro (henkilöstösuunnitelma). Talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotus valmistellaan keväällä samanaikaisesti strategiasuunnitelman kanssa. Sen laatimisesta vastaa hallinto- ja palvelukeskus. Talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotus valmistellaan keväällä samanaikaisesti strategiasuunnitelman kanssa. Talousarvio sisältää myös HUS:ia koskevat tavoitteet (erikoissairaanhoito ja tukipalvelut).
Palvelujen määrät ja kustannukset kuvataan syksyllä laadittavassa palvelusuunnitelmassa, johon pohjautuen laaditaan terveyskeskuksen tuottamia palveluja koskevat osastokohtaiset tulosbudjetit ja toimintasuunnitelmat tulevalle vuodelle sen jälkeen, kun kaupunginvaltuusto on hyväksynyt talousarvion marraskuussa. Toimintasuunnitelmiin sisällytetään itsearviointien kautta saatu tieto.
Jokainen tulosyksikkö tekee kuukausittain ennusteen sekä taloudesta että toiminnasta. Lisäksi talous- ja suunnittelukeskukselle laaditaan ns. virallinen ennuste neljä kertaa vuodessa. Talousseurannan pohjalta laaditaan vuosittain jälkilaskentana toiminnallinen tilinpäätös, jossa palvelusuunnitelman suoritteille lasketaan yksikkö- ja kokonaiskustannukset. Näiden tietojen pohjalta laaditaan Helsingin terveydenhuollon asukaskohtaiset kustannusanalyysit. Nämä tiedot puolestaan toimivat seuraavien vuosien suunnittelun pohjana laadittaessa seuraavan vuoden toimintaympäristön analyysia ja taloussuunnitelmaa.
Helsingin palvelujen kustannuskehitystä seurataan mm. vuosittain ilmestyvissä Suomen kuntaliiton Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailu -raportin ja Kuuden suurimman kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailuraporttien ns. Kuusikko -raporttien avulla.
Helsingissä käytetään EFQM-rakennetta strategisten tavoitteiden asettamisessa ja arvioinneissa. Näiden toteutumista tarkastellaan vuosittain johdon katselmuksissa.
8 (23)
Toimintayksiköt toteuttavat EFQM-mallin mukaisen itsearvioinnin kerran valtuustokaudessa. Iäkkäiden helsinkiläisten palveluja arvioidaan vuosittain EFQM-mallin mukaisella laatuseurannalla. Ympärivuorokautisen hoidon laatuseuranta toteutetaan sekä kaupungin omissa iäkkäiden palvelujen yksiköissä että osto- ja palvelusetelipalvelujen yksiköissä.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta ikäihmisten palvelujen laatusuositusta, joka valmistunee touko-kesäkuussa 2013. Helsinki noudattaa valtakunnallisia laatusuosituksia ja käyttää kansallisia laadun seurannan mittareita. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon palvelujen laadun arvioinnissa käytetään kansainvälistä Resident Assessment Instrument RAI-arviointijärjestelmää. Seuraavassa taulukossa on kuvattu Helsingin palvelurakennetta nykyiseen laatusuositukseen verrattuna.
Palvelurakenteen muuttuminen
Palvelujen piirissä olevat 75 vuotta täyttäneet Helsingissä vs. laatusuositus
Helsingissä kerätään palautetta palveluista usealla eri tavalla. Maaliskuussa 2013 otettiin kaupungin verkkosivuilla käyttöön palautesovellus, johon kuka tahansa voi antaa palautetta kaupungin palveluista ja toiminnasta. Iäkkäiden palveluissa tehdään asiakastyytyväisyys- ja omaiskyselyjä säännöllisesti. Henkilöstölle tehdään työhyvinvointikysely vuosittain. Valtuustokausittain virastoissa toteutetaan toimintojen itsearviointi. Sosiaaliasiamiehen selvityksen havainnot käsitellään sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Henkilöstöraportti julkaistaan vuosittain.
Helsingin terveydenhuollon käyttömenot ilman poistoja olivat vuonna 2012 yhteensä 1 106,5 miljoonaa euroa, mikä on 31,1 miljoonaa euroa (2,9 %) edellisvuotta enemmän. Talousarvio ylittyi kokonaisuutena 8,7 miljoonalla eurolla (0,8 %), mikä selittyy Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) ylityksellä. Terveyskeskuksen oma toiminta pysyi budjetissa.
Helsingin kaupungin sosiaalimenot olivat yhteensä 1 303,4 miljoonaa euroa. Talousarviossa menoihin oli varattu 1 274,3 miljoonaa euroa. Ylitystä kertyi 29,1 miljoonaa euroa. Suurin ylitys syntyi avustuksissa, 34,4 miljoonaa euroa. Palkat henkilösivumenoineen alittivat talousarvion määrärahat 3,6 miljoonalla eurolla. Tulot alittuivat 13,3 miljoonalla eurolla ja tuloja kertyi yhteensä 216 miljoonaa euroa. Asiakasmäärät kasvoivat talousarviossa suunniteltua enemmän päivähoidossa, kuljetuspalveluissa ja päihdehuollon laitospalveluissa. Asukasta kohden
9 (23)
laskettuna sosiaalitoimen bruttomenot olivat Helsingissä vuonna 2012 noin 2 159 euroa ja tulot noin 357 euroa.
Vanhuspalvelujen kustannukset vuonna 2012 tilinpäätöstietojen mukaan
Kotihoidon kustannukset 112 626 778
(kokonaiskustannukset; noin kolmannes on alle 65-vuotiaita)
Osavuorokautinen hoito 8 028 911
Omaishoidon kustannukset 24 786 408
Palveluasumisen kustannukset 68 247 630
Vanhainkotien kustannukset 134 779 066
Terveyskeskussairaaloiden perussairaanhoito 135 022 293
Avosairaanhoidon kustannukset 164 815 737
Kotisairaala 5 581 157
Erikoissairaanhoidon kustannukset 596 721 579
(sis. somaattinen ja psykiatrinen yhteensä)
7 § Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus
Kunnan on järjestettävä ikääntyneen väestön sosiaalipalvelut sisällöltään, laadultaan ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnan ikääntyneen väestön hyvinvointi, sosiaalinen turvallisuus ja toimintakyky edellyttävät. Palvelut on järjestettävä niin, että ne ovat kunnan ikääntyneen väestön saatavissa yhdenvertaisesti.
Kunnan on järjestettävä 1 momentissa tarkoitetut sosiaalipalvelut lähellä asiakkaita, jollei palvelujen keskittäminen ole perusteltua niiden laadun ja turvallisuuden kannalta.
Palvelujen saatavuutta ja palveluketjun sujuvuutta seurataan monien kuukausitilastojen avulla. Alueellisesti seurataan muun muassa sitä, jonottaako kuntalainen ympärivuorokautiseen hoivaan kotona, kaupunginsairaalassa, arviointi- ja kuntoutusosastolla vai kuntoutuksen osaamiskeskuksessa sekä sitä, miten ympärivuorokautisen hoivan yksiköihin on sijoituttu. Ympärivuorokautisen hoivan osastot ovat erikoistuneet muistisairaiden, psykogeriatristen ja raskasta tai kevyttä somaattista hoivaa tarvitsevien asiakkaiden yksiköiksi.
Seuraavassa karttakuvassa näkyvät nykyiset sosiaali- ja terveyspalvelut vihreinä ja sinisinä palloina (palvelukeskukset, sisältää päivätoimintayksiköt; sosiaali- ja lähityön yksiköt; omaishoidon toimintakeskukset; myös yksityiset palveluasumisyksiköt; kotihoidon lähipalvelualueet; terveysasemat) ja samaan karttapohjaan on lisäksi sijoitettu yli 65-vuotiaiden osuus kullakin asuinalueella syyskuussa 2012.
10 (23)
http://www.hel.fi/palvelukartta/
Väestörakenteen muutos alueittain huomioidaan palveluverkon kehittämisessä.
8 § Palvelujen kieli
Kaikissa sosiaali- ja terveysviraston palveluissa otetaan kielilain vaatimukset huomioon. Palveluja tuotetaan molemmilla kotimaisilla kielillä. Keskeisimmät palveluoppaat ja hoito-ohjeet on käännetty myös ruotsiksi. Pohjoismaiden kansalaiset saavat tarvittaessa tulkkaus- ja käännösapua.
Sosiaali- ja terveysvirasto on tehnyt erikseen tarkemman selvityksen ruotsinkielisistä palveluista vuonna 2013.
9 § Kunnan voimavarat
Vertaa 6 §.
10 § Asiantuntemus (erityisasiantuntemusta 10 §:ssä mainituilta aloilta oltava kunnan käytettävissä viimeistään 1.1.2015)
Kunnan käytettävissä on oltava ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemista sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen laadukasta järjestämistä varten riittävästi monipuolista asiantuntemusta. Erityisasiantuntemusta on oltava ainakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon alalta.
11 (23)
Helsingissä on käytettävissä säännökseen kirjattua erityisasiantuntemusta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon alalta.
11 § Vanhusneuvosto (siirtymäsäännös, jonka mukaan vanhusneuvosto on asetettava viimeistään 1.1.2014)
Vanhuspalvelulain 11 §:ssä säädetään vanhusneuvostosta, joka on asetettava ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi ja jonka toimintaedellytyksistä kunnan on huolehdittava. Vanhusneuvosto on otettava mukaan 5 §:ssä tarkoitetun suunnitelman valmisteluun ja 6 §:ssä tarkoitettuun arviointiin. Lisäksi neuvostolle on muutoinkin annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen tai ikääntyneen väestön tarvitsemien palvelujen kannalta.
Kaupunginhallituksen 3.11.1997 päivätyllä päätöksellä Helsinkiin perustettiin 1.1.1998 lukien Helsingin vanhusneuvosto Helsingin kaupungin ja sen alueella toimivien vanhusjärjestöjen pysyväisluonteiseksi yhteistyöelimeksi. Vanhusneuvosto on ollut merkittävä toimija ikäihmisten asioiden edistäjänä tekemällä aloitteita ja esityksiä vanhuksia ja heidän elinolojaan koskevissa asioissa sekä antamalla lausuntoja eri hallintokuntien vanhusten palveluihin liittyvistä suunnitelmista ja ehdotuksista. Vanhusneuvosto on myös seurannut aktiivisesti vanhuspalvelujen toteutumista Helsingissä ja kiinnittänyt huomiota palvelujen rakenteelliseen järjestelyyn, riittävyyteen ja laatuun.
Helsingin kaupunginhallitus päätti 18.2.2013 asettaa toimikaudeksi 2013 – 2014 vanhusneuvoston ja valita siihen 19 jäsentä, joista kahdeksan edustaa helsinkiläisiä vanhusjärjestöjä, viisi kaupungin luottamushenkilöitä ja kuusi kaupungin niitä virastoja, joiden toimialaan vanhuksia koskevat asiat lähinnä kuuluvat.
12 § Hyvinvointia edistävät palvelut
Lain 12 §:n mukaan kunnan on järjestettävä ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia neuvontapalveluja. Lisäksi kunnan on tarjottava edellä mainittuja asioita tukevia terveystarkastuksia, vastaanottoja tai kotikäyntejä erityisesti niille ikääntyneeseen väestöön kuuluville, joiden elinoloihin tai elämäntilanteeseen arvioidaan tutkimustiedon tai yleisen elämänkokemuksen perusteella liittyvän palveluntarvetta lisääviä riskitekijöitä.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin palveluihin on sisällytettävä:
1) hyvinvoinnin, terveellisten elintapojen ja toimintakyvyn edistämiseen sekä sairauksien, tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisyyn tähtäävä ohjaus;
2) ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien tunnistaminen ja niihin liittyvä varhainen tuki;
3) sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskeva ohjaus;
4) sairaanhoitoa, monialaista kuntoutusta ja turvallista lääkehoitoa koskeva ohjaus; sekä
5) ohjaus kunnassa tarjolla olevien hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista edistävien palvelujen käyttöön.
Helsingissä edellä mainitut on sisäänrakennettu ikääntyneille suunnattuihin hyvinvointia edistäviin palveluihin.
12 (23)
Keskitetyt neuvontapalvelut
Sosiaali- ja terveyspalvelujen neuvonnasta helsinkiläiset saavat tietoa ja ohjausta erilaisista sosiaali- ja terveyspalveluista maanantaista perjantaihin klo 8 – 16. Neuvonta on ammatillista ja luottamuksellista, tarvittaessa myös anonyymiä. Palvelua saa puhelimitse (09) 310 44000, paikan päällä Kallion virastotalossa, sähköpostilla ja online verkossa.
Terveysneuvontapalveluun (09) 10023 asiakas voi soittaa tarvitessaan hoito-ohjeita tai tietoa terveyspalveluista. Palvelu on tarkoitettu Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen ja Vantaan kuntien asukkaille. Numerosta vastataan joka päivä 24 h. Palvelua annetaan myös ruotsiksi ja englanniksi. Kaikilta palveluun soittavilta kysytään henkilötunnus, koska puhelusta tehdään merkinnät potilasasiakirjaan.
Iäkkäille suunnatut hyvinvointia edistävät kotikäynnit
Helsingissä on toteutettu hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä jo vuodesta 2006 alkaen. Hyvinvointia edistävä kotikäynti (jäljempänä Heko-käynti) on tietynikäiselle kotona asuvalle ikäihmiselle suunnattu sosiaali- ja/tai terveydenhuollon koulutuksen saaneen työntekijän käynti hänen kotonaan. Käynnin tavoitteena on arvioida kotona selviytymistä ja avuntarvetta sekä tiedottaa palveluista. Käynnillä ikäihmisen kanssa keskustellaan valmiin haastattelulomakkeen mukaisesti häntä askarruttavista asioista, kannustetaan omien voimavarojen käyttöön sekä kerrotaan erilaisista palveluista.
75 vuotta täyttäneelle ja vanhemmalle henkilölle suunnattu lakisääteinen sosiaalipalvelujen tarpeen arviointi (sosiaalihuoltolaki 40 a §) ja Heko-käynti eroavat toisistaan siten, että arviointia pyytää asiakas itse, hänen omaisensa tai viranomainen, kun taas aloite Heko-käynnille tulee kunnan taholta. Heko-käyntejä tarjotaan vuosittain 75 vuotta täyttäville helsinkiläisille, jotka eivät vielä ole kotihoidon tai vanhuspalvelujen piirissä, ja vuoden 2012 alusta Heko-käynnit laajennettiin koskemaan myös 85 vuotta täyttäviä. Heko-käynnin mahdollisuudesta kertovan kirjeen liitteenä asukkaalle lähetetään alueellinen ikäihmisten palveluopas.
Etsivä vanhustyö ja ryhmätoiminta
Helsingissä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien ulkopuolelle jääneisiin, mahdollisesti syrjäytymisvaarassa oleviin tai jo syrjäytyneisiin ikäihmisiin pyritään saamaan yhteys etsivällä vanhustyöllä ja verkostoitumalla kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Sosiaali- ja lähityön yksikköjen sosiaaliohjaajat ovat jalkautuneet asuinalueiden ostoskeskuksiin, toreille ja leipäjonoihin sekä pitäneet vastaanottoa asukasyhdistysten tiloissa. Näiden kohtaamisten tavoitteena on tarjota ikäihmiselle matalan kynnyksen paikkoja tiedon saantiin.
Iäkkäille järjestetään hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviin ja ylläpitäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä luento- ja keskustelutilaisuuksia yhdessä eläkeläis- ja veteraanijärjestöjen sekä seurakuntien kanssa. Kaupungin omissa palvelukeskuksissa järjestettävä aktivoiva ryhmätoiminta (esim. vertaistukiryhmät sekä liikunta- ja kädentaitoryhmät) ja kahvila- ja ruokapalvelut (ravitsemus) ovat myös kiinteä osa iäkkäiden syrjäytymisen ehkäisyä. Omaishoidon toimintakeskukset tarjoavat puolestaan omaishoitoperheille monenlaista hyvinvointia ja jaksamista tukevaa ryhmätoimintaa.
Helsingin sosiaali- ja terveysviraston asiakaskohtaamisissa pyritään aina monipuoliseen tilanteen kartoittamiseen ja asiakkaan mahdollisen syrjäytymisvaaran ennakoimiseen. Kun apua
13 (23)
ja tukea tarvitseva henkilö on löytynyt, voidaan hänelle tarjota ja järjestää palveluja hänen yksiköllisten tarpeidensa mukaan. Näin toimien on mahdollista edistää hänen hyvinvointiaan ja terveyttään.
3 luku: Iäkkään henkilön palveluntarpeet ja niihin vastaaminen (henkilötaso)
13 § Palveluntarpeisiin vastaamista ohjaavat yleiset periaatteet
Lain 13 §:n mukaan kunnan on järjestettävä iäkkäälle henkilölle laadukkaita, hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja. Palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään henkilön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta. Muun palveluntarpeen ennalta ehkäisemiseksi on kiinnitettävä huomiota erityisesti kuntoutumista edistäviin ja kotiin annettaviin palveluihin.
14 § Pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamista ohjaavat periaatteet
Tässä säännöksessä painotetaan kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuutta. Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaansa sisällöltään ja määrältään iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita vastaavilla sosiaali- ja terveyspalveluilla. Lain mukaan laitoshoitoa järjestetään vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä. Kunnan on turvattava iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys, jollei järjestelyä ole aiheellista muuttaa iäkkään henkilön toivomuksen tai hänen palveluntarpeidensa muutoksen johdosta taikka muusta erityisen painavasta ja perustellusta syystä.
Helsinki noudattaa edellä mainittuja periaatteita. Toimintaa ohjaavista periaatteista ja toimintatavoista on laadittu työntekijöille kirjalliset ohjeet.
Helsingissä on ollut jo useita vuosia käytössä ohjeistus, jonka mukaan toteutetaan yli 65-vuotiaiden SAS-toimintaa. Ohjeen liitteeksi on laadittu myös toimintaohje puolisoiden sijoittamisesta samaan hoitopaikkaan. Helsingissä on ollut ja on edelleen tavoitteena turvata ikäihmiselle kotona asuminen niin pitkään kuin mahdollista järjestämällä palvelut, kuntoutus ja tarvittava hoito. Jos kotihoito ei enää ole mahdollista, pyritään viimesijaisena keinona SAS-toiminnalla (= Selvitys, Arviointi, Sijoitus) tasa-arvoisesti turvaamaan kullekin vanhusasiakkaalle hänen tarpeitaan vastaava ympärivuorokautinen hoitopaikka.
Helsingin kotihoidon perustehtävänä on järjestää vanhusten, toipilaiden, pitkäaikaissairaiden ja yli 18-vuotiaiden vammaisten terveydentilan ja toimintakyvyn tuki ja sairauksien hoito sekä palvelut niin, että eläminen kotona turvallisesti on mahdollista. Kotihoito vastaa myös kotihoidon tukipalvelujen järjestämisestä. Kotihoidon tukipalvelut tuotetaan pääasiallisesti ostopalveluna yksityisiltä palveluntuottajilta. Kotihoito järjestää kotihoidon tukipalveluina apteekin annosjakelu-, ateria-, kauppa-, vaatehuolto-, turva-, kylvetys-, siivous-, ja saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja. Palvelut järjestetään pääsääntöisesti ostopalveluna kilpailutetuilta yksityisiltä palveluntuottajilta.
Lääkäripalvelut kotihoidon asiakkaille järjestää terveysasemaosasto ja kaupunginsairaala, jonka alaisuudessa kotihoidon lääkärit toimivat.
14 (23)
Ikääntyneiden palvelujen rakennemuutosta jatketaan Helsingissä vähentämällä laitoshoidon osuutta ympärivuorokautisesta hoidosta. Toiminnan painopistettä siirretään ennaltaehkäiseviin ja kotona asumista tukeviin palveluihin. Asiakkaiden itsemääräämisoikeutta, vaikutusmahdollisuuksia ja valinnanvapautta omien palvelujensa suhteen lisätään.
Ennaltaehkäisevinä ja kotona asumista tukevina palvelumuotoina Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto järjestää sosiaali- ja lähityötä, sosiaalihuoltolain mukaisia asunnonmuutostöitä, palvelu- ja virkistyskeskustoimintaa, omaishoitoa, lyhytaikaishoitoa, päivätoimintaa sekä lisäksi terveysasemien ennaltaehkäiseviä terveyspalveluja ja terveysneuvontaa.
Ennaltaehkäiseviä palveluja ikäihmisille tuottavat myös muut kaupungin virastot esim. liikuntavirasto, kirjasto ja työväenopisto. Liikuntavirasto tarjoaa senioriliikuntapalveluja vuosittain.
Sosiaali- ja lähityön ensisijaisena tavoitteena on turvata iäkkäiden henkilöiden kotona asuminen ja selviytyminen sekä suunnitella tarvittavat palvelut ja hoiva yhdessä asiakkaan, omaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarkoituksena on myös etsiä keinoja ja ratkaisuja, jotka tukevat asiakkaan omatoimisuutta ja selviytymistä arkielämässä. Lähityö on tarkoitettu ensisijaisesti asiakkaille, jotka ovat kotihoidon tai palveluasumisen ulkopuolella.
Iäkkäiden ympärivuorokautinen lyhytaikaishoito on ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä tavoitteellisesti ylläpitävää ja edistävää toimintaa. Lyhytaikaishoidolla tuetaan iäkkäiden kotona asuvien hyvinvointia ja terveyttä sekä hoitavien omaisten voimavaroja. Lyhytaikaishoidon tavoitteena on ylläpitää ja edistää asiakkaan toimintakykyä niin, että se tukee asiakkaan kotona selviytymistä ja siirtää pysyvän pitkäaikaisen hoidon tarvetta. Tavoitteena on myös turvata omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät ja tukea hoitavan omaisen jaksamista. Asiakkaat sijoitetaan tarpeidensa ja toimintakykynsä mukaisiin hoitopaikkoihin.
Lyhytaikaishoitoa ovat myös määräaikaiset arviointi- ja kuntoutusjaksot. Arviointi- ja kuntoutusjakso tukee iäkkäiden henkilöiden sairaalahoidon jälkeistä kuntoutumista ja kotihoidossa olevien asiakkaiden toimintakyvyn edistämistä ja ylläpitämistä tilanteissa, joissa arviointia ja kuntoutusta ei voida tehdä tai jatkaa kotioloissa. Arviointi- ja kuntoutustoiminnalla pyritään varmistamaan, että asiakas saa tilanteeseensa soveltuvan tarkoituksenmukaisen hoidon, lääkityksen ja kuntoutuksen. Arviointi- ja kuntoutusyksiköt huolehtivat myös iäkkäiden asiakkaiden akuutteihin kriiseihin liittyvästä hoidosta.
Omaishoito tarkoittaa hoitoa ja huolenpitoa, jota omainen tai muu läheinen henkilö antaa hoidettavan kotona vanhukselle, vammaiselle tai sairaalle, jonka toimintakyky on alentunut. Omaishoidon tuki koostuu hoidettavalle annettavista palveluista (kuten lyhytaikaishoitojaksot ja päivätoiminta) sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista (kuten osavuorokautinen hoito ja kotiavustajatoiminta).
Päivätoiminta on ennaltaehkäisevää ja kuntoutumista tukevaa toimintaa, jolla edistetään kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden toimintakykyä, henkistä vireyttä ja sosiaalisia suhteita. Päivätoiminnan tavoitteena on tukea ensisijaisesti muistisairaiden asiakkaiden ja/tai omaishoidettavien kotona asumista, ylläpitää omatoimisuutta ja itsenäistä tai tuettua selviytymistä kotioloissa ja tukea omaishoitajien jaksamista.
Pitkäaikaista ympärivuorokautista hoitoa järjestetään tehostettuna palveluasumisena ja laitoshoitona. Ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa toteutetaan vastuuhoitajamallia ja
15 (23)
tuetaan yhteisöllisyyttä. Keskeistä on asiakkaan itsenäisen selviytymisen ja omatoimisuuden vahvistaminen kannustamalla ja tukemalla ikääntynyttä käyttämään omia voimavarojaan turvallisessa, kodinomaisessa ja virikkeitä antavassa elinympäristössä. Lisäksi asiakkaalle tarjotaan mahdollisuuksia ja keinoja kokea osallisuutta.
Päivätoimintaa sekä lyhytaikaista ja pitkäaikaista ympärivuorokautista hoitoa järjestetään Helsingissä kaupungin omissa ja ostopalveluyksiköissä sekä myös palvelusetelillä ja erilaisilla kumppanuussopimuksilla.
Kuntouttava ja toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toimintatapa on lähtökohtana kaikissa ikääntyneiden palveluissa, joissa kuntoutuminen nähdään laajasti fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämisenä ja vahvistamisena. Kuntouttavan työotteen vahvistaminen on kantavana periaatteena myös henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Kuntouttavan työn tukena on hyviä hoitokäytäntöjä muuan muassa ravitsemuksessa ja lääkityksessä.
15 § Palveluntarpeiden selvittäminen
Lain mukaan iäkkään henkilön palvelujen tarvetta on selvitettävä kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. Selvittämisestä vastaa työntekijä, jolla on laaja-alaista asiantuntemusta sekä tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa (272/2005) tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:ssä tarkoitettu kelpoisuus. Selvittämisestä vastaavan työntekijän on toimittava iäkkään henkilön tarpeita vastaavasti yhteistyössä muiden 10 §:ssä tarkoitettujen asiantuntijoiden kanssa.
Selvittäminen on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun 1) iäkäs henkilö on hakeutunut lakisääteiseen sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin (2 momentti 1 kohta); 2) iäkäs henkilö on tehnyt kunnalle sosiaalipalveluja koskevan hakemuksen; 3) 12 §:ssä tarkoitetun toiminnan eli neuvontapalvelun, terveystarkastuksen, vastaanoton tai kotikäynnin yhteydessä on yhdessä iäkkään henkilön kanssa arvioitu, että hän tarvitsee säännöllisesti apua; 4) iäkkään henkilön palveluntarpeesta on tehty 25 §:ssä tarkoitettu ilmoitus tai 5) sosiaalipalveluja säännöllisesti saavan iäkkään henkilön olosuhteissa tapahtuu olennaisia muutoksia.
Palveluntarpeiden selvittämisen yhteydessä on arvioitava iäkkään henkilön toimintakyky monipuolisesti ja luotettavia arviointivälineitä käyttäen.
Helsingin sosiaali- ja terveysviraston palveluksessa on lukuisa joukko kelpoisuusvaatimukset täyttäviä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka voivat selvittää iäkkäiden henkilöiden palveluntarpeita. Vanhuspalvelulain 15 § laajentaa ja tarkentaa arviointi- ja selvittämistehtävää. On kuitenkin todettava, että tarvitaan monentasoista arviointia. Kiireellisten palvelujen tarpeessa ei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä kovin laajoihin arviointeihin (esimerkiksi omaishoitajan sairastuminen tai kuolema, kodin tuhoutuminen tulipalon vuoksi, kaltoin kohtelu). On myös tilanteita, joissa riittää kevyempi arviointi.
Helsingissä käytetään asiakkaan toimintakyvyn arviointivälineinä erilaisia mittareita, kuten RAI, RaVa, MMSE ja Cerad. Myös hallituksen esityksessä viitataan toimintakyvyn arvioinnin mittaristoihin ja välineisiin, joita on tarkoitus edelleen kehittää yhteistyössä muun muassa
16 (23)
Suomen Kuntaliiton sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa, kuten hallitus päätti 2012 budjettiriihen yhteydessä.
Hallituksen esityksen mukaan toimintakykyä arvioitaessa huomio tulisi kiinnittää iäkkään henkilön olemassa oleviin voimavaroihin ja siihen, mistä jokapäiväisen elämän toiminnoista hän pystyy suoriutumaan itsenäisesti ja missä hän tarvitsee ulkopuolista apua. Monipuolinen arviointi tarkoittaa sitä, että toimintakyvyn eri ulottuvuuksia tulisi arvioida myös suhteessa iäkkään henkilön elinympäristön esteettömyyteen, asumisen turvallisuuteen ja lähipalvelujen saatavuuteen.
Vanhuspalvelulain 15 § 2 momentin 1 kohta on samanlainen kuin sosiaalihuoltolain 40 a §, jonka mukaan asiakkaalla on kiireellisissä tapauksissa subjektiivinen oikeus päästä viipymättä sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin. Muissa kuin kiireellisissä tapauksissa kunta on velvollinen järjestämään 75 vuotta täyttäneelle pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun hän, hänen laillinen edustajansa, omaisensa tai muu henkilö tai viranomainen on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Helsingissä seurataan sosiaalipalvelujen tarpeen arvioinnin toteutumisen määräaikoja. Helsinki on toteuttanut arvioinnit määräajassa.
Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon asiakkaiden toimintakykyä ja terveydentilaa seurataan säännöllisesti puolivuosittain RAI-arviointijärjestelmällä, jonka käyttöä ollaan laajentamassa myös ikääntyneiden henkilöiden palvelutarpeen ensiarviointiin ja sosiaalisen tilanteen selvittämiseen ennaltaehkäisevissä palveluissa.
16 § Palvelusuunnitelma
Kun iäkkään henkilön palveluntarve on selvitetty, hänelle on ilman aiheetonta viivytystä aina laadittava sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu suunnitelma (palvelusuunnitelma), jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Iäkkään henkilön kanssa on neuvoteltava vaihtoehdoista ja hänen näkemyksensä on kirjattava suunnitelmaan. Palvelusuunnitelma on tarkistettava aina silloin, kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutoksia.
Helsingissä iäkkäälle henkilölle laaditaan sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelu-, hoito- ja kuntoutussuunnitelmia. Palvelusuunnitelmaan on tarkoituksenmukaista yhteenvetona määritellä iäkkään henkilön palvelukokonaisuus, joka tarvitaan hänen toimintakykynsä tukemiseksi ja hyvän hoidon turvaamiseksi.
17 § Vastuutyöntekijä (siirtymäsäännös, jota sovelletaan 1.1.2015)
Kunnan on nimettävä iäkkäälle henkilölle vastuutyöntekijä, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa. Vastuutyöntekijän tehtävänä on seurata palvelusuunnitelman toteutumista, olla yhteydessä palvelujen järjestämisestä vastaaviin tahoihin sekä neuvoa ja auttaa palvelujen ja etuuksien saannissa. Vastuutyöntekijällä on oltava iäkkään henkilön palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen ammatillinen kelpoisuus (samat kelpoisuusvaatimukset kuin 15 §:ssä).
Kuten laissa säädetään, vastuutyöntekijä on nimettävä, jos iäkkään henkilön arvioidaan tarvitsevan apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa. Helsingissä sosiaalipalvelujen piirissä oleville iäkkäille henkilöille on nimetty vastuutyöntekijäksi usein sosiaali- ja lähityön yksikön sosiaalityöntekijä. Kotihoidon asiakkaille on nimetty vastuuhoitaja. Kotihoidon tukipalvelujen asiakkaiden vastuutyöntekijä on ollut kotihoidon
17 (23)
ohjaaja. Omaishoitoperheiden vastuutyöntekijänä on toiminut omaishoidon tuen sosiaaliohjaaja. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa oleville on määritelty vastuuhoitaja. Paljon erilaisia palveluja käyttävien asiakkaiden vastuutyöntekijän rooli on selkiytettävä. Koska 17 §:ää sovelletaan tammikuusta 2015 alkaen, tarkoituksenmukaisen vastuutyöntekijäjärjestelmän muokkaamiseen on vielä aikaa.
18 § Päätös sosiaalipalvelujen myöntämisestä ja oikeus palveluihin
Tässä pykälässä on poikkeus nykyiseen käytäntöön, josta säädetään hallintolaissa. Hallintolain 19 §:n mukaan asia pannaan vireille kirjallisesti ilmoittamalla vaatimukset perusteluineen, ja viranomaisen suostumuksella asian saa laittaa vireille myös suullisesti. Vanhuspalvelulain 18 §:n nojalla iäkkäällä henkilöllä on oikeus tehdä hakemus sosiaalipalvelujen myöntämiseksi myös suullisesti, ja viranomaisella on velvollisuus dokumentoida suullisesti tehty hakemus (hallintolain 42 §). Suullisen hakemuksen osalta on tärkeää varmistaa, että sekä viranomaisella että iäkkäällä henkilöllä on yhteinen näkemys siitä, onko tarkoituksena laittaa vireille sosiaalipalveluja koskeva suullinen hakemus vai onko kysymyksessä pelkkä neuvonta, joka ei johda asian vireille tuloon. Suullinen hakemus on huomioitu jo aiemmin Helsingin käytännöissä.
Sosiaalipalvelujen myöntämisestä on tehtävä hallintopäätös asiakaslain 6 §:n mukaan. Kiireellisessä tapauksessa päätös sosiaalipalveluista on tehtävä ja palvelut on järjestettävä viipymättä siten, ettei iäkkään henkilön oikeus välttämättömään huolenpitoon vaarannu. Muussa tapauksessa päätös on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja myönnetyt palvelut on järjestettävä viimeistään 3 kuukauden kuluessa päätöksenteosta.
Helsingissä asiakas on laitettu hänen kirjallisella suostumuksellaan odottamaan palvelua (päivätoiminta ja pitkäaikainen ympärivuorokautinen hoitopaikka) silloin, kun asiakkaalle ei ole ollut mahdollista tarjota hänen tarvettaan vastaavaa tai hänelle tilanteeseensa ja hoitoisuuteensa soveltuvaa paikkaa. Asiakkaalle annetaan kielteinen, muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätöksessä todetaan, että hakemus hylätään siltä osin, kun asiakas hakee palvelua välittömästi annettavana. Päätökseen on myös kirjattu, että hakemus jää voimaan ja asiakkaalle pyritään tarjoamaan päivätoimintapaikka/hoitopaikka mahdollisimman pian.
Asiakkaan sijoituspaikkaan liittyvät toiveet otetaan huomioon, erityisesti toive sijoittua samaan yksikköön puolison kanssa. Asiakas laitetaan odottamaan hoitopaikkaa hoivan ja palvelujen kannalta tarkoituksenmukaisimpiin yksikköihin ottaen huomioon asiakkaan toive sijoituspaikan sijainnista. Asiakkaalle ja läheiselle kerrotaan myös, miten asiakas ja omainen voivat valmistautua jonotusaikana tulossa olevaan sijoitukseen sekä miten prosessi etenee, kun asiakkaalle tarjotaan hoitopaikkaa. Tässä yhteydessä selvitetään, onko asiakkaalla halukkuutta hakea palveluasumispaikkaa palvelusetelin turvin ja autetaan asiakasta prosessin käynnistämisessä. Ympärivuorokautinen hoitopaikka osoitetaan jonossa olevalle tarpeenmukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä ottaen huomioon mahdollisuuksien mukaan asiakkaan toiveet. Kunnalla on kuitenkin oikeus viimekädessä päättää, miten ja missä tarpeenmukainen hoito ja huolenpito järjestetään. Tämä perustuu lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (4 §:n 1, 3 ja 5 kohta), jonka mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvia tehtäviä muun muassa hoitamalla toiminnan itse tai hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sosiaalihuoltolain 22 ja 23 §:n mukaista palveluasumista sekä 24 §:n mukaista laitoshoitoa kunta järjestää harkitsemallaan tavalla eikä
18 (23)
henkilöllä ole subjektiivista oikeutta valita yksikköä, jossa hoito toteutetaan. Jonotuksen pitkittyessä asiakas voidaan siirtää jonotusajaksi väliaikaiselle paikalle.
Kun asiakkaalle tarjotaan hoitopaikkaa, asiakkaan tulee vahvistaa hoitopaikan vastaanottaminen 1 vrk:ssa, mikäli kyseessä on laitoshoito tai ryhmäkoti palveluasumisessa ja 3 vrk:ssa, mikäli kyseessä on yksittäinen palveluasunto. Siirtyminen laitokseen tai ryhmäkotiin tapahtuu välittömästi hoitopaikan vastaanottamisen jälkeen ja palveluasuntoon viimeistään viikon sisällä asunnon vastaanottamisesta. Mikäli asiakas ei vahvista paikan vastaanottamista määräajassa, tulkitaan se kieltäytymiseksi hoitopaikasta ja paikka tarjotaan toiselle asiakkaalle. Kieltäytyminen perusteluineen kirjataan asiakas-/potilastietojärjestelmään. Menettelytapana on tällä hetkellä, jos asiakas ei ota vastaan tarjottua palvelua, tehdään tarvittaessa uusi palveluntarpeen arviointi ja sen mukainen päätös.
Hallituksen esityksen mukaan viranomaisen tulee arvioida tapauskohtaisesti, onko sosiaalipalvelun tarve kiireellinen. Tulkinnanvaraisessa tapauksessa on perusteltua päätyä asiakkaan kannalta myönteiseen ratkaisuun.
Päätöstä tehtäessä on otettava huomioon periaatesäännökset, muun muassa palvelujen riittävyys. Riittävyyden arvioinnin perustana on palveluntarpeiden selvitys ja palvelusuunnitelma. Tarkoitus on, että iäkkäälle henkilölle järjestetään vähintään palvelusuunnitelman mukaiset palvelut. Jos päätöksenteossa joudutaan erityisen painavasta syystä poikkeamaan palvelusuunnitelmasta, poikkeamisen syy on hallituksen esityksen mukaan perusteltua kirjata päätökseen.
Seuraava kuvio havainnollistaa sosiaalipalvelujen asiakasprosessia palvelun hakemisesta palveluntarpeiden selvittämisen, arvioinnin ja suunnitelman laatimisen kautta päätöksentekoon ja palvelun järjestämiseen.
19 (23)
Kuvio: Sosiaalipalvelujen päälinjainen asiakasprosessi
Lyhenteiden selitykset: PA = palvelutarpeen arviointi; SAP = Selvitys, Arviointi, Palveluohjaus; SAS = Selvitys, Arviointi, Sijoitus; ATJ = Asiakastietojärjestelmä.
Pykälät 15 – 18 aiheuttavat muutostarpeita Asiakastietojärjestelmään (ATJ), että prosessien läpimenoaikoja ja lakisääteisten määräaikojen toteutumista on mahdollista seurata ja tilastoida. ATJ:n muutoksia valmistelemaan on perustettu työryhmä yhdessä Tietojärjestelmäpalvelujen (Tiepa) kanssa. Haasteena ovat myös erilliset tietokannat, niin järjestelmän sisällä kuin järjestelmien välillä. Myös Pegasos-järjestelmän mahdolliset muutokset selvitetään vuoden 2013 aikana.
Kotihoidon asiakkaita ovat kaikki omassa kodissaan asuvat kotihoidon palvelujen tarpeessa olevat helsinkiläiset, pääasiassa vanhukset, pitkäaikaissairaat ja sekä yli 18-vuotiaat vammaiset. Kaikkien asiakasryhmien palvelun sisältö määritellään yksilöllisesti palvelu- ja hoitosuunnitelmassa eikä ole olemassa palveluja, joita annettaisiin vain tietylle asiakasryhmälle. Kotihoitoa annetaan henkilölle, joka tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissa.
Kotihoidon asiakkaat saavat myös tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kotiin, mikäli sen järjestäminen muilla tavoin ei ole järkevää.
Kotisairaanhoito on terveydenhoitolaissa määriteltyä toimintaa. Kotisairaanhoidosta vastaa lääkäri. Kotisairaanhoidon palvelujen saamisesta päättää lääkäri eikä kielteisestä päätöksestä voi valittaa. Kotipalvelu ovat sosiaalihuoltolaissa määriteltyä toimintaa. Kotipalvelujen saamisesta päättää kotihoidonohjaaja ja kielteisestä päätöksestä voi valittaa.
Kotihoidon palveluja tarjotaan joustavasti tarpeen mukaan, kiireelliset palvelutarpeet pystytään hoitamaan välittömästi. Kotihoito on määritellyt sairaalasta kotiutumisen prosessit yhdessä kaupunginsairaalan ja HUS:n sairaaloiden kanssa. Palvelualueiden kotihoito ja sosiaali- ja lähityön yksiköt ovat luoneet asiakasprosesseihin toimivat yhteistyön muodot.
4 luku: Palvelujen laadun varmistaminen
19 § Palvelujen laatu
Palvelujen on oltava laadukkaita ja turvattava iäkkäälle henkilölle hyvä hoito ja huolenpito.
Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon palvelujen laadun arvioinnissa käytetään RAI-arviointijärjestelmää, jolla voidaan arvioida ja seurata sekä yksittäisen asiakkaan hoitoa että yksikön toimintaa ja hoidon laatua. Asiakkaan RAI-arvioinnin tuloksia hyödynnetään asiakkaan yksilöllisessä hoitotyön suunnitelmassa, jota arvioidaan säännöllisesti.
20 § Henkilöstö
Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.
Eduskunnan ponsi: Hallituksen on arvioitava henkilöstömitoituksen toteutuminen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla v. 2014 ja jos ympärivuorokautisessa hoidossa ei ole saavutettu minimimitoitusta (0,5), hallituksen annettava esitys lain täsmentämisestä.
20 (23)
Helsingissä henkilöstön tehtävärakenne ja koulutus vastaavat lain vaatimuksia. Myös täydennyskoulutusvelvoite toteutuu. Ympärivuorokautisen hoidon yksikköjen mitoitus tarkistetaan niin, että vuorokautinen mitoitus 0,5 toteutuu kaikissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja 0,6 laitoshoidon yksiköissä.
21 § Johtaminen
Toimintayksikössä on oltava johtaja, joka vastaa siitä, että asiakastyössä noudatetaan 13, 14 ja 19 §:ssä säädettyjä periaatteita sekä että palvelut täyttävät muutkin niille asetetut vaatimukset.
Toimintaa on johdettava siten, että se tukee laadukasta asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta, kuntouttavan työotteen edistämistä, eri viranomaisten ja ammattiryhmien yhteistyötä sekä toimintatapojen kehittämistä.
Helsingin sosiaalivirasto ja terveyskeskus yhdistyivät 1.1.2013 alkaen sosiaali- ja terveysvirastoksi, jota johtaa sosiaali- ja terveyslautakunta. Yhtenä organisaatiomuutoksen tavoitteena oli vanhusten palvelujen organisoiminen niin, että ne ovat yhteisen johdon alaisuudessa.
Uudessa organisaatiossa sairaala-, kuntoutus- ja hoivaosasto (SKH-osasto) vastaa kaikista erityisesti vanhuksille suunnatuista palveluista. Osaston toimintaan kuuluvat vanhusten avopalvelut, kuten palvelukeskustoiminta, sosiaali- ja lähityö, päivätoiminta, omaishoito ja kotihoito, sekä ympärivuorokautiset palvelut, kuten lyhytaikaishoito, arviointi- ja kuntoutustoiminta, pitkäaikainen palveluasuminen ja pitkäaikainen laitoshoito. Toiminta on organisoitu alueellisesti neljään palvelualueeseen, jossa toimintaa johtaa toimistopäällikkö. Organisoitumismalli vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Ikähorisontti-hankkeessa kehitettyä palvelukampus-ideaa. Selvitys, arviointi ja sijoitustoiminta on keskitetty omaan toimistoonsa, jonne on keskitetty myös kaikki vanhusten ostopalvelut. SKH-osastoon kuuluu lisäksi kaupunginsairaala- sekä kuntoutuksen osaamiskeskus-toimistot. Tämä varmistaa saumattoman yhteistyön eri toimijoiden välillä.
22 § Toimitilat
Palveluntuottajan on huolehdittava siitä, että iäkkäiden henkilöiden käytössä olevat palveluntuottajan toimitilat ovat riittävät, turvalliset, esteettömät, kodikkaat sekä muutenkin olosuhteiltaan sopivat heidän tarpeisiinsa nähden.
Iäkkäiden henkilöiden käytössä olevat tilat ovat ympärivuorokautisessa hoidossa turvallisia ja pääsääntöisesti myös esteettömiä. Asumisyksikköjen kodikkuuteen kiinnitetään huomiota. Kaupungin omissa palveluasumisen yksiköissä valtaosa (85 %) on yhden hengen huoneita ja loput kahden hengen huoneita muun muassa avioparien käyttöön. Laitoshoidossa kolmasosa asukashuoneista on yhden hengen huoneita, reilu kolmasosa kahden hengen huoneita ja vajaa kolmasosa useamman kuin kahden hengen huoneita. Palvelurakennemuutoksen ja yksikköjen peruskorjauksen yhteydessä asukashuoneita on muutettu pääsääntöisesti yhden hengen huoneiksi, joita asukkaat voivat myös itse kalustaa kodinomaisemmiksi.
23 § Omavalvonta (siirtymäsäännös, jota sovelletaan 1.1.2015)
Toimintayksikön johtajan on huolehdittava, että toimintayksikössä järjestetään omavalvonta palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontaa varten on laadittava omavalvontasuunnitelma, joka on pidettävä julkisesti nähtävänä. Suunnitelman
21 (23)
toteutumista on seurattava ja palveluja kehitettävä toimintayksikön palveluja saavilta iäkkäiltä henkilöiltä, heidän omaisiltaan ja läheisiltään sekä toimintayksikön henkilöstöltä säännöllisesti kerättävän palautteen perusteella.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta.
Ympärivuorokautisessa hoidossa omavalvontasuunnitelma on ollut käytössä yksityisillä palveluntuottajilla 1.9.2012 alkaen ja Helsingissä seurataan osana yksityisten palveluntuottajien laadunvalvontaa omavalvontasuunnitelmien toteutumista. Helsingissä toimintayksiköt tulevat laatimaan omavalvontasuunnitelmat.
24 § Viranomaisvalvonta
Iäkkäille henkilöille tarkoitettujen palvelujen valvontaan ja toimenpiteisiin valvonnan yhteydessä havaittujen puutteiden korjaamiseksi sovelletaan, mitä sosiaalihuoltolain 55-57 §:ssä, yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 4 luvussa, kansanterveyslain (66/1972) 42-45 §:ssä ja yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 4 ja 5 luvuissa säädetään.
Helsingin sosiaali- ja terveysviraston Sairaala, kuntoutus ja hoivapalveluiden Selvitys, arviointi ja sijoitustoimisto (SAS-toimisto) vastaa vanhusten ja alle 65-vuotiaiden monisairaiden henkilöiden ostopalveluiden viranomaisvalvonnasta. Lisäksi yksikön vastuulla on yksityisen sosiaalipalvelutoiminnan kotipalvelun ja kotipalvelun tukipalveluiden valvonta.
SAS-toimiston arviointitoiminnan johtaja sekä ostopalvelutiimin ostopalvelupäällikkö ja suunnittelija seuraavat ostopalvelutoimijoiden palvelujen laatua tekemällä tiivistä yhteistyötä ostopalvelutoimijoiden kanssa, tekemällä säännöllisiä tarkastuskäyntejä, yhteistyökokouksilla, vuosittaisella sähköisellä laatuseurannalla, käsittelemällä asiakaspalautetta ja seuraamalla palveluntuottajien kaupungille toimittamia lakisääteisiä omavalvontasuunnitelmia. Sopimustuottajien henkilöstölle tarjotaan myös mahdollisuus osallistua osaan kaupungin järjestämästä vanhuspalvelujen koulutuksesta. Vuoden 2013 alussa voimaan astuneessa sopimuksessa edellytetään RAI-järjestelmän käyttöönottoa kaikilta sopimuskumppaneilta. Tämä mahdollistaa jatkossa laadunseurannan entistä systemaattisemmin.
Tarkastuskäyntejä tehdään palveluntuottajien luokse sovitusti ja tarvittaessa ennalta ilmoittamatta sekä ostopalvelutiimin toimesta että yhdessä muiden valvontaviranomaisten (esim. Etelä-Suomen aluehallintovirasto tai muiden kuntien ostopalveluista vastaavat) kanssa.
Asiakkaiden, heidän omaistensa tai muiden tahojen palveluntuottajista tekemiin kanteluihin, muistutuksiin tai valituksiin vastataan mahdollisimman nopeasti kirjallisesti tai suullisesti selvittämällä asia ensin palveluntuottajan kanssa. Palveluntuottajilta edellytetään toiminnan kehittämistä ja tarvittaessa korjaamista saadun palautteen pohjalta.
5 luku: Erinäiset säännökset
25 § Ilmoittaminen iäkkään henkilön palveluntarpeesta
Jos terveydenhuollon ammattihenkilö tai kunnan sosiaalitoimen, alueen pelastustoimen, hätäkeskuksen tai poliisin palveluksessa oleva saa tehtävässään tiedon sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön
22 (23)
vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle. Ilmoitusvelvollisuutta koskevat salassapitosäännökset eivät ole esteenä velvollisuuden täyttämiselle. Tältä osin säännös vastaa nykyisen lastensuojelulain 25 §:ää.
Ilmoittaminen iäkkään henkilön palveluntarpeesta toteutuu Helsingissä lain edellyttämällä tavalla.
Kun iäkäs henkilö on kotiutumassa terveydenhuollon yksiköstä saamastaan akuuttihoidosta, terveydenhuollon toimintayksikön työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa asiasta sosiaalihuollon vastaavalle viranomaiselle, että iäkäs henkilö saa riittävät, turvalliset ja kuntoutumistaan edistävät palvelut kotiutuksen jälkeen. Ilmoitus on tehtävä aina ja hyvissä ajoin ennen kotiutumista. Kun ilmoitus on saapunut sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle, tämän on huolehdittava, että iäkkään henkilön palveluntarpeen selvittäminen käynnistetään viipymättä.
Helsingissä akuuttihoidosta kotiutuvasta ilmoitetaan kotihoitoon, jos hänen arvioidaan tarvitsevan kotihoidon palvelua. Muussa tapauksessa ilmoitus tehdään sosiaali- ja lähityöhön.
26 § Odotusaikojen julkaiseminen
Säännöksen mukaan kunnan on julkaistava ainakin puolivuosittain tiedot, missä ajassa iäkäs henkilö voi saada hakemansa palvelut. Esimerkiksi iäkkäälle henkilölle, joka odottaa pääsyä palveluasumisyksikköön, on tärkeää tietää, kuinka kauan odotus kestää. Hallituksen esityksen mukaan odotusajat tulee julkaista useampaa eri tiedotuskanavaa käyttäen, että tieto saavuttaa mahdollisimman hyvin kaikki ne, jotka sitä tarvitsevat. Säännös koskee vain sosiaalihuollon palveluja, sillä terveydenhuoltoa koskevien odotusaikojen julkaisemisesta säädetään terveydenhuoltolain 55 §:ssä.
Sosiaalipalvelujen odotusajat julkaistaan Helsingissä vastaavalla tavalla kuin terveydenhuollon palvelujen odotusajat. Odotusajat ilmoitetaan keskimääräisinä aikoina.
27 § Suunnittelu ja rahoitus
Jollei lailla toisin säädetä, kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettua lakia (733/1992) sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia (1704/2009).
Voimaantulo on osittain porrastettu eli siirtymäsäännökset:
28 § Voimaantulo
1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2013.
2. Lain 5 ja 6 §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2014 sekä lain 17 ja 23 §:ää 1 päivästä tammikuuta 2015.
3. Kunnan käytettävissä on oltava erityisasiantuntemusta 10 §:ssä mainituilta aloilta viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.
4. Lain 11 §:ssä tarkoitettu vanhusneuvosto on asetettava viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2014.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
23 (23)
Tiedottaminen ja kouluttaminen
Selvityksessä mainittujen toimenpiteiden lisäksi Helsinki varautuu lain voimaan tuloon tiedottamisella ja kouluttamisella.
Kevään 2013 aikana järjestetään kaksi henkilökunnalle ja luottamushenkilöille tarkoitettua samanohjelmaista tilaisuutta, jossa kouluttajana toimii Kuntaliiton lakimies. Koulutuksista kerätään palautetta ja osallistujien kommentteja, joita hyödynnetään syksyn 2013 aikana järjestettävissä, eri ammattiryhmille kohdennetuissa koulutustilaisuuksissa.
Vanhusneuvoston jäsenten ja muiden luottamushenkilöiden koulutus voidaan kytkeä myös esimerkiksi lautakunnan kokoukseen, seminaariin tai johonkin vastaavaan tilaisuuteen.
Lisäksi suunnitelmana on järjestää jokaisella palvelualueella (esimerkiksi palvelukeskuksessa) tiedotustilaisuus, jossa ikääntyneet helsinkiläiset asukkaat/asiakkaat saavat tietoa uudesta laista.

 

Lähettäjä: Helsingin kaupungin palautejärjestelmä [mailto:helsinki.palaute@hel.fi]
Lähetetty: 10. joulukuuta 2013 14:35
Vastaanottaja: arja.karhuvaara@valtuusto.hel.fi
Aihe: Palaute: Vastaus palautteeseenne [2krkh9jcd134cgr8nmq7]

Helsingin kaupunki Esityslista 43/2012 1 (8)
Kaupunginhallitus
Sj/6
3.12.2013
Valtuutettu Arja Karhuvaaran toivomusponsi: esteetön pääsy
kulttuuritapahtumiin ja aistivammaisten osallisuus pyritään
turvaamaan erillisellä suunnitelmalla
HEL 2011-010813 T 00 00 03
Päätösehdotus
Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen
kaupunginvaltuuston 14.12.2011 hyväksymän toivomusponnen (Arja
Karhuvaara) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen
ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Esittelijä
Hyväksyessään 14.12.2011 Helsingin kaupungin kulttuuristrategian
vuosiksi 2012 – 2017 kaupunginvaltuusto hyväksyi seuraavan
toivomusponnen:
“Kaupunginvaltuusto edellyttää, että esteetön pääsy
kulttuuritapahtumiin ja aistivammaisten mahdollisuus päästä osalliseksi
pyritään turvaamaan erillisellä suunnitelmalla yhteistyössä
helsinkiläisten vammaisjärjestöjen kanssa.”
Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen
ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä
toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä.
Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Asiassa on saatu kulttuuri- ja kirjastolautakunnan (12.6.2012) ja
sosiaalilautakunnan (21.8.2012) lausunnot.
Esittelijä toteaa, että kunnalla ja valtiolla on laaja yhteinen vastuu
palvelujen tuottamisesta. Kulttuuritarjonnan suunnittelussa toteutetaan
saavutettavuuden periaatteita edistämällä kaikkien kaupunkilaisten
mahdollisuutta osallistua ja käyttää kulttuuripalveluita mahdollisimman
helposti ja esteettömästi. Saavutettavuuden turvaamiseen kuuluu
sellaisten esteiden poistaminen, jotka liittyvät aisteihin, tiedotukseen,
ymmärtämiseen, asenteisiin, fyysisiin tai taloudellisiin tekijöihin sekä
päätöksentekoon.
Helsingin kaupunki edistää eri hallintokuntien yhteisin toimin monin
tavoin vammaisten kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua
kulttuuritapahtumiin sekä tuottaa itse taidetta ja kulttuuria.
Kaupungin virastojen yhteinen Vammaispoliittinen selonteon (2010)
valmistumista edelsi puolen vuoden mittainen selvitystyö, jossa eri
virastojen nykytilanne esteettömyyden ja vammaispalvelujen osalta
kartoitettiin saavutuksineen ja puutteineen. Yhdessä vammaisia
henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa selvitettiin, mitkä ovat
Helsingin vammaispolitiikan keskeiset tavoitteet ja toiminnan
painopisteet. Samalla myös kartoitettiin muun muassa
kulttuurikeskuksen yleisötilojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen
yleisesti liittyvät palvelut ja kehittämistavoitteet.
Selonteossa edellytetään, että vammaisilla henkilöillä on oltava
mahdollisuus osallistua julkisiin taide- ja kulttuuritapahtumiin
yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi on tuettava vammaisten
ihmisten mahdollisuuksia toimia kulttuurin tekijöinä, esimerkiksi
kuvataiteilijoina, näyttelijöinä, kirjailijoina tai muusikkoina.
Käytännön toiminnassa kaupungin kulttuurivirastot seuraavat
kaupungin linjauksia esteettömyyden toteuttamiseksi kulttuuritiloissa ja
-tapahtumissa. Tässä työssä julkisen hallinnon, vammaisjärjestöjen ja
kolmannen sektorin yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan vastata
erityisryhmien tarpeisiin saavutettavuuden ja esteettömyyden
toteuttamisessa. Kulttuurivirastojen ja kirjaston toiminnassa otetaan
huomioon vammaispoliittisessa selonteossa esitetyt
kehittämistavoitteet.
Sosiaalilautakunta toteaa lisäksi, että vammaispolitiikan keskeisenä
tavoitteena on kaikkien kansalaisten tasa-arvoinen mahdollisuus elää,
osallistua ja toimia yhdessä muiden kanssa siellä, missä muutkin
samanikäiset ihmiset toimivat. Helsingin kaupungin hyväksymät
vammaispolitiikan periaatteet ovat esteettömyyden, saavutettavuuden,
yhdenvertaisuuden ja osallisuuden turvaaminen kaikille kuntalaisille.
Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että kaikki eri
hallintokunnat ottavat vastuun tavoitteiden toteutumisesta omassa
toiminnassaan ja että kukin hallintokunta sisällyttää myös
vammaispoliittiset linjaukset omiin strategioihinsa ja
toteuttamissuunnitelmiinsa.
Helsingin kaupungin kulttuuristrategiassa vuodelta 2011 on linjattu, että
vammaisten kaupunkilaisten kulttuuritoimintaan osallistumista tuetaan
osana kehittämistyötä. Sosiaalilautakunta korostaa, että
kulttuuritoiminnan kehittämistyössä eri erityisryhmät kuten aisti- ja
liikuntavammaiset tai kehitysvammaiset henkilöt tulee ottaa huomioon
paitsi palvelujen käyttäjänä myös toiminnan suunnittelijoina ja
tuottajina.
Sosiaalilautakunta ymmärtää esteettömyyden laaja-alaisesti.
Esteettömyydellä ei tarkoiteta pelkästään fyysistä esteettömyyttä vaan
sitä, että esimerkiksi näkövammainen ja kuulovammainen muun
muassa pistekirjoituksen ja induktiosilmukan avulla voi osallistua
kulttuuritoimintaan. Laaja-alaisella esteettömyydellä tarkoitetaan myös
sitä, että tieto ja tuntemus vammaisista kasvavat. Asenne, sosiaalinen
esteettömyys ja vammaisten henkilöiden voimavarat tulisi ottaa
huomioon kaikessa suunnittelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa.
Hyvinä esimerkkeinä esteettömästä kulttuuritarjonnasta voidaan
mainita näkövammaisille suunnatut Ateneumin taidenäyttelyt tai
kuulovammaisten taiteilijoiden rap-konsertit. Fyysisen esteettömyyden
edistämisessä kaupunginhallituksen perustama Esteetön Helsinki –
projekti (myöhemmin Helsinki kaikille -projekti) on tehnyt merkittävää
työtä fyysisten esteiden poistamiseksi taidelaitoksista. Näistä voidaan
mainita muun muassa kuulovammaisten induktiosilmukat,
näkövammaisten opasteet, hissit ja luiskat. Esteettömyystyö on siirtynyt
vuoden 2012 alusta kaupungin normaaliksi toiminnaksi, jonka tueksi
kaupunginhallitus perusti eri hallintokunnista sekä vammais- ja
vanhusneuvostosta muodostetun neuvottelukunnan.
Vammaispoliittisessa selvityksessä todetaan, että kestävä
vammaispolitiikan toteuttaminen Helsingissä edellyttää tiivistä
yhteistyötä eri hallintokuntien kesken sekä jatkuvaa keskustelua
painopisteistä ja tarkoituksenmukaisista toteuttamistavoista.
Vammaispoliittisten tavoitteiden seuranta vaatii jokaisessa
hallintokunnassa aktiivisia toimia, jotka sisältyvät kaupungin
tavanomaiseen toiminta- ja taloussuunnitteluun. Päätösten
vammaispoliittiset vaikutukset tulee arvioida etukäteen kaikessa
päätöksenteossa. Eri hallintokunnissa olisi syytä luoda omat
päätöksentekoa koskevat vammaispoliittiset painopisteet ja lähiajan
toteutustavoitteet. Samalla pitäisi kartoittaa toimialueen toiminta,
esteettömyys sekä palvelujen saavutettavuus ja niissä esiintyvät
ongelmakohdat vammaisten kuntalaisten kannalta. Kartoituksen
perusteella hallintokunnat kykenevät laatimaan itselleen säännöllisesti
päivitettävän kirjallisen vammaispoliittisen toteuttamissuunnitelman.
Sosiaalivirasto on edistänyt vammaisten kuntalaisten
osallistumismahdollisuuksia kulttuurielämään. Kehitysvammaisten
palveluissa on tehty yhteistyötä useiden taidealan toimijoiden kanssa.
Sosiaalivirasto toteutti kulttuuriasiainkeskuksen, järjestöjen ja palvelun
tuottajien kanssa vuosina 2009 ja 2010 mittavat, suurelle yleisölle
kohdennetut taidetapahtumat Esplanadin puistossa ja Savoyteatterissa.
Vuonna 2011 sosiaalivirastolla oli sopimus Kansallisteatterin
Kiertuenäyttämön kanssa. Kiertuenäyttämö vei osallistavia
teatteriesityksiä vammaistyön toimintayksiköihin.
Taidepainotteisella toiminnalla on tärkeä sija sekä sosiaaliviraston
omissa että ostopalvelukumppaneiden palveluissa. Omissa palveluissa
on toteutettu esimerkiksi Tyynelän toimintakeskuksen muotiprojekti
Malmi-talolle, Pasilan toimintayksikön teatteriprojektit
kaupunginteatterin Pasilan Studiossa ja Seinäjoen
harrastajateatterikesässä. Edelleen Pasilan toimintakeskuksessa on
toteutettu yhteisötaiteellinen kiertävä valokuvaprojekti.
Ostopalvelukumppaneilla on menossa useita kehitysvammaisten
henkilöiden taidehankkeita. Lisäksi sosiaalivirasto avustaa
taloudellisesti järjestöjen taidepainotteisia hankkeita.
Yksittäisen vaikeavammaisen tai kehitysvammaisen kuntalaisen
osallistumismahdollisuuksia sosiaalivirasto tukee tarvittaessa
vammaispalvelulain, kehitysvammalain tai sosiaalihuoltolain mukaisilla
palveluilla ja tukitoimenpiteillä.
Esittelijä katsoo, että vammaisten kaupunkilaisten osallistuminen
tasavertaisina toimijoina kulttuuritoimintaan on osa jatkuvaa
kehittämistyötä. Kehitystyötä ohjaavat jo nyt muutaman vuoden sisällä
tehdyt selvitykset: Vammaispoliittinen selonteko (2010) ja Helsingin
kaupungin kulttuuristrategia (2011).
Edellä esitetyn perusteella erillistä suunnitelmaa, jolla turvattaisiin eri
tavoin vammaisten henkilöiden osallisuus ja esteetön pääsy
kulttuuritapahtumiin ei tarvita, koska eri hallintokunnilla on rakenteet
vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseksi, jota muun
muassa kulttuuristrategian puitteissa jatkuvasti kehitetään.
Vammaisasiamiehellä on yhtenevä näkemys sosiaalilautakunnan
kanssa erillisen suunnitelman tarpeettomuudesta.
Helsingin kaupungilla on käytössä myös uusi verkkopalvelu, josta voi
tarkistaa, miten eri rakennuksiin päästään esteettömästi. Helsingin
kaupunki sai Smart Cities palkinnon
tästä palvelusovelluksesta Barcelonassa marraskuun alussa.

3.12.2012
Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro
PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637
00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17 Faksi Alv.nro
hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566
Sosiaalilautakunta päätti antaa asiasta kaupunginhallitukselle
seuraavan sisältöisen lausunnon:
Sosiaalilautakunta pitää erittäin tärkeänä, että kaikilla kuntalaisilla on
yhdenvertainen mahdollisuus osallistua kulttuuritoimintaan.
Sosiaalilautakunta toteaa, että vammaispolitiikan keskeisenä
tavoitteena on kaikkien kansalaisten tasa-arvoinen mahdollisuus elää,
osallistua ja toimia yhdessä muiden kanssa siellä, missä muutkin
samanikäiset ihmiset toimivat. Helsingin kaupungin hyväksymät
vammaispolitiikan periaatteet ovat esteettömyyden, saavutettavuuden,
yhdenvertaisuuden ja osallisuuden turvaaminen kaikille kuntalaisille.
Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että kaikki eri
hallintokunnat ottavat vastuun tavoitteiden toteutumisesta omassa
toiminnassaan ja että kukin hallintokunta sisällyttää myös
vammaispoliittiset linjaukset omiin strategioihinsa ja
toteuttamissuunnitelmiinsa.
Helsingin kaupungin kulttuuristrategiassa vuodelta 2011 on linjattu, että
vammaisten kaupunkilaisten kulttuuritoimintaan osallistumista tuetaan
osana kehittämistyötä. Sosiaalilautakunta korostaa, että
kulttuuritoiminnan kehittämistyössä eri erityisryhmät kuten aisti- ja
liikuntavammaiset tai kehitysvammaiset henkilöt tulee ottaa huomioon
paitsi palvelujen käyttäjänä myös toiminnan suunnittelijoina ja
tuottajina.
Helsingin kaupungin Vammaispoliittinen selvitys valmistui keväällä
2010 usean eri hallintokunnan välisenä yhteistyönä. Tällöin kartoitettiin
kaupungin hallintokuntien ja virastojen vammaispoliittisia tavoitteita ja
toiminnan painopisteitä sekä tilojen ja toimintojen esteettömyyttä.
Sosiaalilautakunta ymmärtää esteettömyyden laaja-alaisesti.
Esteettömyydellä ei tarkoiteta pelkästään fyysistä esteettömyyttä vaan
sitä, että esimerkiksi näkövammainen ja kuulovammainen muun
muassa pistekirjoituksen ja induktiosilmukan avulla voi osallistua
kulttuuritoimintaan. Laaja-alaisella esteettömyydellä tarkoitetaan myös
sitä, että tieto ja tuntemus vammaisista kasvavat. Asenne, sosiaalinen
esteettömyys ja vammaisten henkilöiden voimavarat tulisi ottaa
huomioon kaikessa suunnittelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa.
Hyvinä esimerkkeinä esteettömästä kulttuuritarjonnasta voidaan
mainita näkövammaisille suunnatut Ateneumin taidenäyttelyt tai
kuulovammaisten taiteilijoiden rap-konsertit. Fyysisen esteettömyyden
edistämisessä kaupunginhallituksen perustama Esteetön Helsinki –
projekti (myöhemmin Helsinki kaikille -projekti) on tehnyt merkittävää
työtä fyysisten esteiden poistamiseksi taidelaitoksista. Näistä voidaan
mainita muun muassa kuulovammaisten induktiosilmukat,
Helsingin kaupunki Esityslista 43/2012 6 (8)
Kaupunginhallitus
Sj/6
3.12.2012
Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro
PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637
00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17 Faksi Alv.nro
hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566
näkövammaisten opasteet, hissit ja luiskat. Esteettömyystyö on siirtynyt
vuoden 2012 alusta kaupungin normaaliksi toiminnaksi, jonka tueksi
kaupunginhallitus perusti eri hallintokunnista sekä vammais- ja
vanhusneuvostosta muodostetun neuvottelukunnan.
Vammaispoliittisessa selvityksessä todetaan, että kestävä
vammaispolitiikan toteuttaminen Helsingissä edellyttää tiivistä
yhteistyötä eri hallintokuntien kesken sekä jatkuvaa keskustelua
painopisteistä ja tarkoituksenmukaisista toteuttamistavoista.
Vammaispoliittisten tavoitteiden seuranta vaatii jokaisessa
hallintokunnassa aktiivisia toimia, jotka sisältyvät kaupungin
tavanomaiseen toiminta- ja taloussuunnitteluun. Päätösten
vammaispoliittiset vaikutukset tulee arvioida etukäteen kaikessa
päätöksenteossa. Eri hallintokunnissa olisi syytä luoda omat
päätöksentekoa koskevat vammaispoliittiset painopisteet ja lähiajan
toteutustavoitteet. Samalla pitäisi kartoittaa toimialueen toiminta,
esteettömyys sekä palvelujen saavutettavuus ja niissä esiintyvät
ongelmakohdat vammaisten kuntalaisten kannalta. Kartoituksen
perusteella hallintokunnat kykenevät laatimaan itselleen säännöllisesti
päivitettävän kirjallisen vammaispoliittisen toteuttamissuunnitelman.
Sosiaalivirasto on edistänyt vammaisten kuntalaisten
osallistumismahdollisuuksia kulttuurielämään. Kehitysvammaisten
palveluissa on tehty yhteistyötä useiden taidealan toimijoiden kanssa.
Sosiaalivirasto toteutti kulttuuriasiainkeskuksen, järjestöjen ja palvelun
tuottajien kanssa vuosina 2009 ja 2010 mittavat, suurelle yleisölle
kohdennetut taidetapahtumat Esplanadin puistossa ja Savoyteatterissa.
Vuonna 2011 sosiaalivirastolla oli sopimus Kansallisteatterin
Kiertuenäyttämön kanssa. Kiertuenäyttämö vei osallistavia
teatteriesityksiä vammaistyön toimintayksiköihin.
Taidepainotteisella toiminnalla on tärkeä sija sekä sosiaaliviraston
omissa että ostopalvelukumppaneiden palveluissa. Omissa palveluissa
on toteutettu esimerkiksi Tyynelän toimintakeskuksen muotiprojekti
Malmi-talolle, Pasilan toimintayksikön teatteriprojektit
kaupunginteatterin Pasilan Studiossa ja Seinäjoen
harrastajateatterikesässä. Edelleen Pasilan toimintakeskuksessa on
toteutettu yhteisötaiteellinen kiertävä valokuvaprojekti.
Ostopalvelukumppaneilla on menossa useita kehitysvammaisten
henkilöiden taidehankkeita. Lisäksi sosiaalivirasto avustaa
taloudellisesti järjestöjen taidepainotteisia hankkeita.
Yksittäisen vaikeavammaisen tai kehitysvammaisen kuntalaisen
osallistumismahdollisuuksia sosiaalivirasto tukee tarvittaessa
Helsingin kaupunki Esityslista 43/2012 7 (8)
Kaupunginhallitus
Sj/6
3.12.2012
Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro
PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637
00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17 Faksi Alv.nro
hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566
vammaispalvelulain, kehitysvammalain tai sosiaalihuoltolain mukaisilla
palveluilla ja tukitoimenpiteillä.
Edellä esitetyn perusteella erillistä suunnitelmaa, jolla turvattaisiin eri
tavoin vammaisten henkilöiden osallisuus ja esteetön pääsy
kulttuuritapahtumiin ei tarvita, koska eri hallintokunnilla on rakenteet
vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseksi, jota muun
muassa kulttuuristrategian puitteissa jatkuvasti kehitetään.
Vammaisasiamiehellä on yhtenevä näkemys sosiaalilautakunnan
kanssa erillisen suunnitelman tarpeettomuudesta.
Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päätti antaa asiasta seuraavan
lausunnon:
Kulttuuri- ja kirjaslautakunta näkee kulttuuritoiminnan saavutettavuuden
ensisijaisen tärkeänä. Kunnalla ja valtiolla on laaja yhteinen vastuu
palvelujen tuottamisesta. Kulttuuritarjonnan suunnittelussa toteutetaan
saavutettavuuden periaatteita edistämällä kaikkien kaupunkilaisten
mahdollisuutta osallistua ja käyttää kulttuuripalveluita mahdollisimman
helposti ja esteettömästi. Saavutettavuuden turvaamiseen kuuluu
sellaisten esteiden poistaminen, jotka liittyvät aisteihin, tiedotukseen,
ymmärtämiseen, asenteisiin, fyysisiin tai taloudellisiin tekijöihin sekä
päätöksentekoon.
Helsingin kaupunki edistää eri hallintokuntien yhteisin toimin monin
tavoin vammaisten kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua
kulttuuritapahtumiin sekä tuottaa itse taidetta ja kulttuuria.
Helsingin kaupunginhallituksen aloitteesta valmistui puolitoista vuotta
sitten kaupungin virastojen yhteinen Vammaispoliittinen selonteko
(2010). Selonteon valmistumista edelsi puolen vuoden mittainen
selvitystyö, jossa eri virastojen nykytilanne esteettömyyden ja
vammaispalvelujen osalta kartoitettiin saavutuksineen ja puutteineen.
Yhdessä vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa
selvitettiin, mitkä ovat Helsingin vammaispolitiikan keskeiset tavoitteet
ja toiminnan painopisteet. Samalla myös kartoitettiin muun muassa
kulttuurikeskuksen yleisötilojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen
yleisesti liittyvät palvelut ja kehittämistavoitteet.
Selonteossa edellytetään, että vammaisilla henkilöillä on oltava
mahdollisuus osallistua julkisiin taide- ja kulttuuritapahtumiin
yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi on tuettava vammaisten
ihmisten mahdollisuuksia toimia kulttuurin tekijöinä, esimerkiksi
kuvataiteilijoina, näyttelijöinä, kirjailijoina tai muusikkoina.
Käytännön toiminnassa kaupungin kulttuurivirastot seuraavat
kaupungin linjauksia esteettömyyden toteuttamiseksi kulttuuritiloissa ja
-tapahtumissa. Tässä työssä julkisen hallinnon, vammaisjärjestöjen ja
kolmannen sektorin yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan vastata
erityisryhmien tarpeisiin saavutettavuuden ja esteettömyyden
toteuttamisessa. Kulttuurivirastojen ja kirjaston toiminnassa otetaan
huomioon vammaispoliittisessa selonteossa esitetyt
kehittämistavoitteet.
Kulttuuri- ja kirjastolautakunta näkee, että vammaisten kaupunkilaisten
osallistuminen tasavertaisina toimijoina kulttuuritoimintaan on osa
jatkuvaa kehittämistyötä. Kehitystyötä ohjaavat jo nyt muutaman
vuoden sisällä tehdyt selvitykset: Vammaispoliittinen selonteko (2010)
ja Helsingin kaupungin kulttuuristrategia (2011). Näin ollen uuden
selvityksen ja suunnitelman tekoon ei nähdä tällä hetkellä tarvetta.

Uusien nkielikylpypäiväkotien usien perustamisesta alueille, jossa niille on tarvetta.

Hei,
Pahoittelen että vastaukseni kysymykseesi on viipynyt. Sain lisätietoa varhaiskasvatusvirastosta.

Helsingin varhaiskasvatusvirastossa kielikylpytoimintaa järjestetään 10 päiväkodissa eri puolilla kaupunkia (mm. Lauttasaari, Kamppi, Meilahti, Kallio, Herttoniemi, Itäkeskus, Pukinmäki). Yhteensä näissä on noin 300 lasta. Perusopetuksen kielikylpyluokkia on yhdeksässä koulussa. Ks. oheinen karttaliite.

Opetuskielenä eli kylpykielenä on ruotsi. Tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys ja vankka  kielitaito kylpykielessä. Helsingin suomenkielisissä päiväkodeissa kielikylpy on ensisijaisesti tarkoitettu suomenkielisille lapsille.
Kielikylpytoiminannassa halutaan varmistaa myös lapsen opinpolku päiväkodista kouluun. Tästä syystä virasto ei ole voinut lisätä kielikylpypaikkoja päivähoidossa ilman, että myös koulun kielikylpyluokissa varmistetaan vastaava määrä aloituspaikkoja.

Kielikylvyn kysyntä ylittää tarjonnan tietyillä alueilla, mutta joillain alueilla ryhmissä taas on hyvinkin tilaa. Alueellisen tasa-arvon kannalta varhaiskasvatusvirasto kuitenkin pitää tarkoituksenmukaisena ylläpitää ja kehittää kielikylpypäiväkotien verkostoa koko kaupungin laajuisena. Mikäli kielikylpypaikkoja jatkossa lisätään, tavoitteena on saada kielikylpytoimintaa erityisesti niille alueille, joilla sitä ei tällä hetkellä ole. Kielikylpypaikkojen lisäämisessä tarkastellaan myös yleistä päivähoitopaikkatilannetta ja palveluverkkoa alueittain.

Tärkeimpänä tavoitteena tällä hetkellä on varmistaa, että päiväkodissa aloittavat ikäluokat ovat sen suuruisia, että kielikylvyn toteutuminen myös perusopetuksessa pystytään turvaamaan ja että kaikki lapset mahtuvat koulussa aloittaviin kielikylpyluokkiin. Kielikylvyn järjestämispaikkoja arvioidaan vuosittain yhteistyössä opetustoimen kanssa.

Muunkielistä päivähoitoa Helsingissä järjestävät yksityiset päiväkodit. Toimintaa järjestetään englannin, venäjän, ranskan, saksan, espanjan ja arabian kielellä. Varhaiskasvatusvirasto pyrkii turvaamaa kaikkien halukkaiden pääsyn kielipäiväkoteihin maksamalla yksityisen hoidon tukea ja Helsinki-lisää.


Ystävällisin terveisin,
*************************
Annikki Thodén
vs. kaupunginsihteeri
Helsingin kaupunki, hallintokeskus
Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan rooteli

tel: +358 9 310 36048
gsm +358 50 387 5777
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1, 00099 Helsingin kaupunki
annikki.thoden@hel.fi


Antamanne palaute

Valtuustokysymys, Arja Karhuvaara

Valtuustokysymys 24.11. 2013 liitetiedostona.

Palautteen lähettäjä: Arja Karhuvaara, arja.karhuvaara@valtuusto.hel.fi
Lähetetty: 29.11.2013 12:21
Julkaisulupa: Ei

Vastaus antamaanne palautteeseen

Vastaus valtuutettu Arja Karhuvaaran valtuustokysymykseen

·vastaus on toimitetaan palautejärjestelmään ja tiedoksi osastopäällikkö Hannu Juvoselle

Keuhkoahtaumatauti (COPD) on yleisin tupakointiin liittyvä krooninen sairaus, mutta sen etenemistä voidaan kuitenkin hidastaa. Siksi taudin mahdollisimman varhainen toteaminen on tärkeää. Nykyisin arvioidaan, että jopa puolet tupakoitsijoista voi saada taudin jossain vaiheessa elämäänsä. Riski sairastua kasvaa huomattavasti 15. vuoden tupakoinnin jälkeen. Tupakoinnin lopettaminen on potilaan terveyden kannalta tärkeää, koska se useimmissa tapauksissa pysäyttää tai hidastaa taudin etenemisen. Myös aktiivinen, kohtuullisesti kuormittava liikunta auttaa keuhkoahtaumasta kärsivää. Keuhkoahtaumatauti on Suomessa sekä kansanterveydellisesti että taloudellisesti merkittävä sairaus. Diagnosoituja potilaita on n. 200 000, minkä lisäksi keuhkoahtauman esiastetta sairastaa 200 000 potilasta. Keuhkoahtaumatauti on maailman neljänneksi yleisin kuolemaan johtava sairaus. (Lähde Hengitysliitto)

Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto toteuttaa keuhkoahtaumatautipotilaiden hoitopolussa Käypä Hoito suositusta, joka on tarkoitettu sekä perusterveydenhuoltoon että erikoissairaanhoitoon. Sillä pyritään parantamaan keuhkoahtaumataudin diagnostiikkaa ja luomaan yhtenäinen käytäntö hoidolle ja seurannalle.

Erityisen tärkeää terveysasemien toiminnassa on taudin varhainen toteaminen ja elintapamuutoksiin kannustaminen. Astma ja COPD potilaiden hoitopolku on kuvattu terveysasemilla käytössä olevassa monisairaan potilaan hoitomallissa. Helsingin terveysasemilla ja tupakkaklinikalla järjestetään tupakasta vieroituskursseja, annetaan henkilökohtaista neuvontaa ja tukea tupakoinnin lopettamiseen sekä esitteitä ja tietoa esimerkiksi kansanterveysjärjestöjen tupakoinninvastustamistyöstä. Tupakkaklinikalta annetaan myös harkinnan mukaan nikotiinin korvaushoidon aloituspakkauksia. Terveysasemilla järjestetään runsaasti erilaista elintapamuutoksiin tukevaa ryhmätoimintaa josta mainintana mm. hengityselinsairauksien ryhmätoiminta. Lisäksi potilas voidaan ohjata fysioterapian ryhmätoimintoihin ja käytettävissä on tarvittaessa myös esim. ravitsemusterapeutin palvelut.

Sosiaali- ja terveysviraston fysioterapia toimii COPD -potilaiden hoitoketjussa yhteistyössä HUS:n kanssa. HUS järjestää ryhmätoimintaa ja ohjaa potilaat tarvittaessa jatkofysioterapiaan (yleensä ryhmään) perusterveydenhuoltoon. Viraston fysioterapiassa potilaan on mahdollisuus saada ohjeita ja neuvoja sekä tarvittaessa terapiaa, yleensä ryhmässä. Tärkein kuntoutus on neuvonta ja kotiohjeet eli kannustus tupakoinnin lopettamiseen sekä liikuntaharjoittelu. Itsenäinen ja/tai ohjattu, myöhäisvaiheessa tehostettu arkiliikkuminen muodostavat perustan COPD -potilaan kuntoutukselle. Keuhkoahtaumapotilaan kuntoutukseen kuuluvat fyysisen kunnon eli lihasvoiman ja -kestävyyden parantaminen tai säilyttäminen. Potilasohjaus, perheenjäsenten neuvonta ja potilaan psykososiaalinen tukeminen ovat myös oleellinen osa kuntoutusta.

Terveysasemat osallistuvat myös vuosittaisiin keuhkoahtauma- teemapäiviin, joiden avulla pyritään lisäämään tietoisuutta keuhkoahtaumataudista. Teemapäivien aikana helsinkiläiset voivat käydä kartoittamassa riskinsä sairastua tautiin ilman ajanvarausta. Lisäksi teemapäivillä jaetaan tietoa taudista ja sen ennaltaehkäisystä. Lisäksi terveysasemilla on mahdollista tehdä taudin riskikartoitus ja mikrosprirometriatutkimus. Mikäli kartoituksen perusteella on aihetta, potilas ohjataan lisätutkimuksiin. Teemapäivien ja muunkin toiminnan osalta sosiaali- ja terveysvirasto tekee tiivistä yhteistyötä kansanterveysjärjestöjen ja kolmannen sektorin kanssa.

Raija Puustinen

terveysasemien johtajalääkäri

Ystävällisin terveisin

Raija Puustinen

vs. terveysasemien johtajalääkäri

HELSINGIN KAUPUNKI/SOSIAALI- JA TERVEYSVIRASTO

Terveys- ja päihdepalvelut

Terveysasemat ja sisätautien poliklinikka

PL 6450 (käyntiosoite Toinen linja 4 C, 3. krs)

00099 Helsingin kaupunki

Puh. 310 42700

Fax. 310 50237

raija.puustinen@hel.fi


Antamanne palaute

Keuhkoahtaumapotilaiden hoitopolku?

Kaupunginvaltuutettu Karhuvaaran kysymys keuhkoahtaumatautipotilaiden hoitopolusta.

Palautteen lähettäjä: Arja Karhuvaara, arja.karhuvaara@valtuusto.hel.fi
Lähetetty: 18.3.2014 15:35
Julkaisulupa: Ei

Vastaus kaup. valtuutettu Arja Karhuvaaran kysymykseen:
Miten Hgin terveysvirasto huolehtii sisätautipotilaiden
-              sairaalajakson jälkeisestä kuntoutuksesta
-              tautien sekundaaripreventiosta
-              kuntoutumisen seurannasta ja eri ammattiryhmien kuntouttavan työn koordinoinnista
 1)             Sairaalajakson jälkeinen kuntoutus
Kaupunginsairaalan ja kuntoutuksen osaamiskesk
Tuula Tikkanen
Dosentti
Vastaus kaup. valtuutettu Arja Karhuvaaran kysymykseen:
Miten Hgin terveysvirasto huolehtii sisätautipotilaiden
-              sairaalajakson jälkeisestä kuntoutuksesta
-              tautien sekundaaripreventiosta
-              kuntoutumisen seurannasta ja eri ammattiryhmien kuntouttavan työn koordinoinnista


1)             Sairaalajakson jälkeinen kuntoutus
Kaupunginsairaalan ja kuntoutuksen osaamiskeskuksen vuodeosastolla tehdään potilaille hoitojakson aikana terapiasuunnitelmien lisäksi liikkumissuunnitelma. Suunnitelmaa muokataan kotiutumisvaiheessa kotiharjoitteluun sopivaksi. Tarvittaessa fysioterapia ja /tai toimintaterapia jatkuvat kotikäynteinä tai fysioterapiayksikössä yksilöllisesti tai ryhmässä.
Kotihoidon asiakkailla toipilasvaiheen jälkeen kotihoidon työntekijä suunnittelee yhdessä asiakkaan kanssa liikkumissuunnitelmasta liikkumissopimuksen, jossa huomioidaan asiakkaan toivoma arkiliikkumisen parantuminen ja ylläpysyminen.
2)             Tautien sekundaaripreventio
Sekundaariprevention keinot – lääkitys ja elintapahoito - linjataan sairaalassa. Kotihoidon lääkäri tai terveysaseman lääkäri yhdessä sairaanhoitajien kanssa valvovat toteutumista ja muokkaavat toipumisen edistyessä hoitokeinoja. Tarvittaessa kotiin lisätään palveluja esim.  kotihoidon käyntejä lisätään ja  ravitsemuksesta huolehditaan. Kuntouttava työote on keskeinen. Kotiin viedään tarvittaessa fysio- ja toimintaterapiaa sekä apuvälinearviota. Lääkityksen ongelmissa sisätautipoliklinikan erikoislääkäreiltä kysytään neuvoja, ja hoitava lääkäri ohjaa  tarvittaessa pkl:lle konsultaatiokäynnille.
Sisätautipkl:n sydänkuntoutusohjaajat tekevät merkittävää työtä monisairaiden sydänpotilaiden sairaalajakson jälkeisessä kuntoutumisessa. He tapaavat potilaita sairaaloissa, päivystys- ja sisätautien pkl:lla. Sydänkuntoutusohjaajat valvovat suunnitellun sekundaariprevention toteutumisen sairaalajakson jälkeen ja tukevat nimenomaan niitä potilaita, jotka eivät ole kotihoidon piirissä. Jokaisen potilaan kohdalla liikunnan ohjaaminen kuuluu elintapaohjaukseen ja tarvittaessa fysioterapeutin yksilöohjauksessa. Sydänkuntoutusohjaajat järjestävät monenlaista ryhmätoimintaa sydänsairaille ja fysioterapeutti on näissä usein mukana.
3)             Kuntoutumisen seuranta ja eri ammattiryhmien kuntouttavan työn koordinointi
Sosiaali- ja terveysvirastossa käytetään yhteisiä mittareita (mm. FIM, RAI), joita voidaan hyödyntää myös kuntoutumisen seurannassa. Vuodeosastoilla ja avohoidossa käytetään yhteisiä helppokäyttöisiä fyysistä toimintakykyä kuvaavia mittareita, kuten osia TOIMIVAsta, Bergin tasapainotesti jne. Kotihoidon henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti yhdessä terapeuttien kanssa mm. arkiliikkumisen ja hyvä ravitsemuksen huomioimiseen asiakaskontakteissa.
Parantaaksemme toimintaamme kehitämme uusia toimintamalleja. Eteläisellä  palvelualueella on alkanut tehostetun kotikuntoutuksen pilotti, jossa korostuu moniammatillinen arviointi ja kuntoutus. Uusi hanke on myös sydänpotilaan liikuntapolkuhanke, jonka avulla pyritään sujuvoittamaan saumatonta ohjausta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä.


Tuula Tikkanen
Dosentti
Sisätautien ja yleislääketieteen erik. lääkäri
Apulaisylilääkäri
Laakson sisätautien pkl


Tuula Tikkanen
Dosentti
Sisätautien ja yleislääketieteen erik. lääkäri
Apulaisylilääkäri
Laakson sisätautien pkl


Vastauksen välitti:
Ari Kallinen
Palveluneuvoja
Virka-info

Antamanne palaute

Sisätautipotilaiden kuntoutuksesta

Valtuutettu Karhuvaaran kysymys sisätautipotilaiden kuntoutuksen järjestämisestä.

Vastaus antamaanne palautteeseen

Nuorisoasiainkeskuksella on kaksi keskeistä rahoituslähdettä kansainväliseen toimintaan. Ensimmäinen on henkilövaihdonkeskus CIMO, josta haetaan erityisesti nuorten matkaryhmiin ja kansainväliseen toimintaan avustusta Erasmus + Youth in Action-ohjelmasta. CIMOn perustehtävänä on edistää suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä koulutuksen, työelämän ja kulttuurin alueilla sekä nuorison keskuudessa. Se toteuttaa vaihto-, harjoittelu- ja apurahaohjelmia ja vastaa Euroopan unionin koulutus- ja nuoriso-ohjelmien kansallisesta toimeenpanosta. Toinen rahoituslähde on EU:n ohjelmat, erityisesti Euroopan sosiaalirahasto ESR. Edellisellä kaudella 2009–2013 nuorisoasiainkeskus sai yli miljoona euroa Myötätuulessa – nuorten digitaaliset oppimisympäristöt -hankkeelle. Hankekaudelle 2014–2020 nuorisoasiankeskus hakee rahoitusta Oman näköinen koti -hankkeelle nuorten asunnottomuuden vähentämiseen sekä nuorten osallisuuteen ja vaikuttamiseen omaan elämäntilanteeseen ja kaupunkiympäristöön.

Kulttuurikeskus ei ole tällä hetkellä mukana missään kansainvälisessä tai pohjoismaisessa rahoitushaussa. Annantalon taidekeskus on mukana Pohjoismaisessa arkkitehtuurikasvatuksen verkostossa, jonka rahoitus on saatu Kulturkontakt Nordilta (Nordisk-Baltiska mobilitetsprogrammet) vuosille 2012–2014. Rahoituksen on hakenut Bergenin kaupunki, joka jakaa rahat edelleen partnereille. Tänä kesänä päättyy myös Annantalon toinen 5-vuotisen (2009–2014) kansainvälisen rahoituksen saanut hanke Small Size, Big Citizens. Tämä EU:n kulttuuriohjelmasta rahoitettu hanke tuo esittävää taidetta pienille lapsille eri Euroopan maista.

Liikuntatoimella ei ole tällä hetkellä pohjoismaista tai kansainvälistä rahoitusta liikuntatoimen toimintoihin. Sopivia EU-hankkeita seurataan ja rahoitusta haetaan mahdollisuuksien mukaan.

Maria Nyfors
kaupunginsihteeri

Kaupunginkanslia
PL 1
Pohjoisesplanadi 11-13
00099 Helsingin kaupunki

09 310 36683 / 040 8298 720
maria.nyfors@hel.fi

Antamanne palaute

Kaupungin hakemat apurahat?

Kaupunginvaltuutettu Karhuvaaran valtuustokysymys, mitä pohjoismaista tai kansainvälistä rahoitusta kaupunki hakee esim. liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimen toimintoihin.

Palautteen lähettäjä: Arja Karhuvaara, arja@karhuvaara.fi
Lähetetty: 31.1.2014 11:42
Julkaisulupa: Ei


 

Palautteen lähettäjä: Arja Karhuvaara, arja@karhuvaara.fi Lähetetty: 31.1.2014 11:45 Julkaisulupa: Ei


Hesperian esplanadin puuston uusiminen ja saneeraus on ollut vireillä jo pitkään. saneerauksen tekemiseen ei tällä hetkellä ole taloudellisia edellytyksiä eikä hanke sisälly vv. 2014 - 2023 puistoinvestointeihin.

Puiston valaistuksen parantaminen erillishankkeena ei ole mielekästä, vaan se tullaan tekemään osanä kokonaissaneerausta.

Puiston ylläpidossa varmistetaan sen käytettävyys kunnossapidon ja hoidon toimenpitein.

Osmo Torvinen
HKR katu- ja puisto-osasto

Antamanne palaute

VL: Kirjallinen valtuustokysymys ma. 16.12.2013 valt. Karhuvaara Arja



Lähettäjä:arja karhuvaara [mailto:arja@karhuvaara.fi]
Lähetetty:16. joulukuuta 2013 16:08
Vastaanottaja:Virkainfo HKI/Halke
Aihe:Kirjallinen valtuustokysymys ma. 16.12.2013 valt. Karhuvaara Arja

VALTUUSTOKYSYMYS                                           16.12.2013

Eteläisten ja Pohjoisten Hesperiankatujen välissä oleva puisto on  ollut perustamisensa jälkeen ilmiasultaan moninainen. Aluksi

bulevardimaisten istutusten myötä näyttävä kukkapuisto, nykyisin pelkkiin puihin perustuva, neutraali puistokaitale, jonka länsi-päässä on lasten leikki- ja liikkumistilaa. Itä-osassa on kuitenkin penkkejä, jotka houkuttelevat mm. alueen vanhusten ulkoilupaikaksi.

Ongelmaksi on muodostunut  yleisen hoitamattomuuden lisäksi puiston valaistuksen puuttuminen. Tämän takia puisto tuntuu turvattomalta ja mahdollistaa, asukkaiden silmännäkijähavaintojen mukaan, mm. huumeruisku- ja myyntitoimintaa.

Kysynkin  mitä Hesperiankadun puiston kunnostamiseksi ollaan tekemässä ja milloin puisto saa sen turvallisuutta, käytettävyyttä sekä viihtyisyyttä lisäävän valaistuksen.

Arja Karhuvaara

kaupunginvaltuutettu, kaup.hall.jäsen(kok)

Arja Karhuvaara

arja@karhuvaara.fi

050 555 5454



Palautteen lähettäjä: arja karhuvaara, arja@karhuvaara.fi
Lähetetty: 17.12.2013 11:25
Julkaisulupa: Ei
20.12.2013 Vastaus antamaanne palautteeseen:

Helsingin varhaiskasvatusvirastossa kielikylpytoimintaa järjestetään 10 päiväkodissa eri puolilla kaupunkia (mm. Lauttasaari, Kamppi, Meilahti, Kallio, Herttoniemi, Itäkeskus, Pukinmäki). Yhteensä näissä on noin 300 lasta. Perusopetuksen kielikylpyluokkia on yhdeksässä koulussa. Ks. oheinen karttaliite.

Opetuskielenä eli kylpykielenä on ruotsi. Tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys ja vankka kielitaito kylpykielessä. Helsingin suomenkielisissä päiväkodeissa kielikylpy on ensisijaisesti tarkoitettu suomenkielisille lapsille.
Kielikylpytoiminannassa halutaan varmistaa myös lapsen opinpolku päiväkodista kouluun. Tästä syystä virasto ei ole voinut lisätä kielikylpypaikkoja päivähoidossa ilman, että myös koulun kielikylpyluokissa varmistetaan vastaava määrä aloituspaikkoja.

Kielikylvyn kysyntä ylittää tarjonnan tietyillä alueilla, mutta joillain alueilla ryhmissä taas on hyvinkin tilaa. Alueellisen tasa-arvon kannalta varhaiskasvatusvirasto kuitenkin pitää tarkoituksenmukaisena ylläpitää ja kehittää kielikylpypäiväkotien verkostoa koko kaupungin laajuisena. Mikäli kielikylpypaikkoja jatkossa lisätään, tavoitteena on saada kielikylpytoimintaa erityisesti niille alueille, joilla sitä ei tällä hetkellä ole. Kielikylpypaikkojen lisäämisessä tarkastellaan myös yleistä päivähoitopaikkatilannetta ja palveluverkkoa alueittain.

Tärkeimpänä tavoitteena tällä hetkellä on varmistaa, että päiväkodissa aloittavat ikäluokat ovat sen suuruisia, että kielikylvyn toteutuminen myös perusopetuksessa pystytään turvaamaan ja että kaikki lapset mahtuvat koulussa aloittaviin kielikylpyluokkiin. Kielikylvyn järjestämispaikkoja arvioidaan vuosittain yhteistyössä opetustoimen kanssa.

Muunkielistä päivähoitoa Helsingissä järjestävät yksityiset päiväkodit. Toimintaa järjestetään englannin, venäjän, ranskan, saksan, espanjan ja arabian kielellä. Varhaiskasvatusvirasto pyrkii turvaamaa kaikkien halukkaiden pääsyn kielipäiväkoteihin maksamalla yksityisen hoidon tukea ja Helsinki-lisää.

Ystävällisin terveisin,
*************************
Annikki Thodén
vs. kaupunginsihteeri
Helsingin kaupunki, hallintokeskus
Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan rooteli

tel: +358 9 310 36048
gsm +358 50 387 5777
Pohjoisesplanadi 11-13
PL 1, 00099 Helsingin kaupunki
annikki.thoden@hel.fi

Valtuustokysymykseni koski kielikylpypäiväkoteja:

Palautteen lähettäjä: Arja Karhuvaara, arja.karhuvaara@valtuusto.hel.fi
Lähetetty: 29.11.2013 koskien kielikylpypäiväkoteja Helsingissä.
Kaikkien halukkaiden on voitava ilman erillisiä kustannuksia saada lapsensa kielikylpypäivähoitoon.
Nyt kuitenkin kyseisiä ryhmiä on vain muutamissa kaupunginosissa ja pääosin kielenä on ruotsi.
Kuitenkin tarvitsemme kansainvälistyvässä maailmassa entistä enemmän kiinaa, venäjää jne. Helsingissä on mahdollisuus jopa päästä jatkamaan koulunkäyntiä yhdellä kiinan kielistä, venäjästä ja saksasta,ransaksasta ja englannista puhumattakaan. Nyt on hattuna myös Kalinka, venäläiseen kouluun johtava päiväkoti ja esiopetusryhmä. Ostopalvelujen loputtua ja koulun vuokrien noustua syntyy kouluvalinnasta vanhemmille kulu, joka saattaa pakottaa ottamaan lapsen pois kyseisestä päiväkodista. Tällöin menetetään myös väylä venäjänkieliseen peruskouluun ja lukioon.

9.9.2013

Huomatkaa,että KELA järjestää 2013 OMAISHOITAJILLE JA HOIDETTAVILLE  kuntoutuskursseja useassa eri paikassa ympäri maata.  Ohjeita kuntoutukseen hakeutumisesta saatte  Kelasta tai Kelan nettisivuilta.  Myös kaupunki järjestää yhteistä toimintaa päivätoimintana. Asiassa voitte ottaa yhteyttä aluee vanhuskeskukse

3.9.2013
Julkaistavissa 3.9.2013 klo 10.15
I Talous- ja suunnittelukeskus I PL 20, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI I Puh. (09) 310 2505 I etunimi.sukunimi@hel.fi I
Pasilan uudistuminen alkaa
Ehdotus Itä- ja Länsi-Pasilan yhdistävästä Keski-Pasilan keskuksesta on valittu
Helsingin kaupungin ja Senaatti-kiinteistöjen järjestämän Keski-Pasilan keskustakorttelin suunnittelu- ja
toteutuskilpailun voittajaehdokkaaksi on valittu ehdotus nimeltään Tripla. Tripla-ehdotuksen konseptin on
laatinut hollantilainen arkkitehtitoimisto Office for Metropolitan Architecture (O.M.A.)
Ehdotuksen takana on YIT Rakennus Oy. Hankkeen arvo on kokonaisuudessaan noin miljardi euroa.
Kilpailun tulos vahvistetaan Helsingin kaupunginvaltuuston, Senaatti-kiinteistöjen hallituksen ja Suomen
eduskunnan päätöksellä.
Helsingin kaupunki haluaa rakentaa Keski-Pasilaan monipuolisen, tiiviin, toiminnoiltaan limittyneen ja
yhdyskuntarakennetta eheyttävän kaupunkiympäristön. Tulevaisuudessa Keski-Pasilan keskus yhdistää
nyt raiteiden erottamat Itä- ja Länsi-Pasilan toisiinsa. Keskus on kolmen korttelin kokonaisuus, johon
toteutetaan toimistoja, kauppa- ja kongressikeskus, asuntoja, hotelli, monitoimiareena ja
joukkoliikenneterminaali. Asuntojen osuus on noin 20 prosenttia rakennuspinta-alasta. Alueellisesti
keskus rajoittuu Ratapihantiehen, Pasilan siltaan ja Pasilankatuun.
Kaupungin satamatoimintojen keskittäminen Vuosaareen vapautti Helsingin ranta-alueita. Entisille
satama-alueille Jätkäsaaressa, Kalasatamassa ja Kruunuvuorenrannassa rakennetaan jo uusia
kaupunginosia. Katse suuntautuu seuraavaksi Pasilaan. Pasilan uudistuminen alkaa keskustakorttelista.
”Pasila on Helsingille elintärkeä. Siitä tulee Helsingin toinen keskus, toimitilarakentamisen avainalue,
liiketoiminnan keskittymä sekä media-, tapahtuma- ja kongressikaupunginosa. Tulevat liikenneratkaisut
voimistavat Pasilan merkitystä koko maan toimivana ja monipuolisena keskuksena ja asuinpaikkana”,
kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoo.
Valtion ja kaupungin maankäyttösopimus vuodelta 2002
Pasilan kehityksen mahdollistaa valtion ja Helsingin kaupungin välinen, Keski-Pasilan kehittämiseen
liittyvä aiesopimus vuodelta 2002. Valtio omistaa Keski-Pasilan maista 84 prosenttia ja kaupunki 16
prosenttia.
”Keski-Pasilan keskus on suurimpia yksittäisiä rakennushankkeita Suomessa kautta aikojen. Hankkeen
käynnistäminen on vahva myönteinen signaali koko maan talouden kannalta ja merkittävä uutinen
rakennusalalle. Jatkamme Helsingin kaupungin kanssa pitkään jatkunutta yhteistyötä aloittamalla
välittömästi seuraavan alueen kehittämisen, jotta koko Pasilan alue uudistuu toivotulla tavalla”, toteaa
Senaatti-kiinteistöjen toimitusjohtaja Jari Sarjo.
Keski-Pasila on jo nyt joukkoliikenteen solmukohta. Liikenneviraston ylijohtaja Kari Ruohonen korostaa,
että tulevat liikenneratkaisut lisäävät Keski-Pasilan merkitystä koko maan liikenteen keskuksena. ”Uudet
liikennehankkeet: paikallisjunien Pisararata, läntinen lisäraide, metrovaraus, lentokenttäyhteys ja
uudistunut Veturitie Pasilan pääkatuna voimistavat Pasilan roolia keskuksena entisestään.”
2/2
I Talous- ja suunnittelukeskus I PL 20, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI I Puh. (09) 310 2505 I etunimi.sukunimi@hel.fi I
Voittajaehdotus kaupunkikuvallinen, toiminnallinen ja ekologinen kokonaisuus
Tripla-ehdotus on mittakaavaltaan lähes kolme kertaa Kampin keskuksen suuruinen. Ratkaisulta
edellytettiin arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti korkeaa tasoa. Kilpailulla etsittiin myös kaupallisesti
ja toiminnallisesti hyvää ratkaisua, joka lisää tuntuvasti Pasilan palvelutarjontaa. Triplan konseptin on
laatinut hollantilainen arkkitehtitoimisto Office for Metropolitan Architecture (O.M.A.).
Pasilassa kohtaavat historia ja tulevaisuus. Arviointiryhmän puheenjohtaja, apulaiskaupunginjohtaja
Hannu Penttilä muistuttaa, että koko Pasila syntyi aikanaan rautatien, varikon ja aseman ympärille.
”Pasilan kehittäminen on ollut Eliel Saarisen Helsingin suunnitelmissa jo sata vuotta sitten. Nyt avataan
tie koko Pasilan kehitykselle, sillä voittajaehdotus sisältää liiketilojen, palvelujen ja liikenteen
kokonaisuuden. Suunnitelmissa otetaan huomioon liikkumisen helppous, tyylikäs arkkitehtuuri ja
ekologisuus.”
Yhtenä suunnittelun lähtökohtana on ollut energiatehokkuus. Katto- ja kansipinta-alasta kolmasosa on
viherkattoja ja -kansia. Alueelle tulee 3 400 polkupyöräpaikkaa ja lähes 400 sähköauton latauspistettä.
Jätteiden keräys toteutetaan keskitetyllä imulaitejärjestelmällä. Keskuksen sydämeksi tulee uudenlainen,
muunneltava monitoimiareena. Ratkaisun toteuttamismahdollisuudet on tutkittu laajassa
asiantuntijatyössä. Ehdotuksessa on huomioitu myös esteettömyys.
Käsittely etenee
Helsingin kaupunginhallitus käsittelee ehdotuksen alkusyksyllä. Kaupunginhallituksen jälkeen
kaupunginvaltuusto vahvistaa asian vielä ennen joulua. Kiinteistökauppa käsitellään myös Senaattikiinteistöjen
hallituksessa ja eduskunnassa, joka päättää ko. kiinteistöjen luovuttamisesta.
Tämän jälkeen allekirjoitetaan keskuksen toteutussopimus, valmistellaan asemakaavaa ja aloitetaan
jatkosuunnittelu.Toteutussopimus on tarkoitus allekirjoittaa alkuvuonna 2014. Kilpailun voittaja ostaa
alueen rakennusoikeudet ja rakentaa keskuksen omistukseensa. Sopimukseen kuuluu myös Pasilan
aseman uudistaminen kokonaisuudessaan.
Lisätietoja antavat:
Jussi Pajunen, kaupunginjohtaja
puh. (09) 310 36000,

HUHTI-TOUKOKUUN VALTUUSTOTAPAHTUMISTA:

METROPOLISELVITYS, VALTUUSTOSTRATEGIAN HYVÄKSYMINEN, POHJOISMAISTEN PÄÄKAUPUNKIEN YHTEISTYÖKOKOUS, SOTE-UUDISTUS, PAPERITTOMIEN TERVEYDENHUOLTO HELSINGIN PIIKKIIN, RAKENNUSKORJAUSTEN PRIORITEETIT, PYÖRÄILYVÄYLÄT,JÄTKÄSAAREN HOTELLI VAI KUTISTETTU TÖNÖ?, VALTUUSTOALOITTEIDEN VASTAUKSISTA OSA PUUTTUU VIELÄKIN.

Aloitteeni terveyskeskusksen ja liikuntatoimen yhteistyönä toteutettavista liikuntaryhmistä kansansairauksien ja ikäihmisten tapaturmien vähentämiseksi tai hoitamiseksi tyrmättiin valtuustoryhmien neuvotteluissa. Vaikea ymmärtää sitä, että näihin, tutkitustikin vaikuttaviin ryhmiin ei ole varaa, mutta rahaa löytyy erikoissairaalan ylihoitovuorokausiin, kotipalveluihin, diabetes- ja verenpainelääkkeisiin sekä komplikaatioihin, lonkkamurtumiin ja ylipainoisuuden ongelmien hoitoon. Taisi olla väärä ihminen taas ehdottamassa.

Rintamaveteraanikuntoutuksenkin vastaus jätti kertomatta montako hakijaa kuntoutukseen ja kotipalveluihin on vuosittain. Kotipalveluihin oikeutettuja ei vastauksen mukaan oikein tavoita. Katinhännät, sanon minä. Veljesilloissa ja veTeraaninaisten iltapäivissä on useita kuulijoita, joille virkamiehet voivat käydä asioista kertomassa. Samoin veteraanilehti tulee jokaiselle kotipalveluihin oikeutetulle joko kotiin tai laitokseen. Kunnallisillakin virkamiehillä, myös veteraaniasiamiehellä, on oikeus kirjoittaa kyseiseen lehteen. Se on mielestäni jopa heidän velvollisuutensa. Artikkelissa voisi kertoa palveluista, antaa yhteyshenkilöiden nimiä ja puh. numeroita sekä kertoa menumatista, lounasseteleistä jne. Uskoisin palvelujen piiriin tulevan useampia asiakkaita jos koko kotikäynti siirrettäisi toiminta- ja fysioterapeutin tekemäksi sosiaalitätien sijaan. Tämä käytäntö on mm Tanskassa ja Ruotsissa. Sosiaalitätien koulutuksesta puuttuu selvästi toiminnallisuuden ja kotikulissien arviointitaito toisin kuin nimenomaan siihen koulutetuilla em. terapeuteilla.  STM on juuri siirtämässä kirjausta tästä lakitasolle koska se ei näytä kunnissa (eikä Helsingissäkään) muuten toteutuvan.

TÄSSSÄ KUITENKIN MUUTAMIEN VALTUUSTOKYSYMYSTEN VASTAUKSIA:

Vastaukset kaupunginhallituksessa 15.4.2013 esitettyihin  rintamaveteraanien kuntoutusta koskeviin kysymyksiin:

  1. Valtion määrärahat

Helsinki sai v. 2012 Valtiokonttorilta kuntoutusmäärärahaa 2 378 066,46 euroa

ja syyskuussa lisämäärärahaa 87 223,60 euroa.

Tämän vuoden määräraha on 2 681 138,47 euroa eli 303 072 euroa enemmän

kuin viime vuoden varsinainen määräraha.

  1. Kunnan omat määrärahat

Vuonna 2012 terveyskeskuksen budjetissa oli 70 000 euroa rintamaveteraanien kuntoutukseen.

Tämän vuoden budjetissa rahaa on 72 000 euroa.

  1. Kuntoutusta v. 2012 saaneiden lukumäärä valtion rahoilla

–          laitoskuntoutus                                                            590 veteraania

–          laitoskuntoutus puolisolle                                        140 veteraanin puolisoa

–          päiväkuntoutus                                                            77 veteraania

–          avokuntoutus (fysioterapia)                                   850 veteraania

  1. Kuntoutusta v. 2012 saaneiden lukumäärä kunnan rahoilla

–          laitoskuntoutus                                                            19 veteraania

–          päiväkuntoutus                                                            7 veteraania

–          avokuntoutus                                                                43 veteraania

  1. Johonkin kuntoutusmuotoon pääsi viime vuonna käytännössä kaikki kuntoutusta hakeneet.

Laitoskuntoutusta ei kuitenkaan voitu järjestää kaikille hakijoille, vaan osalle tarjottiin laitoskuntoutuksen

asemesta avo- tai päiväkuntoutusta. Tämä aiheutti tyytymättömyyttä ja osa jätti avokuntoutusmahdollisuuden

käyttämättä. Avokuntoutuksen tarjoaminen perustuu pyrkimykseen varmistaa määrärahan riittävyys ja

Valtiokonttorin ohjeiden noudattamiseen. Ohjeiden mukaan vähintään puolet kuntoutusjaksoista toteutetaan

avo- tai päiväkuntoutuksena. Yksittäisen veteraaninkohdalla ohjattiin käyttämään avo- ja laitoskuntoutusta

vuorovuosin,  jotta voidaan turvata kaikkien halukkaiden pääsy kuntoutukseen.

Kunnan omaa määrärahaa käytettiin täydentämään valtion rahoilla toteutettavaa kuntoutusta ja siinä noudatettiin

samoja periaatteita kuin valtion määrärahan käytössä, kuten edellä olevista luvuista näkyy.

Valtion vuoden 2013 talousarviossa on varattu 5,6 miljoonan euron määräraha rintamaveteraaneille kotiin vietäviin kunnallisiin avopalveluihin. Tavoitteena on tukea monipuolisesti veteraanien kotona selviytymistä. Valtiokonttorin ilmoituksen mukaan Helsingin osuus määrärahasta on noin 556 000 euroa. Määräraha ja sen käyttö on Valtiokonttorin ohjeistuksen mukaan pidettävä erillään muusta Valtiokonttorin osoittamasta rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahasta.

Kotiin vietävien palvelujen määrärahaa voidaan käyttää sosiaalihuoltolain mukaisen kotipalvelun antamiseen sen tarpeessa oleville veteraaneille. Helsinkiläinen rintamaveteraani voi saada määrärahalla sosiaalihuoltolain mukaista kotipalvelua, kuten siivousta tai ikkunoiden pesua, lounasseteleitä, ateria-automaatin tai kuljetuspalveluja. Kotiin on mahdollista saada myös sosiaaliohjaajan tai kotihoidon ohjaajan tekemä hyvinvointia tukeva kotikäynti, jolla on mahdollista selvittää laaja-alaisesti palvelujen tarvetta. Kela lähettää kaikille helsinkiläisille veteraaneille kotiin kirjeen, jossa neuvotaan palveluista ja niiden hakemisesta.

Vuoden 2012 määrärahaa on voitu käyttää vielä maaliskuun 2013 loppuun asti, mutta yrityksistä huolimatta noin 15 %:lle loppumäärärahasta ei löytynyt käyttäjiä. Palveluja käytti noin 850 veteraania, ja 397 000 euron määrärahasta palautettaneen noin 60 000 euroa. Keväällä 2012 rintamaveteraaneille lähetettiin kirje ja hakemuslomake kotiin vietävistä palveluista yhdessä rintamaveteraanien palvelumuistion kanssa (noin 3 500 sai kirjeen). Kirjeessä oli puhelinnumero, johon rintamaveteraanit tai heidän omaisensa voivat ottaa yhteyttä ja hakemuslomake, jonka saattoi postittaa kotihoitoon. Hakemuksia ei kuitenkaan tullut riittävästi, ja syksyllä 2012 laajennettiin palvelutarjontaa mm. lounasseteleihin sellaisille henkilöille, jotka pääsivät kodin ulkopuolelle syömään sekä Menumat-ateria-automaattiin kotona. Kotihoidon ohjaajat myös soittivat tiedossa oleville rintamaveteraaneille ja markkinoivat palveluja. Suoraa tiedottamista veteraaneille ei voi tehdä, koska tiedot helsinkiläisistä veteraaneista ovat Kelassa, eikä niitä tietosuojasyistä saada käyttöön.

Sosiaali- ja terveysvirasto tekee parhaansa vuoden 2013 määrärahan käyttämiseksi kokonaisuudessaan veteraanien hyväksi. Kotiin vietävien palvelujen myöntämistä on tarkoitus keskittää, tiedottamista tehostaa ja tarkoitus on nostaa veteraanikohtaista palvelujen arvoa.

Lisätietoja sosiaali- ja terveysvirastosta :

Juha Jolkkonen

osastopäällikkö

juha.jolkkonen@hel.fi

Puh. 310 52482

Pertti Heikkilä

kuntoutuksen johtajalääkäri

pertti.heikkila@hel.fi

Puh. 310 50474

Vastaus 15.4.2013 kaupunginhallituksessa esitettyyn kysymykseen Koskelan terveysaseman sulkemisen vaikutuksista:

Koskelan terveysaseman sulkemisen yhteydessä potilaat ohjattiin ensisijaisesti Oulunkylän terveysasemalle. Julkiset liikenneyhteydet Käpylästä, Koskelasta, Toukolasta ja Kumpulasta, joita Koskelan terveysasema aiemmin palveli, ovat varsin toimivat. Oulunkylän terveysasema sijaitsee liikenteellisesti hyvin tavoitettavassa paikassa. Käpyläläisiä palvelee linja 64 ja koskelalaisia, toukolalaisia ja kumpulalaisia linja 52, jotka kumpikin kulkevat terveysaseman aukioloaikoina 10 – 20 minuutin vuorovälein. Muutamilta potilailta on tullut palautetta siitä, että uudelle terveysasemalle kulku on ollut aluksi hankalaa, mutta ensimmäisen käynnin jälkeen vaikeuksia ei ole yleensä ollut. Potilaat ovat olleet myös tyytyväisiä laboratorion, apteekin ja kaupan sijaintiin aivan terveysaseman vieressä.

Koskelan terveysaseman potilaista osa on siirtynyt muille terveysasemille, pääosin Vallilaan ja Kallioon, joihin on hyvät liikenneyhteydet Koskelasta, Käpylästä, Toukolasta ja Kumpulasta.

Tarkkaa siirtyneiden määrää on vaikea arvioida, koska Oulunkylään ja Koskelaan listautuneiden yhteismäärä on muutenkin ollut laskussa.

Oulunkylän ja Koskelan terveysasemille listautuneiden määrä on 2012 joulukuun ja 2013 huhtikuun välissä vähentynyt 1,5 %, josta merkittävä osa liittynee Koskelan terveysasematoiminnan siirtymiseen Oulunkylään.

Siirtyvien potilaiden määrä on ollut kuitenkin niin pieni, että sillä ei ole ollut merkitystä hoitoon pääsyyn.

Lisätietoja sosiaali- ja terveysvirastosta:

osastopäällikkö Hannu Juvonen

hannu.juvonen@hel.fi

Puh. 310 52481

SEURAAVAAN EI VIELÄKÄÄN VASTAUSTA!!!:

MAALISKUUN LOPUN KOKOUKSESSA JÄTIN KYSYMYKSEN KOSKIEN KOTIIN VIETÄVIEN SAIRAANHOITOPALVELUJEN , FYSIOTERAPIAN JA KOTIPALVELUIDEN HINNOITTELUA SEKÄ KUINKA MONTA HENKILÖÄ KUULUU MIHINKIN ASIAKASMAKSULUOKKAAN JA MITEN SUURET OVAT RAHALLISET KERTYMÄT KUSSAKIN LUOKASSA.

KOSKA ASIAKASMAKSUT MÄÄRÄYTYVÄT TULOJEN MUKAAN, ON MIELENKIINTOISTA NÄHDÄ KAUPUNGIN TARJOAMAN HINNAN JA YKSITYISTEN VASTAAVIEN PALVELUTUOTTAJIEN HINNAN MÄÄRÄYTYMINEN JA TASO. ONKO MAHDOLLISTA, ETTÄ KAUPUNGIN PALVELU ON JOPA KALLIIMPAA KUIN YKSITYINEN

LISÄKSI JÄTIN TOIMINTA-ALOITTEEN, JOSTA KERRON SAATUANI VASTAUKSEN

Seuraava iso asia on kaupunkistrategian valtuustokeskustelu. Siinä on panostettava läpinäkyvään vanhuspalvelustrategiaan sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Palvelujen saavutettavuus ja saatavuus, matalankynnyksen ennaltaehkäisyä ja elämänlaatua  korostavat toimintayksiköt ovat välttämättömyys. Terveysasemien iltavastaanottoajat ja työstään nauttiva henkilöstö ovat avainasemassa palvelujen laatuakin ajatellen. Kotiin vietävät lääkinnälliset palvelut ovat  myös kotona asuvan vanhuksen toimintakyvyn säilymisessä olennaiset. Liikunnallisten iltapäivien ja kulttuuririentojen kuljetukset ja saattaajapalvelu tuovat vaihtelua ja turvallisutta arkeen. Liikunta, ulkoilu  ja intervallityyppinen fysioterapia ovat jokaisen kotona asuvan vanhuksen oikeus. Työelämästä terveyskeskuksen asiakkuuteen siirtyvien monipuoliset terveystarkastukset, 75 v. täyttäneiden kotikäynti ja palvelutarpeen arviointi on saatava toimimaan. Näin meillä olisi tiedossa ne mahdolliset riskiryhmät ja kohonneen sairastumisriskin henkilöt, joihin on panaostettava rajallisista resursseista eniten. Vaikuttavuus kyllä näkyy vähentyneenä kotiavun tarpeena , pienempinä lääkeannoksina, vähentyneinä kaatumisina ja lonkkamurtumina. Vähenevät lääkärikäynnit eivät aina ole merkki hoitoon pääsemättömyydestä…se voi olla merkki myös ennaltaehkäisyn ja voimaantumisen toimivuudesta sekä parantuneesta hyvinvoinnista ja elämisen laadusta.

ALOITTEENI MIESTEN TERVEYSKLINIKASTA SAI TYRMÄÄVÄN VASTAANOTON SOSIAALILAUTAKUNNAN LAUSUNNOSSA.

Heidän mielestään miehet toki sairastavat ja syrjäytyvät naisia useimmin, mutta kaupungin olemassaolevat palvelut riittävät miesten pelastamiseen.  Uskomaton vastaus kun nimenomaan tein aloitteen, jotta saisimme kaikki miehet nykyistä’ tiheämmin terveryspalvelujen, lääkityksen, hoitotoimenpiteiden ja terveyskasvatuksen piiriin. Lisäksi tarkoitus oli, että myös henkilökunta olisi VAIN miehiä. Onneksi sosiaalivirasto yhdistyi terveysvirastoon!!! Tulen tekemään aloitteen uudelleen.

ILOINEN OLEN  PITKÄÄN AJAMANI KUNTOUTUKSEN JA LIIKUNNAN NOSTAMISESTA muutaman Kokoomuksen kansanedustajan toimesta  OIKEUDEKSI  VANHUSPALVELUIDEN LAATUARVIOKRITEEREIHIN ja hoidon tueksi .  Liikunnan rooli tautien  puhkeamisen siirtämisessä ja kansan terveyden edistämisessä on taloudellisestikin merkittävä; inhimillisestä elämänlaadusta puhumattakaan. Terveyskeskusten, koulujen ja liikuntatoimen yhteistyöhön pitää saada valtuutettujen tuki kaikkialla Suomessa. Näin terveys- ja sosiaalitoimen organisaatiouudistuksistakin saataisi enemmän irti. Uskallusta kuntiin ja fysioterapeutit  aktiivisiksi katalysaattoreiksi :-)

Liikunnan ja oikea-aikaisen ja riittävän kuntoutuksen mahdollistaminen terveystoimen ja liikuntapalvelujen yhteistyönä tulee olla kaikkien ihmisten oikeus iästä huolimatta.

43/2012 1 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

6

Valtuutettu Arja Karhuvaaran toivomusponsi: esteetön pääsy

kulttuuritapahtumiin ja aistivammaisten osallisuus pyritään

turvaamaan erillisellä suunnitelmalla

HEL 2011-010813 T 00 00 03

Päätösehdotus

Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen

kaupunginvaltuuston 14.12.2011 hyväksymän toivomusponnen (Arja

Karhuvaara) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen

ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Esittelijä

Hyväksyessään 14.12.2011 Helsingin kaupungin kulttuuristrategian

vuosiksi 2012 – 2017 kaupunginvaltuusto hyväksyi seuraavan

toivomusponnen:

“Kaupunginvaltuusto edellyttää, että esteetön pääsy

kulttuuritapahtumiin ja aistivammaisten mahdollisuus päästä osalliseksi

pyritään turvaamaan erillisellä suunnitelmalla yhteistyössä

helsinkiläisten vammaisjärjestöjen kanssa.”

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen

ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä

toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä.

Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Asiassa on saatu kulttuuri- ja kirjastolautakunnan (12.6.2012) ja

sosiaalilautakunnan (21.8.2012) lausunnot.

Esittelijä toteaa, että kunnalla ja valtiolla on laaja yhteinen vastuu

palvelujen tuottamisesta. Kulttuuritarjonnan suunnittelussa toteutetaan

saavutettavuuden periaatteita edistämällä kaikkien kaupunkilaisten

mahdollisuutta osallistua ja käyttää kulttuuripalveluita mahdollisimman

helposti ja esteettömästi. Saavutettavuuden turvaamiseen kuuluu

sellaisten esteiden poistaminen, jotka liittyvät aisteihin, tiedotukseen,

ymmärtämiseen, asenteisiin, fyysisiin tai taloudellisiin tekijöihin sekä

päätöksentekoon.

Helsingin kaupunki edistää eri hallintokuntien yhteisin toimin monin

tavoin vammaisten kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua

kulttuuritapahtumiin sekä tuottaa itse taidetta ja kulttuuria.

Kaupungin virastojen yhteinen Vammaispoliittinen selonteon (2010)

valmistumista edelsi puolen vuoden mittainen selvitystyö, jossa eri

Helsingin kaupunki Esityslista

43/2012 2 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

virastojen nykytilanne esteettömyyden ja vammaispalvelujen osalta

kartoitettiin saavutuksineen ja puutteineen. Yhdessä vammaisia

henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa selvitettiin, mitkä ovat

Helsingin vammaispolitiikan keskeiset tavoitteet ja toiminnan

painopisteet. Samalla myös kartoitettiin muun muassa

kulttuurikeskuksen yleisötilojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen

yleisesti liittyvät palvelut ja kehittämistavoitteet.

Selonteossa edellytetään, että vammaisilla henkilöillä on oltava

mahdollisuus osallistua julkisiin taide- ja kulttuuritapahtumiin

yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi on tuettava vammaisten

ihmisten mahdollisuuksia toimia kulttuurin tekijöinä, esimerkiksi

kuvataiteilijoina, näyttelijöinä, kirjailijoina tai muusikkoina.

Käytännön toiminnassa kaupungin kulttuurivirastot seuraavat

kaupungin linjauksia esteettömyyden toteuttamiseksi kulttuuritiloissa ja

-tapahtumissa. Tässä työssä julkisen hallinnon, vammaisjärjestöjen ja

kolmannen sektorin yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan vastata

erityisryhmien tarpeisiin saavutettavuuden ja esteettömyyden

toteuttamisessa. Kulttuurivirastojen ja kirjaston toiminnassa otetaan

huomioon vammaispoliittisessa selonteossa esitetyt

kehittämistavoitteet.

Sosiaalilautakunta toteaa lisäksi, että vammaispolitiikan keskeisenä

tavoitteena on kaikkien kansalaisten tasa-arvoinen mahdollisuus elää,

osallistua ja toimia yhdessä muiden kanssa siellä, missä muutkin

samanikäiset ihmiset toimivat. Helsingin kaupungin hyväksymät

vammaispolitiikan periaatteet ovat esteettömyyden, saavutettavuuden,

yhdenvertaisuuden ja osallisuuden turvaaminen kaikille kuntalaisille.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että kaikki eri

hallintokunnat ottavat vastuun tavoitteiden toteutumisesta omassa

toiminnassaan ja että kukin hallintokunta sisällyttää myös

vammaispoliittiset linjaukset omiin strategioihinsa ja

toteuttamissuunnitelmiinsa.

Helsingin kaupungin kulttuuristrategiassa vuodelta 2011 on linjattu, että

vammaisten kaupunkilaisten kulttuuritoimintaan osallistumista tuetaan

osana kehittämistyötä. Sosiaalilautakunta korostaa, että

kulttuuritoiminnan kehittämistyössä eri erityisryhmät kuten aisti- ja

liikuntavammaiset tai kehitysvammaiset henkilöt tulee ottaa huomioon

paitsi palvelujen käyttäjänä myös toiminnan suunnittelijoina ja

tuottajina.

Sosiaalilautakunta ymmärtää esteettömyyden laaja-alaisesti.

Esteettömyydellä ei tarkoiteta pelkästään fyysistä esteettömyyttä vaan

sitä, että esimerkiksi näkövammainen ja kuulovammainen muun

muassa pistekirjoituksen ja induktiosilmukan avulla voi osallistua

Helsingin kaupunki Esityslista

43/2012 3 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

kulttuuritoimintaan. Laaja-alaisella esteettömyydellä tarkoitetaan myös

sitä, että tieto ja tuntemus vammaisista kasvavat. Asenne, sosiaalinen

esteettömyys ja vammaisten henkilöiden voimavarat tulisi ottaa

huomioon kaikessa suunnittelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa.

Hyvinä esimerkkeinä esteettömästä kulttuuritarjonnasta voidaan

mainita näkövammaisille suunnatut Ateneumin taidenäyttelyt tai

kuulovammaisten taiteilijoiden rap-konsertit. Fyysisen esteettömyyden

edistämisessä kaupunginhallituksen perustama Esteetön Helsinki –

projekti (myöhemmin Helsinki kaikille -projekti) on tehnyt merkittävää

työtä fyysisten esteiden poistamiseksi taidelaitoksista. Näistä voidaan

mainita muun muassa kuulovammaisten induktiosilmukat,

näkövammaisten opasteet, hissit ja luiskat. Esteettömyystyö on siirtynyt

vuoden 2012 alusta kaupungin normaaliksi toiminnaksi, jonka tueksi

kaupunginhallitus perusti eri hallintokunnista sekä vammais- ja

vanhusneuvostosta muodostetun neuvottelukunnan.

Vammaispoliittisessa selvityksessä todetaan, että kestävä

vammaispolitiikan toteuttaminen Helsingissä edellyttää tiivistä

yhteistyötä eri hallintokuntien kesken sekä jatkuvaa keskustelua

painopisteistä ja tarkoituksenmukaisista toteuttamistavoista.

Vammaispoliittisten tavoitteiden seuranta vaatii jokaisessa

hallintokunnassa aktiivisia toimia, jotka sisältyvät kaupungin

tavanomaiseen toiminta- ja taloussuunnitteluun. Päätösten

vammaispoliittiset vaikutukset tulee arvioida etukäteen kaikessa

päätöksenteossa. Eri hallintokunnissa olisi syytä luoda omat

päätöksentekoa koskevat vammaispoliittiset painopisteet ja lähiajan

toteutustavoitteet. Samalla pitäisi kartoittaa toimialueen toiminta,

esteettömyys sekä palvelujen saavutettavuus ja niissä esiintyvät

ongelmakohdat vammaisten kuntalaisten kannalta. Kartoituksen

perusteella hallintokunnat kykenevät laatimaan itselleen säännöllisesti

päivitettävän kirjallisen vammaispoliittisen toteuttamissuunnitelman.

Sosiaalivirasto on edistänyt vammaisten kuntalaisten

osallistumismahdollisuuksia kulttuurielämään. Kehitysvammaisten

palveluissa on tehty yhteistyötä useiden taidealan toimijoiden kanssa.

Sosiaalivirasto toteutti kulttuuriasiainkeskuksen, järjestöjen ja palvelun

tuottajien kanssa vuosina 2009 ja 2010 mittavat, suurelle yleisölle

kohdennetut taidetapahtumat Esplanadin puistossa ja Savoyteatterissa.

Vuonna 2011 sosiaalivirastolla oli sopimus Kansallisteatterin

Kiertuenäyttämön kanssa. Kiertuenäyttämö vei osallistavia

teatteriesityksiä vammaistyön toimintayksiköihin.

Taidepainotteisella toiminnalla on tärkeä sija sekä sosiaaliviraston

omissa että ostopalvelukumppaneiden palveluissa. Omissa palveluissa

on toteutettu esimerkiksi Tyynelän toimintakeskuksen muotiprojekti

Helsingin kaupunki Esityslista

43/2012 4 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

Malmi-talolle, Pasilan toimintayksikön teatteriprojektit

kaupunginteatterin Pasilan Studiossa ja Seinäjoen

harrastajateatterikesässä. Edelleen Pasilan toimintakeskuksessa on

toteutettu yhteisötaiteellinen kiertävä valokuvaprojekti.

Ostopalvelukumppaneilla on menossa useita kehitysvammaisten

henkilöiden taidehankkeita. Lisäksi sosiaalivirasto avustaa

taloudellisesti järjestöjen taidepainotteisia hankkeita.

Yksittäisen vaikeavammaisen tai kehitysvammaisen kuntalaisen

osallistumismahdollisuuksia sosiaalivirasto tukee tarvittaessa

vammaispalvelulain, kehitysvammalain tai sosiaalihuoltolain mukaisilla

palveluilla ja tukitoimenpiteillä.

Esittelijä katsoo, että vammaisten kaupunkilaisten osallistuminen

tasavertaisina toimijoina kulttuuritoimintaan on osa jatkuvaa

kehittämistyötä. Kehitystyötä ohjaavat jo nyt muutaman vuoden sisällä

tehdyt selvitykset: Vammaispoliittinen selonteko (2010) ja Helsingin

kaupungin kulttuuristrategia (2011).

Edellä esitetyn perusteella erillistä suunnitelmaa, jolla turvattaisiin eri

tavoin vammaisten henkilöiden osallisuus ja esteetön pääsy

kulttuuritapahtumiin ei tarvita, koska eri hallintokunnilla on rakenteet

vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseksi, jota muun

muassa kulttuuristrategian puitteissa jatkuvasti kehitetään.

Vammaisasiamiehellä on yhtenevä näkemys sosiaalilautakunnan

kanssa erillisen suunnitelman tarpeettomuudesta.

Helsingin kaupungilla on käytössä myös uusi verkkopalvelu, josta voi

tarkistaa, miten eri rakennuksiin päästään esteettömästi. Helsingin

kaupunki sai Smart Cities palkinnon

tästä palvelusovelluksesta Barcelonassa marraskuun alussa.

Esittelijä

apulaiskaupunginjohtaja

Ritva Viljanen

Lisätiedot

Hannu Hyttinen, kaupunginsihteeri, puhelin: 310 36683

hannu.hyttinen(a)hel.fi

Päätöshistoria

Sosiaalilautakunta 21.08.2012 § 289

HEL 2011-010813 T 00 00 03

Päätös

Helsingin kaupunki Esityslista

43/2012 5 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

Sosiaalilautakunta päätti antaa asiasta kaupunginhallitukselle

seuraavan sisältöisen lausunnon:

Sosiaalilautakunta pitää erittäin tärkeänä, että kaikilla kuntalaisilla on

yhdenvertainen mahdollisuus osallistua kulttuuritoimintaan.

Sosiaalilautakunta toteaa, että vammaispolitiikan keskeisenä

tavoitteena on kaikkien kansalaisten tasa-arvoinen mahdollisuus elää,

osallistua ja toimia yhdessä muiden kanssa siellä, missä muutkin

samanikäiset ihmiset toimivat. Helsingin kaupungin hyväksymät

vammaispolitiikan periaatteet ovat esteettömyyden, saavutettavuuden,

yhdenvertaisuuden ja osallisuuden turvaaminen kaikille kuntalaisille.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että kaikki eri

hallintokunnat ottavat vastuun tavoitteiden toteutumisesta omassa

toiminnassaan ja että kukin hallintokunta sisällyttää myös

vammaispoliittiset linjaukset omiin strategioihinsa ja

toteuttamissuunnitelmiinsa.

Helsingin kaupungin kulttuuristrategiassa vuodelta 2011 on linjattu, että

vammaisten kaupunkilaisten kulttuuritoimintaan osallistumista tuetaan

osana kehittämistyötä. Sosiaalilautakunta korostaa, että

kulttuuritoiminnan kehittämistyössä eri erityisryhmät kuten aisti- ja

liikuntavammaiset tai kehitysvammaiset henkilöt tulee ottaa huomioon

paitsi palvelujen käyttäjänä myös toiminnan suunnittelijoina ja

tuottajina.

Helsingin kaupungin Vammaispoliittinen selvitys valmistui keväällä

2010 usean eri hallintokunnan välisenä yhteistyönä. Tällöin kartoitettiin

kaupungin hallintokuntien ja virastojen vammaispoliittisia tavoitteita ja

toiminnan painopisteitä sekä tilojen ja toimintojen esteettömyyttä.

Sosiaalilautakunta ymmärtää esteettömyyden laaja-alaisesti.

Esteettömyydellä ei tarkoiteta pelkästään fyysistä esteettömyyttä vaan

sitä, että esimerkiksi näkövammainen ja kuulovammainen muun

muassa pistekirjoituksen ja induktiosilmukan avulla voi osallistua

kulttuuritoimintaan. Laaja-alaisella esteettömyydellä tarkoitetaan myös

sitä, että tieto ja tuntemus vammaisista kasvavat. Asenne, sosiaalinen

esteettömyys ja vammaisten henkilöiden voimavarat tulisi ottaa

huomioon kaikessa suunnittelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa.

Hyvinä esimerkkeinä esteettömästä kulttuuritarjonnasta voidaan

mainita näkövammaisille suunnatut Ateneumin taidenäyttelyt tai

kuulovammaisten taiteilijoiden rap-konsertit. Fyysisen esteettömyyden

edistämisessä kaupunginhallituksen perustama Esteetön Helsinki –

projekti (myöhemmin Helsinki kaikille -projekti) on tehnyt merkittävää

työtä fyysisten esteiden poistamiseksi taidelaitoksista. Näistä voidaan

mainita muun muassa kuulovammaisten induktiosilmukat,

Helsingin kaupunki Esityslista

43/2012 6 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

näkövammaisten opasteet, hissit ja luiskat. Esteettömyystyö on siirtynyt

vuoden 2012 alusta kaupungin normaaliksi toiminnaksi, jonka tueksi

kaupunginhallitus perusti eri hallintokunnista sekä vammais- ja

vanhusneuvostosta muodostetun neuvottelukunnan.

Vammaispoliittisessa selvityksessä todetaan, että kestävä

vammaispolitiikan toteuttaminen Helsingissä edellyttää tiivistä

yhteistyötä eri hallintokuntien kesken sekä jatkuvaa keskustelua

painopisteistä ja tarkoituksenmukaisista toteuttamistavoista.

Vammaispoliittisten tavoitteiden seuranta vaatii jokaisessa

hallintokunnassa aktiivisia toimia, jotka sisältyvät kaupungin

tavanomaiseen toiminta- ja taloussuunnitteluun. Päätösten

vammaispoliittiset vaikutukset tulee arvioida etukäteen kaikessa

päätöksenteossa. Eri hallintokunnissa olisi syytä luoda omat

päätöksentekoa koskevat vammaispoliittiset painopisteet ja lähiajan

toteutustavoitteet. Samalla pitäisi kartoittaa toimialueen toiminta,

esteettömyys sekä palvelujen saavutettavuus ja niissä esiintyvät

ongelmakohdat vammaisten kuntalaisten kannalta. Kartoituksen

perusteella hallintokunnat kykenevät laatimaan itselleen säännöllisesti

päivitettävän kirjallisen vammaispoliittisen toteuttamissuunnitelman.

Sosiaalivirasto on edistänyt vammaisten kuntalaisten

osallistumismahdollisuuksia kulttuurielämään. Kehitysvammaisten

palveluissa on tehty yhteistyötä useiden taidealan toimijoiden kanssa.

Sosiaalivirasto toteutti kulttuuriasiainkeskuksen, järjestöjen ja palvelun

tuottajien kanssa vuosina 2009 ja 2010 mittavat, suurelle yleisölle

kohdennetut taidetapahtumat Esplanadin puistossa ja Savoyteatterissa.

Vuonna 2011 sosiaalivirastolla oli sopimus Kansallisteatterin

Kiertuenäyttämön kanssa. Kiertuenäyttämö vei osallistavia

teatteriesityksiä vammaistyön toimintayksiköihin.

Taidepainotteisella toiminnalla on tärkeä sija sekä sosiaaliviraston

omissa että ostopalvelukumppaneiden palveluissa. Omissa palveluissa

on toteutettu esimerkiksi Tyynelän toimintakeskuksen muotiprojekti

Malmi-talolle, Pasilan toimintayksikön teatteriprojektit

kaupunginteatterin Pasilan Studiossa ja Seinäjoen

harrastajateatterikesässä. Edelleen Pasilan toimintakeskuksessa on

toteutettu yhteisötaiteellinen kiertävä valokuvaprojekti.

Ostopalvelukumppaneilla on menossa useita kehitysvammaisten

henkilöiden taidehankkeita. Lisäksi sosiaalivirasto avustaa

taloudellisesti järjestöjen taidepainotteisia hankkeita.

Yksittäisen vaikeavammaisen tai kehitysvammaisen kuntalaisen

osallistumismahdollisuuksia sosiaalivirasto tukee tarvittaessa

Helsingin kaupunki Esityslista

43/2012 7 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

vammaispalvelulain, kehitysvammalain tai sosiaalihuoltolain mukaisilla

palveluilla ja tukitoimenpiteillä.

Edellä esitetyn perusteella erillistä suunnitelmaa, jolla turvattaisiin eri

tavoin vammaisten henkilöiden osallisuus ja esteetön pääsy

kulttuuritapahtumiin ei tarvita, koska eri hallintokunnilla on rakenteet

vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseksi, jota muun

muassa kulttuuristrategian puitteissa jatkuvasti kehitetään.

Vammaisasiamiehellä on yhtenevä näkemys sosiaalilautakunnan

kanssa erillisen suunnitelman tarpeettomuudesta.

Esittelijä

sosiaalijohtaja

Paavo Voutilainen

Lisätiedot

Tuula Poikonen, vammaistyön päällikkö, puhelin: 310 43149

tuula.poikonen(a)hel.fi

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta 12.06.2012 § 106

HEL 2011-010813 T 00 00 03

Päätös

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päätti antaa asiasta seuraavan

lausunnon:

Kulttuuri- ja kirjaslautakunta näkee kulttuuritoiminnan saavutettavuuden

ensisijaisen tärkeänä. Kunnalla ja valtiolla on laaja yhteinen vastuu

palvelujen tuottamisesta. Kulttuuritarjonnan suunnittelussa toteutetaan

saavutettavuuden periaatteita edistämällä kaikkien kaupunkilaisten

mahdollisuutta osallistua ja käyttää kulttuuripalveluita mahdollisimman

helposti ja esteettömästi. Saavutettavuuden turvaamiseen kuuluu

sellaisten esteiden poistaminen, jotka liittyvät aisteihin, tiedotukseen,

ymmärtämiseen, asenteisiin, fyysisiin tai taloudellisiin tekijöihin sekä

päätöksentekoon.

Helsingin kaupunki edistää eri hallintokuntien yhteisin toimin monin

tavoin vammaisten kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua

kulttuuritapahtumiin sekä tuottaa itse taidetta ja kulttuuria.

Helsingin kaupunginhallituksen aloitteesta valmistui puolitoista vuotta

sitten kaupungin virastojen yhteinen Vammaispoliittinen selonteko

(2010). Selonteon valmistumista edelsi puolen vuoden mittainen

selvitystyö, jossa eri virastojen nykytilanne esteettömyyden ja

vammaispalvelujen osalta kartoitettiin saavutuksineen ja puutteineen.

Yhdessä vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa

selvitettiin, mitkä ovat Helsingin vammaispolitiikan keskeiset tavoitteet

Helsingin kaupunki Esityslista

43/2012 8 (8)

Kaupunginhallitus

Sj/6

3.12.2012

Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Y-tunnus Tilinro

PL 1 Pohjoisesplanadi 11-13 +358 9 310 1641 0201256-6 FI0680001200062637

00099 HELSINGIN KAUPUNKI Helsinki 17

Faksi Alv.nro

hallintokeskus@hel.fi http://www.hel.fi/hallintokeskus +358 9 655 783 FI02012566

ja toiminnan painopisteet. Samalla myös kartoitettiin muun muassa

kulttuurikeskuksen yleisötilojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen

yleisesti liittyvät palvelut ja kehittämistavoitteet.

Selonteossa edellytetään, että vammaisilla henkilöillä on oltava

mahdollisuus osallistua julkisiin taide- ja kulttuuritapahtumiin

yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi on tuettava vammaisten

ihmisten mahdollisuuksia toimia kulttuurin tekijöinä, esimerkiksi

kuvataiteilijoina, näyttelijöinä, kirjailijoina tai muusikkoina.

Käytännön toiminnassa kaupungin kulttuurivirastot seuraavat

kaupungin linjauksia esteettömyyden toteuttamiseksi kulttuuritiloissa ja

-tapahtumissa. Tässä työssä julkisen hallinnon, vammaisjärjestöjen ja

kolmannen sektorin yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan vastata

erityisryhmien tarpeisiin saavutettavuuden ja esteettömyyden

toteuttamisessa. Kulttuurivirastojen ja kirjaston toiminnassa otetaan

huomioon vammaispoliittisessa selonteossa esitetyt

kehittämistavoitteet.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta näkee, että vammaisten kaupunkilaisten

osallistuminen tasavertaisina toimijoina kulttuuritoimintaan on osa

jatkuvaa kehittämistyötä. Kehitystyötä ohjaavat jo nyt muutaman

vuoden sisällä tehdyt selvitykset: Vammaispoliittinen selonteko (2010)

ja Helsingin kaupungin kulttuuristrategia (2011). Näin ollen uuden

selvityksen ja suunnitelman tekoon ei nähdä tällä hetkellä tarvetta.

Esittelijä

vs. kulttuurijohtaja

Veikko Kunnas

YKSI SYRJÄYTYMISTÄ EHKÄISEVÄ JA LASTEN YHDENVERTAISUUTTA EDISTÄVÄ SEIKKA OLISI PÄIVÄHOITOON JA OPETUKSEEN  LIITTYVIEN KAUPUNGIN SISÄISTEN MATKOJEN MAKSUTTOMUUS. NYT KANTAKAUPUNGIN JA KÄVELYETÄISYYDEN ULKOPUOLELTA TULEVAT LAPSET JOUTUVAT AINA MAKSAMAAN LIPUN PÄÄSTÄKSEEN ESIM. MAKSUTTOMIIN TAPAHTUMIIN TAI MUSEOIHIN.

Varsinkin paljon keskikaljakuppiloita ja työttömyyttä edustavien kaupunginosien lasten  elämäntaitoja ja sisältöä rikastuttaisi mahdollisuus nykyistä enemmän päästä kaupunkimme monipuolisen kulttuuri- ja tapahtumatarjonnan piiriin. Koulujen pari matkaa vuodessa- osuus on nopeasti käytetty.

Meillä on varaa näihin maksuttomiin matkoihin jos vain niin päätetään.

VALTUUSTOALITTEITA TULEVAAN BUDJETTIIN

1. Kotihoidon asiakkaiden kuljettaminen toimintakykyä vahvistaviin liikuntaryhmiin. Liikuntatoimen järjestämät erityisliikuntaryhmät mahdollistavat usein liikuntakyvyn ja arjen toimintakyvyn palautumisen tai estävät sen heikkenemistä. Kaupungin on varattava kuljetusmääräraha näihin ryhmiin pääsemiseksi ja mahdollisesti tarvittavan kuljetusavustajan palkkaamiseksi.

2. Jotta myös vähemmän kiireellisen kuntoutuksen tarpeessa oleville, työikäisille tai yksin kotona asuville voitaisi tarjota myös  pitkäkestoista traumojen jälkeistä fysioterapiaa joka puolella kaupunkia tulisi avopuolelle saada 2-4 fysioterapeutin virkaa. Samoin tarve olisi vähintään kahdesta puhete3rapeutista ja neuropsykologista. Nyt terveysasemat pystyvät huolehtimaan kiireellisemmän luokan: lapset, kotiutuvat vanhukset ja työssäolevat; määräajassa, mutta ennaltaehkäisevien ja uusiutumista ehkäisevien sekä ei-kiireellisten terapioiden järjestäminen on henkilööresurrien takia osissa terveysasemia vaikeaa.

Lisävirat ovat tarpeen varsinkin organisaatioiden yhdistyessä.

INHIMILLISESTI KALLIIKSI TULEVAN RYHMÄN TERVEYSOLOSUHTEIDEN JA TERVEYDENEDISTÄMISEN PARANTAMINEN
PERUSTAMALLA MIESKLINIKKA JOHONKIN HYVIEN KULKUYHTEYKSIEN TERVEYSASEMISTA

Hyväksyessään sosiaali- ja terveystoimen organisaatiouudistuksen, kaupunginvaltuusto edellyttää, että kirjattujen tavoitteiden ;terveyserojen kaventaminen ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisy,  mukaista toimintaa suunniteltaessa selvitetään pikaisesti MIESKLINIKAN perustamisen tarve keskeisten kulkuyhteyksien varrella sijaitsevan  terveysaseman yhteyteen.

Kyseinen klinikka palvelisi nykyistä järjestelmää paremmin  myös puberteettivaiheessa olevia poikia, henkistä tukea tarvitsevia, YTHS:n ulkopuolella olevia opiskelijapoikia sekä  maahanmuuttajamiehiä.

Klinikka voisi myöntää myös tarvittavia lääkäritodistuksia, osallistua kutsuntatarkastuksiin,  ottaa koppi opintojen ja armeijan keskeyttäneistä sekä toimia asiantuntijana.

Lisäksi klinikka voisi olla osa ammattikorkeakoulujen ja yliopiston harjoittelukenttää ja luoda pohjan myös kaupungin ja oppilaitosten yhteiselle tutkimustoiminnalle,

Tulokset ja taloudellinen vaikuttavuus olisivat jopa lyhyellä tähtäimellä selkeästi mitattavissa ja arvioitavissa.

GUGGENHEIM JA MUUTA MIELENKIINTOISTA

Helsinkiläisiä puhuttaa Guggenheim, Jätkäsaaren tornihotelli, helikopterikenttä, Östersundomin townhousetalojen alueet sekä liikenneyhteydet.  Bussi- ja raitiolinjojen uudet linjaukset ihastuttavat ja raivostuttavat kantakaupungissa. Linjaukset pitäisi rakentaa helpottamaan liikennelinjojen varrella asuvien päivittäistä asioiden hoitoa, varsinkin jos alue on maastoltaan kovin haastava kuten esim. Kallion, Kruununhaan ja Etelä-Helsingin kukkulaiset katualueet. Reittejä suunniteltaessa pitäisi myös miettiä mitssä sijaitsee alueen lähin posti, pankki, apteekki ja ruokakaupat. niihin pääseminen on oltava mahdollista myös rollatorilla kulkeville. Asuinkaduilla on myös voitava pysäköidä autonsa kodin lähelle ja mahdollistaa asiointi esim. kotipalvelun autoille ja ihmisiä noutaville takseille.

Kouluverkko muotoutuu myös uudelleen, tällä hetkellä aktiivisimmin ruotsinkielisessä opetuksessa. Suomenkielisessä sama tehtiin edellisellä vaalikaudella. on pidettävä huoli siitä, että alaluokkien ja esikoululaisten koulumatkat ovat kohtuullisessa suunnassa vanhempien työssäkäyntimatkoja ajatellen. Varsinkin jos perhe on julkisen liikenteen varassa. Asukastilastot kertovat jo vuosia aiemmin ikäluokkien ja yksinasujeien määrä, joten koulu- ja päivähoitoverkon rekentaminen voitaisi aloittaa nykyistä aiemmin niillä alueilla, missä isoja perheasuntoja vapautuu, entistä parempituloisten lapsiperheiden hankittaviksi. Munkkiniemen, Haagan.,Lauttasaaren, Viikin   ja kanta-kaupungin kaltaisia koulu- ja päivähoitokaaoksia ei saisi enää syntyä. Toivottavasti uusilla asuinalueilla perheiden palvelut syntyvät samanaikaisesti liikenteen ja kotien asuttumisen myötä.

Kulttuuria ja Guggenheimia. Mikäli tarvittava ulkolainen ja kotimainen yksityinen rahamäärä saadaan riittämään Guggelisenssin ja rakentamisen tarpeisiin, olisi taidemuseo hieno mahdollisuus Helsingille ja Aaltoyliopistolle rakentaa museosta, paitsi oman hienon taidekokoelmamme koottu näyttely- ja toimintafoorumi, myös suomalaisen opetuksen, designin , arkkitehtuurin ja interaktiivisen teknologian myyntinäyttämö. Lasipalatsista saisi rakennettua videopelien ja virtuaali8liikuntapelien ryhmäliikuntatilan, missä kansainvälistäkin mainetta saavuttaneet tietotekniset virtuoosit saisivat kokeilla ja testata sekä näyttää uusimpia peli- ja liikuntaformaattejaan.  Mahtava yhdistelmä nykyisen leffamaailman yhteyteen.

Lumikaaos on hoidettu tänä vuonna mielestäni äärimmäisen hienosti, yksittäisten asuinkatujen lumitöistä puhumatta. päätös vietdä lumimassat meren lisäksi Vantaan pelloille osoittaa todellista fiksuutta. Ehkä saamme vähemmän maitokahvisen sameat  kevät- alkukesäuimavedet! Tänä talvena ei oikein edes avannossa käy,minen ole veden sameuden takia maistunut…ja lumihangessa ei naapureiden onneksi ole kehdannut  enää tämän ikäisenä pyöriskellä. Niin teimme kyllä vielä kun lapset olivat pieniä ja itse  muutama vuosi pienempänä ja soukempana.

SOSIAALI- JA TERVEYSORGANISAATIOUUDISTUS

ei toivottavasti jää vain organisaatiota uudistamaan vaan huomio tällä kertaa myös asiakkaansa! Miten on niin vaikeaa tilastoida asioita asiakkaan näkökulmasta, asiakkaan saamien hyötyjen ja toiminnan vaikuttavuuden perspektiivistä. Nyt tilastot kertovat vaan siitä,  montako viranhaltijaa tekee  montako suoritetta ja kuinka monta päivää kulloinkin. Kuka tilastoi myös terveyshyödyn asiakkaalle, kaupungin kassalle ja koko Suomen budjetille?

Jospa vihdoin myös kuntoutus saisi omasta toiminnastaan ja sen vaikuttavuudesta kertovat tilastot Helsingin kaupungin budjettikirjaan. Nyt niitä ei vieläkään- 2000-luvun alusta tapahtuneesta yrityksestä huolimatta, näy. Toimintakin halutaan edelleen sosiaaliviraston kulttuurissa hävittää sairaanhoidon ja hoivan alaiseksi ja johtoon. Ihmettelenpä vain miten sitten kuntoutushenkilöstön koulutus, sijaisuudet, resurssin tilapäiset lisäystarpeet eri toimipisteisiin hoidetaan. Ennen kaikkea miten suunnitellaan ja kehitetään lääkinnällistä kuntoutusta mikäli se on ripoteltu muiden kuin substanssiosaajien alaisuuteen.

Kuntoutukseksi on jo kuulemani mukaan muuttunut myös ihan jokaisen ihmisen oikeus päästä vessaan hädän tullen. Tähän asti aivan itse näistä tarpeistaan huolehtinut henkilö onkin joutunut hoitajien kehoituksella  tekemään tarpeensa vaippaan. Hoitotiede on siis pakottanut rakon kouluttautumaan inkontinentiksi! Nyt on sitten keksitty viedä kahden tunnin välein vessaan, (jotta säästetään vaippakuluissa?) ja sitä, ihan tavalliseen hoitamiseen kuuluvaakin tapahtumaa kutsutaan nyt kuntoutukseksi. Rakon koulutus on ainakin fysioterapiassa ja selkäydinvammaisten hoitamisessa ollut aivan itsestään selvää jo omasta opiskelustani -70-luvulta alkaen. Taas on siis pyörä keksitty uudelleen. Pääasia on, että ihmisarvoa loukkaavasta alleen laskettamisesta on vihdoin hoitotieteessäkin tajuttu päästä eroon. Olkoon vaikka nimellä kuntoutus.

Aloitteeni Senioripalveluoppaan tekemisestä
Ikääntyvien helsinkiläisten määrä kasvaa lähivuosina merkittävästi. Kaupunki tarjoaa asukkailleen palveluja ja apua monen eri toimijatahon voimin. Palveluneuvonta ja palveluista tiedottaminen on hajanaista eri virastojen nettisivuilla, painetuissa esitteissä ja monisteissa.

Neuvonta puhelinnumeroita on useita ja numeroita on vaikea löytää. Nettiyhteyttä tai taitoa etsiä tietoa internetistä ei vanhoilla ihmisillä välttämättä ole.

Sosiaali-infoonkin on hankala monen mielestä päästä. Yli 65-vuotiaille tarjolla oleva,kirjallinen, kaikki senioripalvelut ja neuvontanumerot sisältävä palveluops helpottaisi palvelutietoisuutta.

Palveluopas tulisi olla helposti saatavilla terveyskeskuksissa, apteekeissa, kirjastoissa sekä palevlukeskuksissa. Se voitaisiin myös jakaa yli 75 v. kotiin palvelutarveselvitystä tehtäessä.